Vaikka pidän itseäni ainaisena optimistina, rakastan silti valittaa! Tai ehkä valittaminen on hieman liian voimakas sana, sillä ilmaisen tyytymättömyyteni kuitenkin aina kohteliaasti. Kuvailisin itseäni laatutietoiseksi asiakkaaksi, joka kertoo mielellään mielipiteensä – etenkin silloin, kun odotettavissa on rahallinen hyvitys.
Viime kuussa löysin syötävien koristerakeiden seasta pienen palan muovia. Otin siltä istumalta yhteyttä valmistajaan, kerroin ja kuvasin löydökseni, ja jäin odottamaan vastausta. Noin viikkoa myöhemmin sain kirjeen, jossa oli kiitokset, pahoittelut ja kymmenen euron lahjakortti. Kyseessä oli tähän mennessä yksi parhaimmista saamistani korvauksista, sillä tuotteen arvoon nähden se oli yli viisinkertainen.
- 4€ teepaketista, jonka pussit vuotivat sisältönsä juoman sekaan
- 4€ kahvipaketista, jota oli markkinoitu virheellisesti
- 5€ porkkanoista, jotka olivat mustuneet päistä
- 8€ tuikuista, joista yhdestä puuttui sydänlanka
- 10€ lohesta, jonka nahka oli jo limaantunut
- 10€ juustosta, jonka pinta oli kauttaaltaan homeessa
- 20€ fileeleikkeistä, joissa oli poikkeuksellinen väritys
- 25€ suklaalevystä, jonka kulmassa oli ketjuöljyä
- 30€ TV-tasosta, jonka vetolaatikossa oli pintavaurio
Iloisimmat yllätykset ovat luonnollisesti olleet myös kaikista suurimmat, mutta etenkin suklainen lahjakortti toi jouluumme aivan erityisen herkullisen lisän. Samalle vuodelle osui myös lihanjalostajan lahjakortti, jonka käytin elämäni ensimmäiseen (ja ehkä samalla myös viimeiseen?) aitoon joulukinkkuun.
Rehellisesti sanottuna tuskin edes vaivautuisin yhteydenottoon, mikäli siitä ei olisi odotettavissa minkäänlaista hyvitystä. Pelkkä tyytymättömyys ei kuitenkaan korjaa mitään, sillä silloin ongelmat voivat jäädä huomioimatta. Reklamointi onkin ainakin itselleni yhdistelmä käytännöllisyyttä ja periaatetta: jos tuote ei vastaa sitä, mitä on luvattu, odotan siitä myös vastinetta. Samalla tieto virheestä menee eteenpäin, mikä on kaikkien kannalta järkevämpää kuin hiljainen boikotointi.
Koska en kuitenkaan halua vaikuttaa vain hankalalta asiakkaalta, olen pyrkinyt antamaan myös positiivista palautetta. Olen esimerkiksi kiittänyt mehutiivisteestä, jonka makumaailma vei minut hetkeksi takaisin esikoulun iltapäiviin sekä ilakoinut uudistuneesta raejuustopurkista, joka oli oikeasti aiempaa mieluisampi.
Myönteinen palaute ei kuitenkaan ole taloudellisesti yhtä kannattavaa, joten sitä tulee lähetettyä harvemmin. Mutta silloin kun jokin tuote on saanut aidosti hyvälle mielelle, sen tunteen haluaa jakaa eteenpäin — vaikka sitten sille kasvottomalle asiakaspalvelijalle. Ja juuri niiden pienten asioiden esiintuominen tekee olon, että olen välillä muutakin kuin vain kriittinen kuluttaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti