Tämä on ehkä ironisin aihe blogilleni, sillä tässä kirjoituksessa kulminoituu kaikki ne stereotyyppiset työttömän paheet. Haluan kuitenkin suhtautua asiaan niin, että meillä kaikilla on heikkoutemme, ja niin kauan kuin niistä ei ole kenellekään konkreettista haittaa, ne ovat inhimillinen ja nautinnollinen osa elämää!
Oma terveydellinen ja rahallinen paheeni on satunnaistupakointi. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että poltan erityistilanteissa, kuten juhliessa. En kuitenkaan osta yksittäisiä askeja kaupasta, vaan hamstraan kartonkeja laivalta. Se ei tietenkään poista sitä faktaa, että tupakointi tulee kalliiksi, mutta mieluummin maksan yhdestä savukkeesta 20 senttiä kuin 50 senttiä. Kymmenen askia riittää kissanristiäisistä riippuen vuodeksi, eli tämän paheen hinta on keskimäärin neljä euroa kuukaudessa.
Myös alkoholia tulee kulutettua, mutta en oikeastaan laske sitä yhtä suureksi paheeksi kuin tupakointia. Juomani määrät ovat kohtuullisia ja niiden tarkoitus on ainoastaan kohottaa juhlatunnelmaa. Etenkin kun ostan juomat laivalta, jää niiden kustannus pieneksi. Arvioisin käyttäväni alkoholiin rahaa enintään kaksitoista euroa kerralta, joka vastaavasti tekisi keskimäärin kahdeksan euroa kuukaudessa.
Näiden paheiden mahdollistaminen onnistuu onneksi helposti, sillä olen ehdottomasti risteilyihmisiä. Rakastan sitä laivalla olevaa tunnelmaa ja omanlaista yhteisöllisyyttään, jossa kaikki kanssamatkustajat ovat hetkellisesti kuin omia naapureita. Nuorempana saatoin käydä laivalla montakin kertaa vuodessa, mutta nykyään merellä seilaaminen on harvinaisempaa herkkua.
Risteilyt ostan aina alennuskoodeja käyttämällä, jolloin kaveriporukan kesken hytin hinnaksi tulee parhaimmillaan vain kymppi. Tietysti matkat satamaan maksaa — etenkin näinä aikoina, kun Onnibus ei enää myy euron lippujaan. Onneksi pääsen välillä kulkemaan kaverin kyydissä ja maksan siitä korvauksena pysäköinnin (16€) verran.
Laivan baareihin en käytä lainkaan rahaa. Mikäli tax-freestä saa ostaa menomatkalle kuusi annosta alkoholia, ostan yhden kyykkyviinin. En varsinaisesti ole viini-ihmisiä, mutta kun juoman pidentää vedellä, tulee siitä aivan kuin kuivaa siideriä. Sitä varten pakkaan matkaan mukaan kertakäyttötuopin, jota käyn pitkin iltaa täyttämässä laivan hytissä. Enkä koskaan kieltäydy herrasmiesten tarjoamista ilmaisista drinkeistä, vaan käytän viehätysvoimaani hyväksi häpeilemättä.
Juomisen lisäksi myös syöminen on laivalla kallista, mutta sitä elämystä ei voi samalla tavalla korvata ottamalla omia eväitä ravintolaan mukaan. Siksi ostankin jo ennen lähtöä ateriakupongin, jolla säästän kolme euroa annoksestani. Tuolla pienellä säästöllä hinnat tulevat huomattavasti kilpailukykyisemmiksi mantereen tarjontaan verrattuna. Yleensä tuo yksi runsas ateria riittää vuorokaudeksi, kun on ennen lähtöä syönyt hyvin ja pakannut eväät mukaan.
Olen aiemmin tuonut laivalta myös alkoholia, mutta ainakin toistaiseksi sen tavan voisi jättää pois. Siivouskaappimme ylähyllyllä on edelleen lavallinen päiväyksen ylittänyttä päärynäsiideriä, jonka tuhoaminen täytyisi ottaa jo ihan projektiksi. Onneksi syitä juhlaan riittää, sillä pelkästään halloweenia tulen viettämään kolmessa eri kaupungissa
