Askel paremmaksi

Oli eräs aurinkoinen kevätpäivä, kun etsin vaatehuoneen perältä juoksukengät. Kun kopsuttelin niitä parvekkeella, irtosi niistä laaja pölypilvi. Hymähdin ja mietin milloinkohan viimeksi ne olivat olleet käytössä. Ehkä kahdeksan vuotta sitten? 

Tuona päivänä monta pientä ajatusta nivoutui yhdeksi. Selkein niistä taisi olla yli vuoden takaa, kun juoksin parisataa metriä vanhempieni autolle, jonka pysäköintiaika oli hetkeä aiemmin umpeutunut. Niiden muutamien juoksuaskelten ajan mietin, kuinka vapaa tunsinkaan olevani. Askel oli niin kevyt, että tuntui kuin olisin liitänyt parkkialueen läpi.

Se ajatus tuntui aluksi vaikeasti lähestyttävältä, sillä niihin aikoihin olin linnoittautunut omalle mukavuusalueelleni. Saatoin viettää kaksikin viikkoa kotona, jolloin ainoat kontaktit ympäröivään maailmaan olivat ikkunat ja näytöt. Vaikka silloin nautinkin elämäntyylistäni, alkoivat siihen liittyvät kauhukuvat kasvaa. Entä jos joskus tulee se päivä, kun liikkumattomuuteni muuttuu liikuntakyvyttömyydeksi?

Tämä blogi on kehittänyt minua ihmisenä enemmän, mitä kuvittelin sen tekevän. Se on ikään kuin luonut otteen elämään ja muistuttanut siitä, että olen oman elämäni käsikirjoittaja. Kun viime vuoden lopulla suunnittelin blogin perustamista, tietynlainen runko oli mielessä. Vaikka monet postaukseni ovat olleet ehkä itsestäänselvyyksiä, on säännöllinen julkaiseminen tuonut onnistumisen tunteita. Pystyin siihen, tälläkin viikolla. Tuo ajatus on sitten roihahtanut mielessäni: mistä muusta voisin saada elämääni tällaisia tunteita?

Kolme kuukautta sitten laitoin ensimmäisen kerran juoksukengät jalkaan. Ensimmäisenä aamuna hölkkäsin kaksi kilometrin mittaista maastopolkua, toisena aamuna sain lisättyä muutaman juoksuaskeleenkin loppuun. Ehkä kuukauden keräsin rohkeutta juosta julkisesti maastopolkujen välissä olevan katuosuuden, mutta tuon esteen ylitettyäni ei mikään ole enää pidätellyt. Nykyään juoksen neljä kilometriä, ja se on mielestäni juuri sopiva matka joka-aamuiselle aktiviteetille.

Lenkillä ollessa en kuuntele musiikkia, vaan annan ajatusteni virrata vapaasti ja aistieni toimia luontaisesti. Varsinkin alkuvaiheessa keskityin oman kehon tuntemuksiin, jotka olivat niin pitkän tauon jälkeen kuin uusia tuttavuuksia. Vaikka suurimman osan matkasta kuljenkin autopilotilla, välillä muistutan itseäni hengityksen rytmittämisestä, ryhdin oikaisemisesta, askelluksen muuttamisesta, lantion asennosta tai askelen pituudesta. On hyvä saada lenkkeihin vaihtelua muutenkin kuin maaston puolesta.

Tietysti sellaisiakin aamuja on mahtunut mukaan, kun keho on tuntunut tavallista väsyneemmältä ja askel raskaammalta. Silloin on riittänyt se, että käy ulkona haukkaamassa raitista ilmaa — vaikka vain läheisessä puistossa käyskennellen. Itselleen täytyy olla armollinen, sillä myös lepopäivät ovat tarpeellisia. Ja ehkä juuri tuon suopeuden takia en ole vielä yhtenäkään aamuna herännyt sillä ajatuksella, että en haluaisi mennä lenkille. Eihän kukaan pakota siihen. Se ei ole suoritus, vaan palvelus itselle. Ja kun siinä onnistuu, tulee siitä ilonaihe, joka pitää yllä hyvää energiaa loppupäivän ajan. Pystyin siihen, tänäänkin

#harrastus   #arki   #tavoite   #minä  

Kirjoittamisen ilosta

Kirjoittaminen ei ole vain ajatusten kirjaamista, vaan tapa jäsentää maailmaa ja siinä sivussa myös itseään. Samalla se on yksi helpoimmin saavutettavista tavoista kehittää itseään lähes ilmaiseksi! Tarvitaan vain kynää ja paperia — tai laite, jolta tätäkin tekstiä luet.

Viime aikoina olen keskittynyt enemmän kirjoittamiseen. Tarkoitukseni on ollut houkutella arkisilla teksteillä esiin omaa ääntäni, joka on liian pitkän kirjoitustauon sekä liian monen koulutyön vaikutuksesta muuttunut kovin insinöörimäiseksi. Toki sekin pienellä sarkastisella sävyllä on osa luonnettani, vaikka en aina haluaisikaan sitä myöntää. 

Nuorempana tyylissäni oli enemmän huoletonta runoilijatyttöä. Pidin silloin aktiivista blogia, joka lopulta kutistui mielessä kasvavan kynnyksen alle. Sisäinen perfektionistini saattoi jäädä pyörittelemään yksittäisiä sanoja yhä uudelleen ja uudelleen, jotta niistä olisi muodostunut kauniita, jopa eteerisiä kokonaisuuksia. Mutta sittemmin olen ymmärtänyt, ettei lauseiden tarvitse olla erityisiä ollakseen onnistuneita. Tärkeämpää on niiden taustalla oleva ajatus.

Koen, että tällä hetkellä käsissäni on ratkaisun avaimet. Haluaisin löytää uudenlaisen tavan ilmaista itseäni, jossa olisi sopivassa suhteessa molempia ominaisuuksiani. Ja kuten niin monet muutkin asiat, myös tämän opettelu on alkanut kovin pienestä: vain yhdestä lauseesta. Se on tavoitteeni jokaisena päivänä. Usein jo yhden lauseen jälkeen tukossa olevat ajatukset alkavat purkautua, ja teksti löytää oman suuntansa. Vain alku on kankea, mutta valitettavasti alku sijaitsee kaiken tekemisen edessä.

Mikäli kuitenkin huomaan jääväni liian pitkäksi aikaa jumiin, muuttuu koko olemassaolon kokemukseni jollain tavalla tahmeaksi. Olenko todellakin näin kömpelö kirjoittamaan? Miten päässäni ei liiku yhtäkään sanoitettavaa ajatusta? Onko pelkkä hengittäminenkin ollut aina näin hankalaa? Silloin ratkaisuna on yleensä ollut jokin muu arjen askare, jonka onnistumiseen voi luottaa — kuten vaikka siivoaminen tai ruoanlaitto. 

Aina ei kuitenkaan kannata antautua prokrastinaatiolle, vaan pyrkiä ylittämään mielen luomat esteet. Omalla kohdallani suurimmat haasteet liittyvät päätösten tekemiseen. Se ei liity pelkästään kirjoittamiseen, vaan oikeastaan elämäni jokaiseen osa-alueeseen. Mikäli en osaa päättää jotain, on helpompi siirtää päätöksentekoa myöhemmäksi ja jäädä odottamaan jotain suurempaa inspiraatiota. Se ei kuitenkaan ole ratkaisu, sillä eihän mikään asia etene, jos ei sitä edistä. Muutenhan mielessäni valmiiksi suunnitellut romaanit eivät olisi edelleen pöytälaatikossa keskeneräisinä.

Lopulta onnistumisen kokemukset ovat niitä, jotka luovat elinvoimaa. Silloin näppäimistöstäni muodostuu instrumentti uusiin ulottuvuuksiin mielikuvituksen rajattomuudessa. Ne ovat niitä päiviä, kun olemassaololleni on merkitys, sillä ainoastaan minä voin valita määränpään luovuuden avaruudessa. Mahdollisuuksien väreily tuntuu vatsanpohjassa yhtä jännittävältä kuin silloin, kun lapsena heräsi jouluaattoon. Ja saan olla kiitollinen siitä, että se tunne voi olla todellisuutta vielä aikuisenakin

#harrastus   #tavoite   #näkökulma   #minä  

Kesäkuu makuina

Kesäkuu lähti käyntiin juhlavasti, sillä tein aamupalaksi lettuja ilta-alesta löytyneestä luomumaidosta (0,60€). Myös lisäaineeton kuohukerma (0,92€) oli edullinen löytö, sen vaahdotin rahkan (0,65€) sekaan. Lisukkeeksi pilkoin hävikkibanaaneja (~0,25€) ja sulatin osan kotimaisesta marjaseoksesta (~1,13€). Kokonaisuus oli niin riittoisa, että siitä riitti vielä seuraavallekin aamulle → 3,55€ / 16 kappaletta

Monien vuosien tauon jälkeen tein yhtä mieheni lempiruoista: maksalaatikkoa. En yleensä tee sitä itse, sillä mielestäni se toimii paremmin valmisruokana. Nyt kuitenkin kävi hieman sääliksi niin montaa pakettia jauhettua naudan maksaa (2,04€), jotka eivät oikein näyttäneet kelpaavan kenellekään edes alle puoleen hintaan. Ensin suunnittelin tekeväni maksapihvejä, mutta koska vapaan lehmän maitoa (0,84€) löytyi alennuslapulla, päädyin maksalaatikkoon. Valmistin riisipuuron osuuden puolitoistakertaisena ja lisäsin muitakin valmiiksi kaapista löytyneitä aineita reilummalla kädellä. Yllätyksekseni valmistui pari litraa maksalaatikkoa, joka maistui yhtä hyvältä kuin äitien tekemä → 2,88€ / 6 annosta

Löysin kaapista avatun tortillapaketin, eikä kummallakaan ollut havaintoa kuinka kauan se olikaan ollut avonaisena. Uskaltauduin kuitenkin tekemään siitä pizzoja. Täytteeksi laitoin hieman yliaikaisia broilerileikkeleitä (~0,30€) jotka sekoitin tuoreempiin kanasuikaleisiin (0,82€). Pizzat kruunasi österkron (1,10€) sekä tavallinen kermajuusto (~70cnt). Koska harmikseni ananas olikin loppu, valitsin persikkaviipaleet (1,19€) tekemään kokonaisuudesta mehevän tasapainoisen. Lopuista persikoista tein jälkiruoaksi hedelmärahkaa (2× 0,65€) → 5,41€ / 2 ateriaa

Nakkikeitolta ei voinut viime kuussakaan välttyä, sillä lapulla löytyi sekä nakkeja (1,66€) että tuoreita keittojuureksia (0,67€). Varsisellerikin (~0,16€) oli laitettu hävikkinurkkaan, vaikka sen ainoa vika oli multaisuus. Vain perunoita (0,99€) ostin täydellä hinnalla → 3,48€ / 6 annosta

Piknikkiä varten löysin kuin kohtalon johdatuksesta esipaistettuja patonkeja (0,45€), kalkkunapekonia (0,92€) sekä raclettejuustoa (~1,26€). Laitoin patonkien väliin myös maustekurkkuviipaleita (~0,31€) ja salaattia (~0,35€). Evääksi otin lisäksi pussillisen sipsejä (1,59€), kaksi klementiiniä (~0,55€) ja banaanin (~0,25€). Pakastettu sekamehujuoma (1,01€) toimi sulaessaan kylmäkallena patongeille. Tällainen ulkona syöminen tuli huomattavasti halvemmaksi mitä ulkona syöminen tavallisesti → 6,69€ / piknik

Puoleen hintaan olevasta makkarapihvipaketista (1,26€) sai tehtyä sekä porilaisia että juhannusaaton herkkua: perunamuusia (1,20€) voisipulikastikkeella (~0,30€) ja vihersalaatilla (~0,58€). Koska en ole paljasjalkainen porilainen, eivät ole tekemäni porilaisetkaan sitä, sillä hävikkileipien väliin laitoin makkarapihvien lisäksi sinappia, ketsuppia, paistettuja kananmunia (~0,40€), muutaman lehden pinaattia, tomaattiviipaleita (~0,26€) sekä tuoretta että paahdettua sipulia. Jälkiruoiksi valikoitui puolikas hunajameloni (1,08€), joka oli juuri siinä ylikypsyyden ja yli-ikäisyyden rajamailla  → 5,08€ / 4 ateriaa

Porilaisten lisäksi herkuttelimme myös hampurilaisilla! Alennettuun hintaan oli sämpylöitä (0,99€), smash-burgerpihvejä (2,80€), pieni pala mondseer-juustoa (0,89€) sekä kolhiintunut kermaviili (0,20€), joten päätin kokeilla hieman erilaisia hampurilaisia. Tein kermaviilistä kastikkeen, johon sekoitin maustekurkkusilppua (0,49€), sinappia, pippuria ja suolaa. Lisäsin smash-burgerin väliin vielä reilusti sipulia, viipaleen tomaattia (~0,26€) ja salaatinlehden (~0,21€). Lopputulos muistutti makuyhdistelmältään hieman nostalgista euron juustoa, vaikka hampurilaisten yksikköhinnaksi tulikin alle euro → 5,83€ / 6 kappaletta

Juhannuspäivänä tein porsaan minuuttisuikaleista (2× 1,20€) ja sinappipurkin jämistä yhtä omaa lempiruokaani: suuren annoksen stroganoffia. Lisäksi tarvitsi vain smetanaa (1,15€), maustekurkkua (0,56€), pari kesäsipulia (~0,35€) sekä reilusti valkosipulia. Tämä herkkujen herkku syötiin varhaisperunoiden (1,89€) ja vihersalaatin (~1€) kanssa. Iloa riitti myös myöhemmäksi, sillä loput kastikkeesta sekoitin juustopastan sekaan. Jälkiruoaksi oli mansikkajogurttipikarit (0,92€), joista yhdestä löytyi pieni kivi. Tästä reklamaatio onkin jo tehty ja lahjakortti on tulossa postitse. Pidän hyvin todennäköisenä sitä, että tämän juhannuksen ruokailusta tuleekin lopulta miinusmerkkinen  → 8,27€ / 4 ateriaa

Kesäkuussa ruokalistallemme kuului myös tonnikalapastaa, kanaa ja riisiä, lohipyöryköitä ja lohkoperunoita, kanasalaattia, savulohta ja perunamuusia, lämpimiä voileipiä, kermaperunoita ja jauhelihapihvejä sekä erilaisia pizzoja. Nämä kaikki saivat inspiraationsa joko kaapin perukoilta tai ilta-alen tarjonnasta. En kuitenkaan tehnyt ihan kaikista kattavaa laskelmaa, sillä kuten vanha sanontakin sen kertoo — ei makeaa mahan täydeltä, eikä koko kuukauden kattausta kerralla

#ruoka   #laskelma