Elokuu lukuina

Elokuu on nimensä mukaisesti elon kuukausi, sillä siihen iskee vuosittain suurin kulutuspiikki. Osittain myös veronpalautusten ajankohta herättää nauttimaan kesän viimeisistä päivistä, mutta silti suurin menoerä on syntymäpäivät ja niiden juhlimiseen liittyvät järjestelyt. Tälle kuudelle viikolle jakautuneelle kuukaudelle osui kuitenkin kolmas yleistuen maksupäivä, joten ainakaan rahan vähäisyyttä ei tarvinnut ajatella.

Tulonsiirrot

3× yleistuki	1786€
veronpalautus	482€
asumistuki	123€
+ bonukset	5€
tulot yhteensä	2396€

Yyterin leirintäalue (56,50€) kutsui heti kuukauden ensimmäisenä päivänä. Niiden neljän päivän ajan aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja pyyhki mielestä aiempien viikkojen sateet. Kävelin kymmeniä kilometrejä rantaviivan molemmin puolin ja keräsin elämäni suurikokoisimmat vadelmat. Vaikkakin yöt teltassa olivat niin kylmiä, että unet keskeytyivät jo ennen auringonnousua, ne eivät jaksaneet harmittaa kovin pitkään. Oikeastaan juuri päivän parhaimmiksi hetkiksi muodostuivat ne rauhalliset aamuyön tunnit, kun joi kahvia lämmikkeeksi ja suuntasi sen jälkeen meren aaltoihin.

Menoerät

vuokra	589€		ruoka	237€		asusteet	98€
sähkö	27€		terveys	25€		elämykset	93€
vesi	0€		koti	24€		lahjat	55€
netti	25€		herkut	11€		juhlat	19€
asunto	641€		arki	297€		oma käyttö	265€

Elokuun aikana tein paljon tarpeellisia hankintoja, joiden ostamista olin vitkutellut pitkään. Koulujen alun tarjouksista löysin uuden repun (12,95€), sillä edeltävän olkahihna oli ratkennut jo kolme vuotta sitten, eikä sen korjaaminen oikeastaan tehnyt muuta kuin vain hidastanut sen lopullista tuhoa. Kauniit kumisaappaat (19,99€) olivat olleet jopa kymmenen vuoden ajan ostoslistalla, mutta nyt totesin, että "tyyli ennen tarkoitusta" -filosofia ei ole kovin järkevä ajattelutapa marjanpoimijalle. Lisäksi ostin loppuunmyynnistä puolet pienemmän rinkan (64,95€), sillä tuo sadan litran kettureppu ei ole kovin käytännöllinen muualla kuin pidemmillä telttaretkillä.

Yyterin lisäksi elämysten joukkoon mahtui myös yksittäinen ilotulituspata (36,90€), johon pitkän harkinnan jälkeen raaskin käyttää ikäni verran euroja. Juhlimisen ohella myös lahjoihin on mennyt suuri summa rahaa, sillä olen jatkanut Niilo22-joulukalenterin toteutusta. Lisäksi ostin ystäväni Japani-teemaisille syntymäpäiville lahjaksi makuupussin, jonka täytin pienillä lahjoilla ja koristelin suureksi sushiksi. 

Yhteenveto

talouden varat	2396€
− asumismenot	641€
− yhteiset ostot	297€
− omat maksut	265€
− puolison kulut	184€
= kuun ylijäämä	1009€

Ruokakuluihin meni odotettua vähemmän rahaa, sillä oli välttämätöntä tyhjentää pakastinta juhlatarjoilujen tieltä. Kumisaappaatkin maksoivat itsensä nopeasti takaisin, sillä parikymppiä säästi jo sillä, että marjat haki pakastealtaan sijaan lähimetsistä. 

Vaikka kuukausi sisälsikin kaikenlaista tarpeellista ja vähemmän tarpeellista, jäi viivan alle lopulta tuhat euroa! Ainakin osan tuosta summasta aiomme käyttää hääpäivän juhlintaan, mutta loput säästämme sateisten päivien varalle 

#raha   #laskelma

𝐏𝐀𝐋𝐀 Pikaruokaa

= Pientä Arjen Luksusta: Annos Pikaruokaa

Heikkouteni ja herkullisin paheeni on Hesburger. En tiedä, onko kyseessä jokin sulovilénmäinen tapa suhtautua alennuskuponkeihin, mutta välillä käyn kaksikin kertaa kuukaudessa hyödyntämässä houkuttelevimmat tarjoukset! Juuri mobiilietujen ansiosta Hesburger onkin hinta-laatusuhteeltaan ylivoimainen muihin pikaruokaketjuihin verrattuna. Parhaimmillaan kahdeksalla eurolla saa hampurilaisen, ranskalaiset, juoman, nugetit, majoneesin, kahvin ja jäätelön, eikä se ole yhtään liikaa niin monipuolisesta elämyksestä.

Klubijäsenenä kuulun kultatasolle, mikä tarkoittaa sitä, että olen tehnyt kahden peräkkäisen kuukauden aikana tilauksia yhteensä 90 eurolla. Summa kuulostaa hurjalta, mutta loppujen lopuksi sen saavuttamiseksi ei tarvita kuin pari tilausta isommalla porukalla. Jäsenyys kestää aina vuoden kerrallaan, mutta en usko sen enää jatkuvan seuraavalle kaudelle — siihen nähden herkkulakkoni on sujunut aivan liian hyvin.

Mikäli kuuluu bonusklubiin, kannattaa kerralla tehdä vähintään seitsemän euron tilaus saadakseen kaupanpäällisen, joka on kultatasolaisille jo neljän euron arvoinen. Jos kuitenkin panostaa vielä euron lisää, kerryttää samalla myös bonusta:

Tämän vuoden heseilyt (+bonus)

20. tammikuuta	8,00€	(0,16€)
4. huhtikuuta	14,00€	(0,28€)
7. toukokuuta	8,20€	(0,16€)
7. toukokuuta	10,35€	(0,21€)
13. toukokuuta	8,75€	(0,74€)
13. toukokuuta	10,20€	(0,20€)
18. toukokuuta	8,35€	(0,29€)
12. kesäkuuta	8,35€	(0,16€)
12. kesäkuuta	8,35€	(0,17€)
5. heinäkuuta	8,95€	(0,18€)
24. elokuuta	0,00€	(0,00€)
yhteensä	93,50€	(2,55€)

Kun mieheni kanssa käymme Hesessä, ostamme ainoastaan pienemmät ateriat samaan tilaukseen. Kuitenkin niissä tapauksissa, kun aterian hinta saavuttaa maagisen kahdeksan euron rajan, tilaamme ne erikseen. Näin saamme kaupanpäällisiksi yhden ylimääräisen majoneesin ja kahvin. Koska bonusprosentti kasvaa kokonaisostojen mukaan, samanhintaisista tilauksista voi välillä kertyä eri määrä bonusta. Vaikka yksittäisistä tilauksista kertyneiden bonusten määrä onkin muutamia senttejä, niistä voi vuoden mittaan kertyä ilmaisen lounaan verran! 

Pessimistinen realisti saattaisi tosin huomauttaa, ettei sellaista asiaa olekaan kuin ilmainen lounas, sillä onhan näihin bonuskertymiin päätyminen vaatinut usean sadan euron sijoituksen vuositasolla. Olen samaa mieltä siitä, että palautusprosentti voisi olla parempikin. Monissa lounaspaikoissa on leimapasseja, joissa joka kymmenes lounas on ilmainen. Hesburgerissa keskimäärin vasta joka viideskymmenes ateria on ilmainen.

Mutta ainakin ilmaisia jälkiruokia on! Klubilaiset saavat syntymäpäivälahjaksi ilmaisen minipehmiksen. Koska sitä ei ole sidottu minimiostokseen, herkkuhetkestä voi nauttia vaikka kauppaostosten yhteydessä — kuten minäkin tein toissa päivänä. Se olikin ihana aloitus tähän aurinkoiseen viikkoon, ja muistutus siitä, että kesää on vielä jäljellä

#pala   #laskelma  

Kukkaron kekkerit

Juhlat pienellä budjetilla

Ylihuomenna on se päivä, kun vaihdan yhden numeron esittelytekstissä mainitusta iästäni. Juhlat järjestän vasta ensi viikolla, sillä haluan New York -teemaisiin juhliin hieman 4th of Julyn kaltaista tunnelmaa. On siis venetsialaiset, ja kahdeksannesta kerroksesta on hyvät näkymät katsella täkäläisen Central Parkin ilotulituksia. 

Olen lapsesta asti rakastanut järjestää juhlia. Kaikki sai alkunsa kirjastosta lainatusta kirjasta, jonka välissä oli banaanikakun ohje. Koska ohjeessa oli erikseen numeroitu kohta "syö taikinaa", halusin kokeilla reseptiä. Kakun valmistuttua kutsuin kaikki kaverit koolle ja nimesin tapahtuman kymppikemuiksi, sillä olihan meistä jokainen jo kymmenvuotias. Sen jälkeen järjestinkin vuoroin sirkusta, teatteria, naamiaisia ja muita teemailtoja — vaikkakin pienemmällä panoksella mitä nykyisin. Silloin en aloittanut juhlavalmisteluita vuotta etukäteen tai viettänyt satoja tunteja niiden parissa.

Tämän vuoden teema valikoitui siksi, että saisin syyn valmistaa Vapaudenpatsaan asun. Sain ystävältäni mintunvihreän, edelleen Anttilan nostalgisissa paketeissa olevan aluslakanan, joka palveli täydellisesti käyttötarkoitustani. Leikkasin siitä pituussuunnassa palan olkahuiviksi ja ohuen kaistaleen nyöriksi. Jäljellä olleeseen palaan leikkasin keskelle pääntien ja ompelin kaksi muotoilevaa saumaa molemmille reunoille. Jämäkankaasta, liimasta ja rautalangasta sain tehtyä vielä lähes autenttisen näköisen kruunun. Lyhdyn valmistin margaritalasiin, johon teippailin ohutta ledinauhaa. Viimeiseksi silaukseksi valitsin lakitauluksi vaaleanvihreän sivistyssanakirjani. Eli jos joku kysyisi ”paljonko sun outfit maksaa”, voisin vastata, ettei mitään

Juhlaohjelma tulee kattamaan vaatimattomasti koko mantereen historian. Alkuperäiskansojen jousiammuntakisassa ammutaan lelunuolilla elävää kohdetta. Kultaryntäyksen aikana etsitään asuntoon piilotettuja kultakimpaleita. Villin lännen tunnelmaa edustaa saluunoissa pelattu käsipokeri ja orjuudesta muistuttaa vanupallojen kerääminen sokkona. Mykkäelokuvien huippuvuosia tuodaan esiin pantomiimiesityksillä ja modernimmalla aikakaudella kisaillaan Onnenpyörässä ja Jeopardyssa. Säiden salliessa pelataan myös erä amerikkalaisten kansallislajia eli baseballia. 

Kisojen suunnittelu ja toteutus on aikavievää, mutta tekemällä itse on saanut kaiken ilmaiseksi. Voisin oikeastaan laskea työlleni hinnan suoraan säästöjen kautta! Jopa joululta jääneet kultaiset konvehtipaperit olen säästänyt vain kääriäkseni niihin puoli vuotta myöhemmin lenkkipolulta poimimiani pikkukiviä. Ainoastaan palkintoja olen ostanut — ja niitäkin lähinnä tarjouksista. Noin kymmenen euron ostokset ovat arvoltaan vähintäänkin kaksinkertaiset, ja joukossa on sellaisiakin palkintoja, joita itsekin pyrin voittamaan.

Tänä vuonna en jaa suoria palkintoja voittajille, vaan järjestän illan lopuksi amerikkalaisten unelmien arvonnan. Yksi hauska yksityiskohta tulee olemaan vessassa sijaitseva Flushing Avenuen metroasema, jossa käydessä voi leimata matkalipun. Jokaisesta oikein leimatusta käynnistä saa arpalipun, joten arpajaisissa on mahdollista voittaa, vaikka peleissä ei menestyisikään.

Muita askartelemiani koristeita:

• keittiön diner-kyltti sekä ruokalista
• Amerikan lippua muistuttavat servietit
• hodarikoju kyltteineen ja katoksineen
• pienet punaraidalliset popparikipot
• jääkaapin ovea koristava I ♡ NY
• servieteistä valmistetut lippuviirit
• ikkunaan kiinnitetty kaupungin siluetti
• parvekkeen Central Park -kyltti 

Kaikki koristeisiin tarvittavat materiaalit löytyivät valmiina serviettipakettia (2€) lukuun ottamatta. Lisäksi joulun jälkeen löysin punavalkoraidallista lahjapaperia (1€), jolla päällystän keittiön pöydän. Pöydänkannen alapuolelle teippaan sinisen ledinauhan, jonka sain ystävältäni Antiikin Kreikan juhlia varten. Pöydän vastakkaiselle seinälle kiinnitän sinisen folioverhon, jonka ostin jo Paavo Pesusienen syntymäpäiville. Ikkunalle tulee kokoelma punaisia, valkoisia ja sinisiä ilmapalloja, joita olen säästellyt useamman vuoden näitä juhlia ajatellen. Olohuoneen ikkunalle laitan hopeisia tähti-ilmapalloja (1€), jotka löytyivät uudenvuoden jälkeen poistohintaan. 

Tänä vuonna tarjoilut eivät tule olemaan niin monipuoliset kuin aiempina vuosina, mutta määrästä ei tule olemaan puutetta tälläkään kertaa. Olen varautunut kahdella juustokakulla, seitsemällä pizzalla, kahdellatoista donitsilla, parillakymmenellä suklaahippukeksillä, kymmenillä hodareilla ja lähes sadalla miniburgerilla. Lisäksi piirakansyöntikilpailua varten valmistan täysikokoisia omenapiirakoita liukuhihnatyyliin. Pikkusuolaista varten riittää yksi pussillinen maissinjyviä, sillä tarvittaessa niistä valmistuu jopa viisitoista litraa poppareita. Hintoja en vielä pysty arvioimaan, mutta jo suunnitteluvaiheessa pyrin valitsemaan suhteellisen edullisia ruokia, käyttämään hyödyksi tarjoukset ja minimoimaan hävikin

Illan kruunaa pienimuotoinen valoshow, sillä aion ostaa itselleni syntymäpäivälahjaksi yksittäisen ilotulitepadan. Merkkipäivän kunniaksi voisi olla kaunis ajatus ostaa ilotulite, jonka hinta vastaa ikävuosieni määrää. En tosin tiedä olenko liian vanha vai ainoastaan liian nuuka, mutta lähes neljäkymmentä euroa taivaan tuuliin tuntuisi hullulta summalta. Ehkä jos sitä ajattelisikin henkisen iän kannalta?

#juhla   #harrastus   #minä  

Kompakti kokoonpano

Olin unelmoinut kokovalkoisesta tietokoneesta puoli elämääni. Kun viime vuoden alussa 13-vuotias pöytäkoneeni sammui viimeisen kerran, päätin alkaa toteuttamaan tuota haavettani yksi komponentti kerrallaan. 

Tietämykseni ennen projektin aloittamista oli täysi nolla. En ollut koskaan aikaisemmin kasannut konetta, joten tuskin olisin erottanut edes emolevyä prosessorista. Olinkin suurimmaksi osaksi tekoälyn armoilla ja kävinkin pitkiä keskusteluja siitä, millaisista osista rakentuisi tuleva kokoonpanoni.

Aika nopeasti kävi ilmi, ettei tehtävä ollutkaan niin yksinkertainen kuin luulin. Haluamaani minimalistisen valkoista koteloa ei löytynyt enää koko mantereelta, joten jouduin tyytymään ikkunalliseen malliin. Se teki koko urakasta vain kunnianhimoisemman, sillä sen takia myös jokaisen koneen sisällä olevan osan tulisi olla valkoinen. 

Seuraavan ongelman aiheuttivat valkoiset muistikammat. Ne jäivät jumiin jonnekin maahantuojan ja keskusvaraston väliin, ja lopulta siirtyivät kuukausien päähän. Onneksi muutamien viestien jälkeen sain vaihdettua muistikammat parempiin, hinnan pysyen silti yhtä edullisena. (Oli oikeastaan luojan lykky että tämä tapahtui jo vuosi sitten, sillä nykyään vastaavat maksaisivat jo triplasti enemmän...)

Näytönohjaimen kanssa elin myös hetken jännitysnäytelmää, sillä olin tilannut sen liikkeeseen säästääkseni postitusmaksujen hinnan. Olin varannut samalle ajankohdalle matkan vanhempieni luokse, sillä kyseinen liike sijaitsi lähellä heidän asuinpaikkaa. Tietysti jälleen tapahtui jokin mystinen katoaminen ja lähetys viivästyi. Onneksi kuitenkin soittamalla saatiin tilaus jälleen liikkeelle ja se kerkesi perille juuri vierailuni viimeisenä päivänä. Viimeistään silloin aloin epäillä, yrittikö universumi hienovaraisesti vihjailla, ettei minun ehkä kuuluisi saada tätä tietokonetta koskaan valmiiksi.

Komponentit

kotelo	117€
emolevy	170€
näyttis	474€
kiintolevy	89€
muistit	108€
prosessori	159€
jäähdytin	31€
tuuletin	10€
virtalähde	140€
kaapeli	5€
toimitus	11€
yhteensä	1313€

yksityiskohdat

Kotelo: Fractal Design Define 7 Compact - White TG Light 116,90 €
Emolevy: Gigabyte B650 AORUS Elite AX ICE 169,90€
Näytönohjain: Sapphire Radeon RX 7700 XT Pure Gaming OC 12 Gt 473,90 €
Kiintolevy: Samsung 990 EVO Plus sisäinen SSD-muisti 1 TB 88,90 €
Muistikammat: Kingston FURY Beast 2 x 16 Gt DDR5 5200 MHz CL36 RGB white 107,90 €
Prosessori: AMD Ryzen 5 7500F 159,00 €
Jäähdytin: Thermalright Assassin X 120 R Digital ARGB white 30,90 €
Tuuletin: ARCTIC P14 PWM PST white, 140mm 9,90 €
Virtalähde: Seasonic FOCUS GX-750 (ATX 3) WHITE 750 W 139,89 €
Kaapeli: DELTACO High-Speed Premium HDMI-kaapeli, 2 m, valkoinen 4,90 €

Lähes puolen vuoden suunnittelun, metsästyksen ja odottelun jälkeen kaikki tarvittava oli pinottuna olohuoneen nurkkaan. Siinä vaiheessa projektista oli tulossa ensimmäistä kertaa oikeasti konkreettista. Tiesin suunnilleen mikä pala tuli mihinkin, sillä olin katsonut aiheesta videoita enemmän kuin ehkä olisi ollut tarpeellista — mutta oli kuitenkin aivan eri asia katsella kun joku toinen tekee, kuin itse pitää käsissä osaa, joka maksoi enemmän kuin koko kuukauden ruokabudjetti.

Onneksi mieheni oli apuna, sillä ilman häntä olisin tuskin uskaltanut edes aloittaa. Ei hänkään mikään alan asiantuntija ollut, mutta ohjekirjojen ja opastusvideoiden avulla saimme lopulta kaikki osat oikeille paikoille. Tykästyin erityisesti kaapeleiden kiinnitykseen, ja lopulta löysinkin itseni asettelemasta esimerkiksi tuulettimien johtoja eri tavoilla, jotta saisin ne mahdollisimman esteettisesti laitettua.  

Kun kaikki osat olivat vihdoin paikoillaan ja viimeinenkin johto oli löytänyt paikkansa, oli edessä se jännittävin hetki — virtanapin painaminen. Oli kolme vaihtoehtoa: joko ei tapahtuisi mitään, kone räjähtäisi tai se käynnistyisi normaaliin tapaan. Onneksi mitään katastrofaalista ei kuitenkaan tapahtunut, vaan kone hurahti käyntiin pehmeästi ja hetkeä myöhemmin valaistuskin käynnistyi. Ledien loisto valkoista pintaa vastaan oli sanoinkuvaamattoman kaunis. Ensimmäiset minuutit vain ihailin sen hohtoa kokien onnensekaista helpotusta. 

En vielä tänäkään päivänä ole törmännyt koneeseen, joka olisi samaan aikaan yhtä kaunis ja kaiken lisäksi myös täydellisesti sisustukseen sopiva. Vaikka kone olikin kallis, yksi osa kerrallaan sen hinta ei tuntunut niin suurelta. Mielestäni laadusta saakin maksaa, etenkin jos koneen elinkaari tulee jatkumaan seuraavan vuosikymmenen loppupuolelle asti

#ostos   #ylellisyys   #laskelma  

Heinäkuu lukuina

Heinäkuu ei mennyt aivan niin kuten ajattelin, sillä sadevesi huuhtoi osan suunnitelmistani ensi vuodelle. Sateesta huolimatta (tai ehkä jopa senkin takia) koin hyvin klassisen kaupunkielämyksen, joka sisälsi tunnelmallisen kesäravintolaillallisen sekä käynnin elokuvateatterissa. Leffaeväinä meillä oli aidosta karkkikaupasta haettu, ylihintainen irtokarkkipussi, joka lopulta osoittautuikin täysin hintansa arvoiseksi.

Onneksi kuun puolivälissä ilmestyi pilkahdus kesästä. Vaikka lämpötilat eivät kivunneetkaan hellerajaa korkeammiksi, uskaltauduin silti heittämään talviturkkini. Kokemäenjoen vesi oli hyisevää, mutta kävin kuitenkin kahteen otteeseen pulahtamassa. Pari tuntia rannalla vietettyäni ostin kotimatkalle herkullisen jäätelön, jossa maistui lapsuuteni muistot.

Loppukuun sateet houkuttelivat jäämään sisätiloihin, joten hullaannuin uudelleen shakin pelaamisesta ja kirjojen lukemisesta. Sain jopa inspiraation järjestellä vaatehuoneeni uudelleen, joten nyt alimmalta hyllyltä löytyy toistakymmentä valmista asukokonaisuutta helppoina setteinä. Olen myös aloittanut tuleviin syntymäpäiväjuhliini valmistautumisen: puku on ommeltuna, koristeet askarreltuina ja osa tarjoiluistakin valmiina pakkasessa.

Tulonsiirrot

2× yleistuki	1191€
asumistuki	123€
bonukset	5€
tulot yhteensä	1319€

Omista kuluista suurin osa muodostui loppuvuoden bussimatkoista sekä ulkona syömisistä. Niitä vastapainoittamaan kuukauteen mahtui myös ilmaista ja jopa rikastuttavaa tekemistä, kuten kotieläinpihalla käymistä ja marjojen poimimista. Laskelman muut kulut sisälsivät pääosin lahjoja, sillä sain niin loistavan idean tulevaksi joulukalenteriksi, etten ole malttanut olla toteuttamatta sitä vuodenajasta huolimatta.

Menoerät

vuokra	589€		ruoka	269€		reissut	41€
sähkö	27€		herkut	34€		kuppilat	34€
netti	25€		terveys	8€		viihde	12€
vakuutus	23€		koti	8€		muut	14€
asunto	664€		arki	319€		oma käyttö	101€

Ensireaktioni herkkukulujamme laskiessa oli lievästi sanottuna epäuskoinen. Pilkkuvirheen takia luku oli lähes kymmenen euroa mainittua suurempi, mutta vielä virheen korjattuakin summa vaikutti huomattavalta. Vaikka neljännes siitä muodostuukin puhtaasti syntymäpäivien tarjoiluista ja lähes puolet perinteisistä kesäherkuista, on mielestäni viimein aiheellista alkaa rajoittamaan tuota päämäärätöntä herkuttelua

Yhteenveto

talouden varat	1319€
− asumismenot	664€
− yhteiset ostot	319€
− omat maksut	101€
− puolison kulut	117€
= kuun ylijäämä	118€

Reilu viikko sitten aloitimme tiukan ruokavalion, jonka avulla on tarkoitus päästä turhasta sokerikoukusta eroon — enkä laittaisi pahakseni jos muutama kilokin siinä samalla katoaisi. Uskon siis ruokakulujen nousevan, sillä me syömme nyt huomattavasti enemmän proteiinia aikaisempaan verrattuna. Toisaalta menot myös laskevat esimerkiksi juuston osalta, joka on pitkään ollut se ruokaostosten suurin kuluerä. Onkin mielenkiintoista nähdä, millaisia lukuja ensi kuu tuo!

#raha   #laskelma

Köyhän rikas mieli

Usein ajatellaan, että köyhyys muokkaa ihmisen ajattelua. Taloudellinen epävarmuus voi synkistää tulevaisuudennäkymiä, luoda kokemuksen ulkopuolisuudesta ja kaventaa käsitystä mahdollisuuksista. Omalla kohdallani olen kuitenkin miettinyt, voisiko asia olla toisinpäin. Entä jos oma tapa kokea elämä onkin johdattanut minut tähän elämäntapaan?

Olen karsastanut puhua itsestäni köyhänä, sillä se kuulostaa muiden korviin paljon pahemmalta, kuin se oikeasti on. Aivan kuten muutkin elämän numerot — oli kyseessä sitten ikä, pituus, paino, kolesteroliarvot tai nettotulot — tulisi niiden olla vain ominaisuuksia, ei määritelmiä. Pelkkiä lukuja ilman sen suurempaa merkitystä. Siksi pyrinkin nostamaan kirjoituksillani esiin käsitettä positiivisesta köyhyydestä ja muistuttaa sen sisäisestä rikkaudesta.

Mielenterveys on avainasemassa siinä, millaisena köyhyyden kokee. Mikäli se on heikoilla kantimilla, saattaa pienikin vastoinkäyminen tuntua suunnattomalta, jolloin sen ratkaisemiseksi ei riitä voimavaroja. Silloin syntyy helposti noidankehä, missä köyhyys kuormittaa mielenterveyttä, ja heikentynyt mielenterveys vaikeuttaa tilanteesta selviytymistä.

Vaikka huumori ei ratkaisekaan vastoinkäymisiä, se tekee niistä usein kevyempiä kantaa. Nauru on arvokasta, sillä sitä ei voi pakottaa, vaan se ilmestyy kutsumatta. Se on tasoittanut niin monia tunteita väsymyksestä turhautumiseen ja häpeästä epämukavuuteen, että kunnon hepulikohtauksen jälkeen pystyy melkein jopa tuntemaan kehon stressitasojen laskun.

Optimismi on elämäni vahvin eteenpäinpuskeva voima. Myönteisellä ajattelutavalla moni vastassa oleva este onkin lopulta osoittanut oikean suunnan. Myöskään uteliaisuus tai kokeilunhaluisuus eivät ole riippuvaisia sosiaalisesta asemasta tai taloudellisesta tilanteesta. Mielestäni kaikesta voi löytää mahdollisuuksia tai oppeja, joista parhaimmillaan muodostuu lapsenomaista iloa.

Olen herkkä ja aistin ympäristöni voimakkaasti. Elämäntilanteesta riippuen se voi olla joko kirous tai supervoima, mutta koen, että työttömänä se on jälkimmäistä. Silloin herkkyyteni värittää harmaimmankin arjen, ja tavallisista kokemuksista tulee ainutlaatuisia elämyksiä. Kuitenkin koulumaailmassa ja työelämässä ominaisuuteni on valjastettu usein heikkoudeksi. Siitä on tehty pilkan kohde ja uupumusteni lähde.

Luovuus on ratkaisevassa osassa harrastuksiani, mutta siitä on myös korvaamaton apu arjenhallinnassa. Niinä päivinä, kun kaapeissa ei ole "mitään", on luovuudella mahdollista loihtia jopa kokonainen illallinen. Samalla tavalla myös ongelmanratkaisu on osa luovuutta, sillä välillä parikin euroa voi venyä paljon arvokkaammaksi kokonaisuudeksi.

Sisäänpäinkääntyneisyydestä on hyötyä varsinkin silloin, jos ihminen tuntee itsekseen olemisen voimaannuttavana. Kun sulkee somet ja lakkaa vertailemasta itseään muihin, katoaa myös tarve uida trendien virrassa. Silloin on autuaan tietämätön seuraavista kulutuskohteista, eikä osaa edes kaivata pörröisiä pehmoleluja käsilaukun koristeeksi.

Minimalistinen elämäntyyli on rajoittanut turhaa kulutustani. Myös omatoimisuudella ja kekseliäisyydellä olen säästänyt pitkän pennin, kun kaikkea ei ole tarvinnut hankkia uutena. Pitkäjänteisyydellä pienimmätkin säästöt ovat saaneet lopulta nollia peräänsä, mikä kasvattaa tilin saldon lisäksi myös onnistumisen tunteita. 

Loppujen lopuksi tärkeintä on kyetä pysähtymään hetkeen ja kokea kiitollisuutta elämästä. Pyrkiä nauttimaan raittiista ulkoilmasta ja puhtaasta vesijohtovedestä, jotka ovat ylellisyyksiä meitä suuremmassa mittakaavassa. Mieheni välillä vitsaileekin, että olen ihmisenä kuin huonekasvi — että en tarvitse kuin valoa, vettä ja ravinteita voidakseni hyvin. Hän taitaa olla oikeassa, vaikka välillä tuntuukin, etten aina kaipaa sitä valoakaan. Sisälläni roihuaa rakkaus elämää kohtaan, joka valaisee itsessään jo tarpeeksi

#minä   #näkökulma

Askel paremmaksi

Oli eräs aurinkoinen kevätpäivä, kun etsin vaatehuoneen perältä juoksukengät. Kun kopsuttelin niitä parvekkeella, irtosi niistä laaja pölypilvi. Hymähdin ja mietin milloinkohan viimeksi ne olivat olleet käytössä. Ehkä kahdeksan vuotta sitten? 

Tuona päivänä monta pientä ajatusta nivoutui yhdeksi. Selkein niistä taisi olla yli vuoden takaa, kun juoksin parisataa metriä vanhempieni autolle, jonka pysäköintiaika oli hetkeä aiemmin umpeutunut. Niiden muutamien juoksuaskelten ajan mietin, kuinka vapaa tunsinkaan olevani. Askel oli niin kevyt, että tuntui kuin olisin liitänyt parkkialueen läpi.

Se ajatus tuntui aluksi vaikeasti lähestyttävältä, sillä niihin aikoihin olin linnoittautunut omalle mukavuusalueelleni. Saatoin viettää kaksikin viikkoa kotona, jolloin ainoat kontaktit ympäröivään maailmaan olivat ikkunat ja näytöt. Vaikka silloin nautinkin elämäntyylistäni, alkoivat siihen liittyvät kauhukuvat kasvaa. Entä jos joskus tulee se päivä, kun liikkumattomuuteni muuttuu liikuntakyvyttömyydeksi?

Tämä blogi on kehittänyt minua ihmisenä enemmän, mitä kuvittelin sen tekevän. Se on ikään kuin luonut otteen elämään ja muistuttanut siitä, että olen oman elämäni käsikirjoittaja. Kun viime vuoden lopulla suunnittelin blogin perustamista, tietynlainen runko oli mielessä. Vaikka monet postaukseni ovat olleet ehkä itsestäänselvyyksiä, on säännöllinen julkaiseminen tuonut onnistumisen tunteita. Pystyin siihen, tälläkin viikolla. Tuo ajatus on sitten roihahtanut mielessäni: mistä muusta voisin saada elämääni tällaisia tunteita?

Kolme kuukautta sitten laitoin ensimmäisen kerran juoksukengät jalkaan. Ensimmäisenä aamuna hölkkäsin kaksi kilometrin mittaista maastopolkua, toisena aamuna sain lisättyä muutaman juoksuaskeleenkin loppuun. Ehkä kuukauden keräsin rohkeutta juosta julkisesti maastopolkujen välissä olevan katuosuuden, mutta tuon esteen ylitettyäni ei mikään ole enää pidätellyt. Nykyään juoksen neljä kilometriä, ja se on mielestäni juuri sopiva matka joka-aamuiselle aktiviteetille.

Lenkillä ollessa en kuuntele musiikkia, vaan annan ajatusteni virrata vapaasti ja aistieni toimia luontaisesti. Varsinkin alkuvaiheessa keskityin oman kehon tuntemuksiin, jotka olivat niin pitkän tauon jälkeen kuin uusia tuttavuuksia. Vaikka suurimman osan matkasta kuljenkin autopilotilla, välillä muistutan itseäni hengityksen rytmittämisestä, ryhdin oikaisemisesta, askelluksen muuttamisesta, lantion asennosta tai askelen pituudesta. On hyvä saada lenkkeihin vaihtelua muutenkin kuin maaston puolesta.

Tietysti sellaisiakin aamuja on mahtunut mukaan, kun keho on tuntunut tavallista väsyneemmältä ja askel raskaammalta. Silloin on riittänyt se, että käy ulkona haukkaamassa raitista ilmaa — vaikka vain läheisessä puistossa käyskennellen. Itselleen täytyy olla armollinen, sillä myös lepopäivät ovat tarpeellisia. Ja ehkä juuri tuon suopeuden takia en ole vielä yhtenäkään aamuna herännyt sillä ajatuksella, että en haluaisi mennä lenkille. Eihän kukaan pakota siihen. Se ei ole suoritus, vaan palvelus itselle. Ja kun siinä onnistuu, tulee siitä ilonaihe, joka pitää yllä hyvää energiaa loppupäivän ajan. Pystyin siihen, tänäänkin

#harrastus   #arki   #tavoite   #minä  

Kirjoittamisen ilosta

Kirjoittaminen ei ole vain ajatusten kirjaamista, vaan tapa jäsentää maailmaa ja siinä sivussa myös itseään. Samalla se on yksi helpoimmin saavutettavista tavoista kehittää itseään lähes ilmaiseksi! Tarvitaan vain kynää ja paperia — tai laite, jolta tätäkin tekstiä luet.

Viime aikoina olen keskittynyt enemmän kirjoittamiseen. Tarkoitukseni on ollut houkutella arkisilla teksteillä esiin omaa ääntäni, joka on liian pitkän kirjoitustauon sekä liian monen koulutyön vaikutuksesta muuttunut kovin insinöörimäiseksi. Toki sekin pienellä sarkastisella sävyllä on osa luonnettani, vaikka en aina haluaisikaan sitä myöntää. 

Nuorempana tyylissäni oli enemmän huoletonta runoilijatyttöä. Pidin silloin aktiivista blogia, joka lopulta kutistui mielessä kasvavan kynnyksen alle. Sisäinen perfektionistini saattoi jäädä pyörittelemään yksittäisiä sanoja yhä uudelleen ja uudelleen, jotta niistä olisi muodostunut kauniita, jopa eteerisiä kokonaisuuksia. Mutta sittemmin olen ymmärtänyt, ettei lauseiden tarvitse olla erityisiä ollakseen onnistuneita. Tärkeämpää on niiden taustalla oleva ajatus.

Koen, että tällä hetkellä käsissäni on ratkaisun avaimet. Haluaisin löytää uudenlaisen tavan ilmaista itseäni, jossa olisi sopivassa suhteessa molempia ominaisuuksiani. Ja kuten niin monet muutkin asiat, myös tämän opettelu on alkanut kovin pienestä: vain yhdestä lauseesta. Se on tavoitteeni jokaisena päivänä. Usein jo yhden lauseen jälkeen tukossa olevat ajatukset alkavat purkautua, ja teksti löytää oman suuntansa. Vain alku on kankea, mutta valitettavasti alku sijaitsee kaiken tekemisen edessä.

Mikäli kuitenkin huomaan jääväni liian pitkäksi aikaa jumiin, muuttuu koko olemassaolon kokemukseni jollain tavalla tahmeaksi. Olenko todellakin näin kömpelö kirjoittamaan? Miten päässäni ei liiku yhtäkään sanoitettavaa ajatusta? Onko pelkkä hengittäminenkin ollut aina näin hankalaa? Silloin ratkaisuna on yleensä ollut jokin muu arjen askare, jonka onnistumiseen voi luottaa — kuten vaikka siivoaminen tai ruoanlaitto. 

Aina ei kuitenkaan kannata antautua prokrastinaatiolle, vaan pyrkiä ylittämään mielen luomat esteet. Omalla kohdallani suurimmat haasteet liittyvät päätösten tekemiseen. Se ei liity pelkästään kirjoittamiseen, vaan oikeastaan elämäni jokaiseen osa-alueeseen. Mikäli en osaa päättää jotain, on helpompi siirtää päätöksentekoa myöhemmäksi ja jäädä odottamaan jotain suurempaa inspiraatiota. Se ei kuitenkaan ole ratkaisu, sillä eihän mikään asia etene, jos ei sitä edistä. Muutenhan mielessäni valmiiksi suunnitellut romaanit eivät olisi edelleen pöytälaatikossa keskeneräisinä.

Lopulta onnistumisen kokemukset ovat niitä, jotka luovat elinvoimaa. Silloin näppäimistöstäni muodostuu instrumentti uusiin ulottuvuuksiin mielikuvituksen rajattomuudessa. Ne ovat niitä päiviä, kun olemassaololleni on merkitys, sillä ainoastaan minä voin valita määränpään luovuuden avaruudessa. Mahdollisuuksien väreily tuntuu vatsanpohjassa yhtä jännittävältä kuin silloin, kun lapsena heräsi jouluaattoon. Ja saan olla kiitollinen siitä, että se tunne voi olla todellisuutta vielä aikuisenakin

#harrastus   #tavoite   #näkökulma   #minä  

Kesäkuu makuina

Kesäkuu lähti käyntiin juhlavasti, sillä tein aamupalaksi lettuja ilta-alesta löytyneestä luomumaidosta (0,60€). Myös lisäaineeton kuohukerma (0,92€) oli edullinen löytö, sen vaahdotin rahkan (0,65€) sekaan. Lisukkeeksi pilkoin hävikkibanaaneja (~0,25€) ja sulatin osan kotimaisesta marjaseoksesta (~1,13€). Kokonaisuus oli niin riittoisa, että siitä riitti vielä seuraavallekin aamulle → 3,55€ / 16 kappaletta

Monien vuosien tauon jälkeen tein yhtä mieheni lempiruoista: maksalaatikkoa. En yleensä tee sitä itse, sillä mielestäni se toimii paremmin valmisruokana. Nyt kuitenkin kävi hieman sääliksi niin montaa pakettia jauhettua naudan maksaa (2,04€), jotka eivät oikein näyttäneet kelpaavan kenellekään edes alle puoleen hintaan. Ensin suunnittelin tekeväni maksapihvejä, mutta koska vapaan lehmän maitoa (0,84€) löytyi alennuslapulla, päädyin maksalaatikkoon. Valmistin riisipuuron osuuden puolitoistakertaisena ja lisäsin muitakin valmiiksi kaapista löytyneitä aineita reilummalla kädellä. Yllätyksekseni valmistui pari litraa maksalaatikkoa, joka maistui yhtä hyvältä kuin äitien tekemä → 2,88€ / 6 annosta

Löysin kaapista avatun tortillapaketin, eikä kummallakaan ollut havaintoa kuinka kauan se olikaan ollut avonaisena. Uskaltauduin kuitenkin tekemään siitä pizzoja. Täytteeksi laitoin hieman yliaikaisia broilerileikkeleitä (~0,30€) jotka sekoitin tuoreempiin kanasuikaleisiin (0,82€). Pizzat kruunasi österkron (1,10€) sekä tavallinen kermajuusto (~70cnt). Koska harmikseni ananas olikin loppu, valitsin persikkaviipaleet (1,19€) tekemään kokonaisuudesta mehevän tasapainoisen. Lopuista persikoista tein jälkiruoaksi hedelmärahkaa (2× 0,65€) → 5,41€ / 2 ateriaa

Nakkikeitolta ei voinut viime kuussakaan välttyä, sillä lapulla löytyi sekä nakkeja (1,66€) että tuoreita keittojuureksia (0,67€). Varsisellerikin (~0,16€) oli laitettu hävikkinurkkaan, vaikka sen ainoa vika oli multaisuus. Vain perunoita (0,99€) ostin täydellä hinnalla → 3,48€ / 6 annosta

Piknikkiä varten löysin kuin kohtalon johdatuksesta esipaistettuja patonkeja (0,45€), kalkkunapekonia (0,92€) sekä raclettejuustoa (~1,26€). Laitoin patonkien väliin myös maustekurkkuviipaleita (~0,31€) ja salaattia (~0,35€). Evääksi otin lisäksi pussillisen sipsejä (1,59€), kaksi klementiiniä (~0,55€) ja banaanin (~0,25€). Pakastettu sekamehujuoma (1,01€) toimi sulaessaan kylmäkallena patongeille. Tällainen ulkona syöminen tuli huomattavasti halvemmaksi mitä ulkona syöminen tavallisesti → 6,69€ / piknik

Puoleen hintaan olevasta makkarapihvipaketista (1,26€) sai tehtyä sekä porilaisia että juhannusaaton herkkua: perunamuusia (1,20€) voisipulikastikkeella (~0,30€) ja vihersalaatilla (~0,58€). Koska en ole paljasjalkainen porilainen, eivät ole tekemäni porilaisetkaan sitä, sillä hävikkileipien väliin laitoin makkarapihvien lisäksi sinappia, ketsuppia, paistettuja kananmunia (~0,40€), muutaman lehden pinaattia, tomaattiviipaleita (~0,26€) sekä tuoretta että paahdettua sipulia. Jälkiruoiksi valikoitui puolikas hunajameloni (1,08€), joka oli juuri siinä ylikypsyyden ja yli-ikäisyyden rajamailla  → 5,08€ / 4 ateriaa

Porilaisten lisäksi herkuttelimme myös hampurilaisilla! Alennettuun hintaan oli sämpylöitä (0,99€), smash-burgerpihvejä (2,80€), pieni pala mondseer-juustoa (0,89€) sekä kolhiintunut kermaviili (0,20€), joten päätin kokeilla hieman erilaisia hampurilaisia. Tein kermaviilistä kastikkeen, johon sekoitin maustekurkkusilppua (0,49€), sinappia, pippuria ja suolaa. Lisäsin smash-burgerin väliin vielä reilusti sipulia, viipaleen tomaattia (~0,26€) ja salaatinlehden (~0,21€). Lopputulos muistutti makuyhdistelmältään hieman nostalgista euron juustoa, vaikka hampurilaisten yksikköhinnaksi tulikin alle euro → 5,83€ / 6 kappaletta

Juhannuspäivänä tein porsaan minuuttisuikaleista (2× 1,20€) ja sinappipurkin jämistä yhtä omaa lempiruokaani: suuren annoksen stroganoffia. Lisäksi tarvitsi vain smetanaa (1,15€), maustekurkkua (0,56€), pari kesäsipulia (~0,35€) sekä reilusti valkosipulia. Tämä herkkujen herkku syötiin varhaisperunoiden (1,89€) ja vihersalaatin (~1€) kanssa. Iloa riitti myös myöhemmäksi, sillä loput kastikkeesta sekoitin juustopastan sekaan. Jälkiruoaksi oli mansikkajogurttipikarit (0,92€), joista yhdestä löytyi pieni kivi. Tästä reklamaatio onkin jo tehty ja lahjakortti on tulossa postitse. Pidän hyvin todennäköisenä sitä, että tämän juhannuksen ruokailusta tuleekin lopulta miinusmerkkinen  → 8,27€ / 4 ateriaa

Kesäkuussa ruokalistallemme kuului myös tonnikalapastaa, kanaa ja riisiä, lohipyöryköitä ja lohkoperunoita, kanasalaattia, savulohta ja perunamuusia, lämpimiä voileipiä, kermaperunoita ja jauhelihapihvejä sekä erilaisia pizzoja. Nämä kaikki saivat inspiraationsa joko kaapin perukoilta tai ilta-alen tarjonnasta. En kuitenkaan tehnyt ihan kaikista kattavaa laskelmaa, sillä kuten vanha sanontakin sen kertoo — ei makeaa mahan täydeltä, eikä koko kuukauden kattausta kerralla

#ruoka   #laskelma

Kesäkuu lukuina

Kesäkuukausina menoja kerääntyy ikään kuin huomaamatta, sillä erilaiset tapahtumat herättävät eloon ja houkuttelevat kuluttamaan. Koska tiesin, että festareiden takia kesäkuun kulut nousevat heti sadalla eurolla, koitin parhaani mukaan pitää malttia kukkarossa. Ratkaisin tämän muun muassa siten, että SuomiAreenalla käynnin ajoitin ilmaisen keittolounaan ympärille ja Satakunnan museon vierailupäivälle suunnittelin herkullisen piknikin.

Tulonsiirrot

2× yleistuki	1191€
asumistuki	123€
+ bonukset	5€
yhteensä	1319€

Vaikka koenkin tehneeni fiksuja ratkaisuja, tunnen silti hieman epäonnistuneeni. Tavoite herkkuostosten vähentämisestä ei mennyt suunnitellusti, sillä juhannusviikon tarjoukset olivat aivan ennennäkemättömiä. Ja koska mottoni on "aina kannattaa ostaa kun halvalla saa", ei lopputuloksena voi olla muuta kuin sipsipusseilla täytetyt kaapit. 

Muitakin tarjouksia hyödynsin, sillä nyt kaapeissa on seitsemän purkkia D-vitamiinia, kaksi litraa suihkusaippuaa sekä toistasataa tiskiainetablettia. Näiden toivoisin riittävän seuraavat pari vuotta, joten siihen nähden kuukauden kulut pysyivät kohtuullisina.

Menoerät

vuokra	589€		ruoka	218€		hotelli	99€
sähkö	27€		koti	39€		matkat	50€
vesi	0€		terveys	29€		kuppilat	25€
netti	25€		herkut	29€		muut	22€
asunto	641€		arki	315€		oma käyttö	196€

Omissa kuluissa suurin summa muodostui hotelliyöstä, johon sisältyi monipuolinen aamupala. Se olikin ratkaiseva syy siihen, miksi en halunnut olla edellisenä iltana kovin humalassa — niin usein aamuinen elämys on keskittynyt lähinnä tuoremehuihin, ettei se ole tuntunut kovin kustannustehokkaalta ratkaisulta. Samalla siinäkin tuli hieman säästöä kun ei erikseen tarvinnut ostaa juomia: pakkasin vain kotoa mukaan neljä laivan tuomaa siideriä. Lisäksi sain kolme päiväysvanhaa olutta, jotka eivät ystävälleni maistuneet.

Matkakulut muodostuivat syksyn junamatkoista, eli syyskuisista syntymäpäivistä ja lokakuisista halloweenjuhlista. Ravintolassa kävin kahteen otteeseen, ensin hyödynsin kuponkitarjouksen ja toiste juhlistin mieheni syntymäpäivää. 

Muissa menoissa on listattuna kymmenen euron sandaalit, viiden euron toppi, kolmen euron kirja sekä yhden euron sisäänpääsymaksu museoon. Loppusumma muodostui tulevien syntymäpäivien tarjoiluista ja arpavoitoista, eli karkeista, kekseistä ja hiuspannasta

Yhteenveto

talouden varat	1319€
− asumismenot	641€
− yhteiset ostot	315€
− omat maksut	196€
− puolison kulut	164€
= kuun ylijäämä	3€

Tämä kuu jäi hyvin niukasti plussan puolelle, sillä päivä ennen yleistuen maksua tilin saldo oli vaivaiset 2,97 euroa. Olin kuitenkin hyvilläni siitä, että tulos oli sentään plussan paremmalla puolella. Olin varautunut tämän vuoden ensimmäiseen miinustulokseen, sillä tässä kuussa viimein tapahtui se, mitä olin vuosikymmenen ajan odottanut. Ja nyt kun yksi elämäntehtävistäni on suoritettu, voinkin aloittaa jo tavoittelemaan seuraavaa!

#raha   #laskelma

Tänä kesänä elän

Ihanaa kesää! Vaikka en olekaan mikään juhannuksen juhlistaja, mielestäni kesäpäivänseisauksesta alkaa varsinainen kesä. Toki niille, joilla lasi on aina puoliksi tyhjä, on tämäkin ajankohta vain muistutus siitä, että matka kohti pimeää ja kylmää talvea on jo alkanut.

SuomiAreena on ainakin meille porilaisille varma kesän merkki, ja siellä käymisestä onkin muodostunut jokavuotinen perinne. Kun kaikki tapahtumat on julkistettu, on hauska koota mieluisia kokonaisuuksia sadoista eri vaihtoehdoista! Tänä vuonna suunnitelmat menivät niiden suhteen kuitenkin hieman uusiksi, sillä työllistymissuunnitelman päivitys sattui osumaan juuri samalle hetkelle, kun meneillään olisi ollut keskustelu lempiaiheestani: ravitsemuksellisesta tasa-arvosta. Onneksi kuitenkin pääsin seuraamaan ajatustenvaihtoa luovuudesta kasvun moottorina. Lisälohtua toi myös osallistuminen erilaiseen mingleen, jonka yhteydessä tarjoiltiin ilmainen keittolounas ja herkullinen jälkiruokamunkki.

Tämän kesän suunnitelmat olivat ensimmäisen kerran mielessä jo puoli vuotta sitten, kun sain mieheltäni joululahjaksi festariliput. Kiljahdin onnesta kuullessani, että lempibändini on tulossa Suomeen! Edellisen kerran olin menossa heidän keikalleen kymmenen vuotta sitten, mutta tapahtuma peruuntui samana päivänä. Asia on jäänyt vaivaamaan vuosiksi, ja siitä syystä olen lähes joka kevät tarkistanut, milloin he mahdollisesti palaisivat. Ja tänä kesänä se vihdoin tapahtuu! 

Muitakin festareita olen lisännyt kalenteriini, mutta lähinnä vain hengittääkseni niiden tunnelmaa. Lippujen hinnat ovat kovin suolaisia, mutta onneksi täällä on ainakin Jazzien aikoihin myös ilmaisia tapahtumia. Niiden sijaintikin on sopivasti joen varressa, joten parhaimmillaan samalla reissulla saa sekä kulttuurisen elämyksen että virkistävän rantapäivän.

Yhden aivan ultimaattisen päivän rannalla ajattelin viettää Yyterissä. Olen päättänyt haastaa itseäni pyöräilemällä parikymmentä kilometriä suuntaansa — enkä pelkästään säästääkseni bussilippujen verran rahaa. Se olisi upea saavutus itselleni, sillä pisimmät yhtämittaiset pyöräilymatkani ovat olleet yksinumeroisia.

Suunnitelmissa on ollut myös viettää pari yötä leirintäalueella. Hankin muutama vuosi sitten hetken mielijohteesta puoli-ilmaisen teltan, ja se onkin ollut viime vuotta lukuun ottamatta joka kesä käytössä. Nyt olisikin jo korkea aika saada ulkoilutettua telttaa — ja miksei samalla myös tätä kaupunkilaiskehoakin.

Kolmenkymmenen kohdan kesän kohokohdat

☑ käydä SuomiAreenalla	☐ opetella uusi resepti
☑ mennä Provinssiin	☐ ostaa jäätelö kioskilta
☑ vierailla museossa	☑ syödä mansikoita
☑ nähdä teatteriesitys	☐ paahtaa vaahtokarkkeja
☐ kokea ilmaiskonsertti	☑ käydä piknikillä
☑ mennä elokuviin	☑ lukea kesäinen kirja
☐ käydä kirjastoautossa	☑ tehdä ristikoita rannalla
☐ pyöräillä Yyteriin	☑ ottaa aurinkoa
☐ kahlata Munakariin	☑ uida luonnonvesissä
☐ meloa kajakilla	☐ pelata mölkkyä
☐ lenkkeillä sateessa	☐ viettää yö teltassa
☐ juosta 9 km ulkoilureitti	☑ käydä hotelliaamupalalla
☐ pelata padelia	☐ lainata kirjastosta lautapeli
☐ hyppiä ruutua	☐ valvoa auringonnousuun
☐ hypätä laskuvarjolla	☐ katsoa kaikki Metsolat

Haaveissa on ollut myös päiväreissu Tampereelle. Olisi virkistävää saada uusi museokokemus tai käydä vaikka paikallisessa irtokarkkitaivaassa! Kuitenkin tuon aiemman listan toteutuessa en olisi edes harmissani, vaikka jotain unelmoitavaa jäisi seuraavallekin kesälle. Ja olenhan jo saanut sammutettua kulttuurinnälkääni, sillä viime viikolla järjestettiin Maksa mitä haluat -päivä! Yhdellä eurolla tutustuin Satakunnan museossa viikinkiaikaan ja suuntasin sen jälkeen seuraamaan improvisaatioteatteria.

Juhliakin on luvassa, sillä järjestän ystävälleni Muumiteemaiset syntymäpäiväjuhlat. Olen jo suunnitellut erilaisia pelejä sekä yli 20-osaisen jäätelöbuffetin, johon jokainen Muumilaakson asukas tuo oman nimikkolisukkeen. Aion pukeutua Viljonkaksi, sillä meitä yhdistää ulkoisten ominaisuuksien lisäksi myös tunnollisuus, herkkyys ja tarve hallita kaaosta.

Omaa vuosipäivääni juhlin venetsialaisina. Silloin aion pukeutua Vapaudenpatsaaksi, sillä kaapissa sattuu olemaan mintunvärinen lakanakangas vailla käyttötarkoitusta. Illan vetonaulana tulee olemaan newyorkilainen hodarikoju, jota varten pakkasessa on jo vapusta asti odottanut yli sata tarjousnakkia. Erilaisia pelejä tulee olemaan yhtä monta kuin tähtilipussa on raitoja, kuten Jeopardya, baseballia sekä piirakansyöntikilpailua. 

Todennäköisesti elämäni ikimuistoisimman syntymäpäivälahjan tulen saamaan jo edesmenneeltä veljeltäni. Summa, jonka olisin saanut perinnöksi, tulee menemään laskuvarjohyppyyn. Kokemus tulee samalla muistuttamaan elämän hetkellisyydestä, mutta myös siitä, että elämän tarjoamiin hetkiin pitäisi myös tarttua. Ja niin aion tehdäkin, sillä tänä kesänä minä elän

#tavoite   #juhla   #viihde   #minä  

𝐏𝐀𝐋𝐀 Aamupalaa

= Pientä Arjen Luksusta: Annos Aamupalaa

Aikana jolloin en ollut vielä edes aloittanut blogia, haaveilin paloittelusta. En siis sellaisesta paloittelusta, jota tapahtuu puolenyön jälkeisten elokuvien kauhukohtauksissa, vaan ihan vain luetteloinnista, jossa kävisin läpi kaikki Pienet Arjen Luksukseni. Olen listaihmisiä, joten pelkästään tällaisten asioiden ylös merkitseminen ja niille kiitollisuuden osoittaminen tuottaa erityisen hyvää mieltä.

Koska arki alkaa aina aamusta, on PALA-sarjakin loogista aloittaa aamupalasta. Onhan se monesti päivän lempiateriani, vaikka en ihan ymmärräkään miksi. Ehkä se on tullut verenperintönä isäni kautta, sillä en muista äitini koskaan valmistaneen kaurapuuroa. Kaikenlaisia muita puuroja meillä kyllä oli; riisipuuroa, ohrapuuroa, mannapuuroa, puolukkapuuroa ja jopa suklaapuuroa, mutta kaurapuuroa taisi vain isäni syödä aamuyön hiljaisina tunteina.

Samalla kun rakkauteni puuroa kohtaan on kasvanut, niin myös puuro itsessäänkin on runsastunut. Aluksi se oli vain kaurapuuroa voisilmällä, mutta nykyään se sisältää raejuustoa, siemeniä, pähkinöitä ja marjoja. Myös kaurahiutaleet ovat vaihtuneet kauraleseisiin, sillä niistä valmistettu puuro on mielestäni samettisempaa kuin tavallinen, sisältäen silti verraten enemmän kuitua. Koska leseitä annostellaan vähemmän kuin hiutaleita, tulee se myös hieman halvemmaksi kuin tavallinen kaurapuuroannos. Hinta ei kuitenkaan ole tällä aterialla pienimmässäkään mielessä, sillä kyseessä on joka-aamuinen elämykseni:

Puuroannos (1 hlö) 

kauralese	0,06€
raejuusto	0,28€
siemenet	0,11€
pähkinät	0,13€
marjat	0,56€
maito	0,11€
yhteensä	1,25€

Aloitan puuron teon keittämällä neljä desiä vettä. Kun vesi kiehuu, lisään puoli teelusikallista suolaa ja puolitoista desiä kauraleseitä. Sekoitan puuron tasaiseksi ja annan sen hetken porista kannen alla. Sillä välin jauhan morttelissa teelusikallisen pellavansiemeniä ja toisen samanlaisen seesaminsiemeniä. Kun puuro on lopettanut kiehumisen, lisään siemenrouheen sekä viidenneksen raejuustopurkista. Huuhdon morttelin vedellä, kaadan huuhteluveden puuron sekaan ja lisään pari teelusikallista chia-siemeniä. Puuron hautuessa keitän teeveden ja murennan valmiiksi kymmenen cashewpähkinän puolikasta, viisi mantelia sekä yhden saksanpähkinän. 

Kun puuro on valmista, kaadan siitä puolet omaan kulhooni. Päälle ripottelen puolet pähkinärouheesta ja ehkä ruokalusikallisen siemenseosta, joka sisältää auringonkukan-, kurpitsan-, pinjan- ja hampunsiemeniä. Lisäksi kaadan vajaan desin marjaseosta, joka viime aikoina ollut kotimaista mansikkaa, mustaherukkaa ja metsämustikkaa. Marjojen päälle laitan vielä teelusikallisen sokeria, sillä haluan puuroni olevan ennen kaikkea nautinto. 

Juon puuron kanssa lasillisen puoliksi vedellä laimennettua vanhanajan täysmaitoa. Se on oleellinen osa aamupalaani, sillä se saa kauran maistumaan kermaisemmalta, mutta se myös pehmentää marjojen hapokkuutta. Täysmaito tosin nostattaa aterian tyydyttyneen rasvan määräksi neljä grammaa, mutta ainakaan tässä elämänvaiheessa ole huolissani kovista rasvoista:

Ravintoarvo (400 kcal)

hiilihydraatti	34g
proteiini	20g
rasva	18g
kuitu	9g
suola	2g

Ennen ruokailua asettelen puurolautasen, maitolasin, teemukin sekä päivän vitamiinit tarjottimelle, sillä se luo aivan kuin juhlavan kehyksen aterialleni. Mielestäni kaikki myös maistuu hieman paremmalta tarjottimelle aseteltuna — jopa kouluruoka! Etenkin näin kesäisin vien aamupalan parvekkeelle ja nautin ulkona syömisen ylellisyydestä, joka on saatavilla meille suomalaisille vain pienen osan vuodesta. Mutta tapahtuipa syöminen ulkona, sohvalla tai keittiön pöydän ääressä, on tämä ateria vuoden ympäri aamupäivieni luksus

#pala   #ruoka   #arki   #minä   #laskelma

Pääsymaksuton aurinkokylpylä

Parvekelämpötila kipusi kahteenkymmeneen jo huhtikuussa, joten jo silloin valmistauduin tulevaan kesäsesonkiin. Puhdistin pinnat, pesin lasitukset ja imuroin parvekkeella olevan (sisäkäyttöön tarkoitetun) divaanisohvan. Vaikka vuoden alussa haaveilinkin uudesta parvekekalustosta, päätin siirtää hankintaa myöhemmäksi. Sohva oli selviytynyt ainakin pintapuolisesti niin hyvin talven yli, että olisi ollut jopa sääli kutsua sitä huonekalujätteeksi.

Viime vuonna ostimme olohuoneeseen uuden kulmasohvan, joten aiempi sohva päätyi siitä syystä parvekkeelle. Aluksi ajattelin kyseisen operaation olevan vain yhden kauden mittainen, sillä taloyhtiömme pihassa on joka kevät asukkaille ilmainen roskalava. Kuitenkin sinä päivänä, kun roskalava viimein saapui, en vielä raaskinutkaan luopua tuosta kesäisten iltojeni luksuksesta. Päätöstäni alleviivasi myös epäsuotuisa ajankohta, sillä vaikka säästössä olisikin ollut sopiva summa rahaa, tuntui taloudellinen tilanne vielä aika epävakaalta. Myöskään tämänvuotinen parvekekalustemallisto ei ollut mieluisa, sillä en löytänyt tarjonnasta yhtäkään muhkeaa laiskanlinnaa, joka olisi mitoiltaan sopinut parvekkeellemme.

Nykyinen sohvamme on parvekkeemme sydän, sillä se ikään kuin luo yhden lisähuoneen kolmioomme. Pyrinkin hyödyntämään tuota ylimääräistä olohuonetta jokaisena lämpimänä iltana joko lukemalla, kirjoittamalla tai täyttämällä ristikoita. Onpa siellä tullut nukuttua yhdet ihanan levolliset päiväunetkin. Koska asumme ylimmässä kerroksessa ja parvekkeemme avautuu länteen, muistuttaa se helteisimpinä iltapäivinä maisemasaunaa. Silti viihdyn siellä, sillä hetken paahteisissa olosuhteissa aikaa viettäneenä sisälle palaaminen tuntuu helpotukselta. Jopa silloinkin, kun sisälämpötila lähestyy kolmeakymmentä! 

Vaikka sohvan siirtäminen parvekkeelle olikin aluksi vain väliaikainen ratkaisu, on se ollut hyvä muistutus siitä, ettei kaikkea tarvitse korvata uudella heti tilaisuuden tullen. Tältä kesältä toivonkin aurinkoisia päiviä ja tyyniä iltoja, jotta voisin nauttia tämän jatkoajalla elävän sohvan seurasta vielä mahdollisimman pitkään

#kierrätys   #koti   #arki  

Toukokuu lukuina

Toukokuu sisälsi kaksituhatta aurinkoista kilometriä, kuusi eri kohdetta ja kolme ikimuistoista juhlaa. Kaikkien näiden menojen ansiosta myös rahalliset menot jakautuivat hieman uudella tavalla. 

Tulonsiirrot

2× yleistuki	774€
2× työmarkkinatuki	417€
yleinen asumistuki	123€
bonukset	2€
tulot yhteensä	1316€

Tuloissa tapahtui muutos lähinnä nimikkeen osalta. Tosin nyt ainakin tuli huomattua se, että olin kaikkien näiden kuukausien aikana unohtanut laskea mukaan myös työmarkkinatukien sentit! Todellisuudessa summan olisi siis pitänyt pyöristyä euron verran korkeammaksi. Onneksi kyseessä oli kuitenkin vain muutamien senttien moka, joka ei ole vaikuttanut suurempaan kuvioon.

Menoerät

vuokra	589€		ruoka	211€		ravintolat	62€
sähkö	27€		herkut	22€		lahjat	38€
vesi	0€		terveys	6€		liikunta	33€
netti	25€		muut	34€		juhlat	27€
asunto	641€		arki	273€		oma käyttö	160€

Toukokuu täyttyi kevään juhlista, jotka kasvattivat niin lahja-, juhla- kuin ravintolabudjettiakin. Onneksi ne vastaavasti pienensivät ruokakuluja, eikä äitienpäivälounaan ja euroviisuherkkujen välillä lainkaan harmittanut syödä riisipuuroa ja röstiperunaa. Kaiken tuon reissailun jälkeen viisivuotias vetolaukkuni tuli matkansa päähän, mutta onneksi satuin löytämään puoleen hintaan uuden, hieman kookkaamman laukun. 

Liikuntamenoissa on yhdistettynä erilaisia tapoja liikkua. Kaukoliikenteen matkat varasin jo alkuvuodesta, mutta paikallisbussien liput ostin vasta paikan päältä. Lisäksi löysin tarjouksesta lenkkeilytrikoot sekä uuden satulan pyörään, sillä edellinen oli viidentoista vuoden aikana päässyt jo hävettävän huonoon kuntoon. Summaa täydentää myös yksittäinen squashkokeilu, sillä kössin pelaaminen on ollut pitkäaikainen haaveeni. Se olikin paljon vaikeampaa kuin miltä näyttää ja yllättävän pelottavaa! 

Yhteenveto

talouden varat	1316€
− asumismenot	641€
− yhteiset ostot	273€
− omat maksut	160€
− puolison kulut	128€
= kuun ylijäämä	114€

Vaikka toukokuun henkilökohtaisia menoja laskiessa jännitti niin, ettei heti uskaltanut edes katsoa viivan alle muodostunutta summaa, oli lopputulos kuitenkin yllättävän siedettävä. Kuvittelin kulujen olevan enemmänkin, sillä esimerkiksi yksittäisestä lounaasta en ihan hetkeen ole maksanut yli kahtakymmentä euroa

Herkkukulut jäivät viime kuun varastojen ansioista hieman pienemmiksi, mutta nyt sekin hätävara on käytetty lähes loppuun. Tässä kuussa ajattelinkin ryhdistäytyä ja kokeilla ainakin vähentää laputettujen leivonnaisten ja tarjouksessa olevien irtokarkkien ostamista. Kesällä on kuitenkin niin paljon muutakin hyvää tarjolla joita ei edes lasketa herkuiksi, kuten grilliruokaa, vesimelonia ja mansikoita. Ja jos jäätelöä tekisi itse, niin eikö sen voisi laskea ruokamenoista?

#raha   #laskelma

Valituksen vaikutus

Vaikka pidän itseäni ainaisena optimistina, rakastan silti valittaa! Tai ehkä valittaminen on hieman liian voimakas sana, sillä ilmaisen tyytymättömyyteni kuitenkin aina kohteliaasti. Kuvailisin itseäni laatutietoiseksi asiakkaaksi, joka kertoo mielellään mielipiteensä – etenkin silloin, kun odotettavissa on rahallinen hyvitys. 

Viime kuussa löysin syötävien koristerakeiden seasta pienen palan muovia. Otin siltä istumalta yhteyttä valmistajaan, kerroin ja kuvasin löydökseni, ja jäin odottamaan vastausta. Noin viikkoa myöhemmin sain kirjeen, jossa oli kiitokset, pahoittelut ja kymmenen euron lahjakortti. Kyseessä oli tähän mennessä yksi parhaimmista saamistani korvauksista, sillä tuotteen arvoon nähden se oli yli viisinkertainen.

Vaikka en edes muista kaikkia tekemiäni reklamaatioita, niistä saatu summa on jo reilusti yli satasen. Vuosien varrella olen saanut hyvityksiä muun muassa seuraavista:

• 4€ teepaketista, jonka pussit vuotivat sisältönsä juoman sekaan
• 4€ kahvipaketista, jota oli markkinoitu virheellisesti
• 5€ porkkanoista, jotka olivat mustuneet päistä
• 8€ tuikuista, joista yhdestä puuttui sydänlanka
• 10€ lohesta, jonka nahka oli jo limaantunut
• 10€ juustosta, jonka pinta oli kauttaaltaan homeessa
• 20€ fileeleikkeistä, joissa oli poikkeuksellinen väritys
• 25€ suklaalevystä, jonka kulmassa oli ketjuöljyä
• 30€ TV-tasosta, jonka vetolaatikossa oli pintavaurio

Iloisimmat yllätykset ovat luonnollisesti olleet myös kaikista suurimmat, mutta etenkin suklainen lahjakortti toi jouluumme aivan erityisen herkullisen lisän. Samalle vuodelle osui myös lihanjalostajan lahjakortti, jonka käytin elämäni ensimmäiseen (ja ehkä samalla myös viimeiseen?) aitoon joulukinkkuun. 

Rehellisesti sanottuna tuskin edes vaivautuisin yhteydenottoon, mikäli siitä ei olisi odotettavissa minkäänlaista hyvitystä. Pelkkä tyytymättömyys ei kuitenkaan korjaa mitään, sillä silloin ongelmat voivat jäädä huomioimatta. Reklamointi onkin ainakin itselleni yhdistelmä käytännöllisyyttä ja periaatetta: jos tuote ei vastaa sitä, mitä on luvattu, odotan siitä myös vastinetta. Samalla tieto virheestä menee eteenpäin, mikä on kaikkien kannalta järkevämpää kuin hiljainen boikotointi.

Koska en kuitenkaan halua vaikuttaa vain hankalalta asiakkaalta, olen pyrkinyt antamaan myös positiivista palautetta. Olen esimerkiksi kiittänyt mehutiivisteestä, jonka makumaailma vei minut hetkeksi takaisin esikoulun iltapäiviin sekä ilakoinut uudistuneesta raejuustopurkista, joka oli oikeasti aiempaa mieluisampi.

Myönteinen palaute ei kuitenkaan ole taloudellisesti yhtä kannattavaa, joten sitä tulee lähetettyä harvemmin. Mutta silloin kun jokin tuote on saanut aidosti hyvälle mielelle, sen tunteen haluaa jakaa eteenpäin — vaikka sitten sille kasvottomalle asiakaspalvelijalle. Ja juuri niiden pienten asioiden esiintuominen tekee olon, että olen välillä muutakin kuin vain kriittinen kuluttaja

#tulo   #näkökulma  

Kyselyt & Vastikkeet

Viime aikoina olen maininnut lahjakorteista sen verran usein, että on ehkä aiheellista kertoa tarina niiden takana. Yleisesti ottaen ne ovat olleet korvausta kyselyihin vastaamisesta, jota olen harrastanut jo lähemmäs kymmenen vuotta. Se on ollut helppo tapa napata pientä lisätuloa aiheesta josta tiedän eniten — nimittäin omista mielipiteistäni. 

Idea on yksinkertainen: yritykset haluavat tietää mitä ajattelen, ja saan siitä palkkioksi pienen, yleensä senteissä mitattavan korvauksen. Kyselyiden kesto voi olla mitä vain yhden ja kahdenkymmenen minuutin väliltä, mutta pisimmät ja samalla myös arvokkaimmat voivat jatkua jopa useamman päivän ajan. 

Suurin saamani kertakorvaus tapahtui ihan pari viikkoa sitten, kun vastasin kolmetuntiseen musiikkikyselyyn. Koko urakasta sain parikymppiä, mikä oli ihan kohtalainen summa hieman puuduttavaankin vaivaan nähden. Sen sijaan mieluisin kysely on liittynyt juomistottumuksiin, jolloin viikon ajan kirjasin ylös kaikki juodut juomat ja niiden määrät. Siitä palkkioksi sain kymmenen euroa, mitä pidin ruhtinaallisena korvauksena niin mieluisasta ajanvietteestä!

Kun kyselyihin vastaa säntillisesti monia vuosia, alkavat niistä kertyneet summat muodostua huomattaviksi. Lahjakorteilla olen hankkinut muun muassa ilmastointilaitteen, astiaston, sohvapöydän, seinäpeilin, verhoja, vaatteita, ruokatilauksia, leffalippuja sekä lukuisasti kaikkea pienempää niin itselleni kuin lahjaksikin. Rahallisen arvon sanoisin olevan lähempänä nelinumeroista lukua, etenkin kun ottaa huomioon vielä palveluiden sisällä olevat parisataa euroa.

On kuitenkin hyvä huomioida, että kyseessä ei ole varma tulonlähde, vaan lähinnä käytännöllinen tapa hyödyntää vapaa-aikaa. Kyselyitä tulee vaihtelevasti ja välillä ne loppuvat kesken ilman palkkiota, mikäli ei satu kuulumaan oikeaan kohderyhmään. Myös kyselyiden määrä on viime aikoina vähentynyt, mutta ehkä senkin takia motivaatio vastaamiseenkin on pysynyt korkealla

#tulo  #harrastus  

Huhtikuu kuluina

Viime kuussa sain idean kulutuspäiväkirjasta. Tapojeni mukaan se kuitenkin alkoi elää omaa elämäänsä ja lopulta venyi koko kuukauden mittaiseksi projektiksi. Tässä siis maaliskuun irtokulut saatesanoineen kronologisessa järjestyksessä:

1. huhtikuuta 37,99€

• Kuukauden kulutus alkoi heti siitä hetkestä, kun aamulla vain silmäni avasin. Mariskan kiertueen lipunmyynti oli alkanut, joten varasin itselleni heti paikan eturivistä: 37,99€

3. huhtikuuta 31,94€

• Pitkäperjantaina lähdin pääsiäismunajahtiin, eli siis tarkistamaan olisiko tarjoukset jo alkaneet. Kaupat olivatkin saaneet myytyä lähes kaikki suklaaherkkunsa hintojen ollessa vielä normaalit. En ostaisi suklaamunia yli kymmenen euron kilohinnalla, enkä ostanut nytkään: 0,00€
• Pääsiäisherkuista löytyi kuitenkin pakastettua mämmiä eurolla! Laittaessani sen tavarasäilöön seuraavan kauppareissun ajaksi, lokerosta löytyikin euro jo valmiina. Käytännössä ilmainen mämmi: 0,00€
• Prisman tarjouksesta ostin lähes kilon lohta ja kolme pakettia sillifileitä: 10,70€ 
• Lisäksi tein täydennysostoksia sekä puuttuvat ainekset nakkikeittoon. Perjantaiherkkuna meillä oli alehintaista energiajuomaa ja lämpimiä leipiä tarjoustäytteillä: 21,24€

4. huhtikuuta 24,80€

• Jyskissä oli meneillään alennusmyynti ja ajattelin käyttää vuoden vanhan lahjakorttini loppuun ostamalla tuoksukynttilän. Yllätyksekseni lahjakortilla olikin enemmän rahaa mitä muistelin, joten ostin kaksi tuoksukynttilää: 0,50€
• Rustassa oli hammastahnat tarjouksessa. Ostamalla kolme säästin viisi ylimääräistä senttiä summan pyöristyessä alaspäin. Ehkä pikkumaista, mutta säästöä sekin: 5,05€ 
• Tokmannilta hain puoleen hintaan leipää, riisikakkuja, suklaalevyn sekä poksahtelevia karkkeja kesäistä jäätelöbuffettia varten: 4,25€
• Hintakaaresta ostin kaksi palkintoa synttäriarvontaan, kaksi luukkua joulukalenteriin, suihkusaippuaa ja keksejä: 8,00€ 
• Herkuttelin pitkästä aikaa Hesburgerin kerrosaterialla, jonka sai suhteellisen edulliseen kuponkihintaan: 7,00€

8. huhtikuuta 20,32€

• Tein tilauksen Fazerin verkkokaupasta, sillä ensimmäistä kertaa elinaikanani sieltä tilaaminen tuli oikeasti halvemmaksi kuin kaupasta ostaminen! Nelikiloisen tilauksen hinnaksi tuli ainoastaan 5,04€/kg ja se sisälsi lähes puolet painostaan suklaata: 20,32€ 

10. huhtikuuta 73,18€

• Sitä kun luuli, ettei pakkasessa olisi enempää tilaa — mutta niin vain ostin kahdeksan pussillista kebablastuja ja kilon kylmäsavustettua lohta: 18,00€ 
• Viikon ruoiksi suunnittelin perunamuusia pinaatilla ja lohella, ilta-alennettua metripizzaa lisätäytteillä, kanankoipia ja riisiä, pannukakkupizzaa sekä inkivääriseen kanaliemeen tehtyä nuudeli-kanakeittoa. Jälkiruoiksi ostin pari poistomyynnissä olevaa proteiinivanukasta ja muille päiville tein pannukakun. Näistä aineksista suurin osa oli tarjoushintaan, jopa maidotkin: 15,57€
• Leipiin, hedelmiin, salaattiaineksiin ja muihin tykötarpeisiin: 39,61€ 

16. huhtikuuta 37,65€

• Ostin kaksi kuudentoista euron aluslakanaa, joista toisen maksoin kokonaisuudessaan uudella lahjakortilla ja toisen osittain jo aiemmin hankitulla lahjakortilla: 1,00€
• Takatalven kolkutellessa ostin itselleni legginsit ja thermosukkikset sekä miehelle jouluisen t-paidan. Kymmenen euron lahjakortin jälkeen maksettavaa jäi: 7,00€
• Törmäsin jälleen hyvään vessapaperitarjoukseen, joten ostin 32 rullaa lisää, vaikka kotona olikin jo lähemmäs sata rullaa odottamassa: 10,00€ 
• Aiemmat viikon ruoat olivatkin todellisuudessa lähes kahden viikon ruoat, joten tein vain täydennysostoksia kuten salaattia, leipää, maitoa ja raejuustoa. Seuraavan viikon ruoat löytyivät kaapeista jo valmiina, eli keitettyjä perunoita lohilisukkeella, ylijääneistä perunoista makkarapyttipannua ja ylijääneistä makkaroista makaronisalaattia: 19,65€

24. huhtikuuta 62,84€

• Viikonloppuna halusin herkutella reippaammin, joten valmistin fish&chipsit rahkapohjaisella remouladekastikkeella sekä nachopellin kaupan valmiilla lisäainelisukkeilla: 10,97€
• Tarjouksesta kävin hakemassa kahvia, juustoa sekä maissikakkuja: 20,00€
• Lisäksi ostin suuren kennollisen kananmunia, runsaasti kasviksia sekä muita arjen ostoksia: 31,87€ 

28. huhtikuuta 11,45€

• Ostin tarjouksesta kaksi pyykinpesuainetta: 5,98€
• Viikon ruokalista oli jo kaapeissa valmiina, eli kirjolohisalaattia, perunamunakasta sekä uunikanaa riisipedillä. Varmuuden vuoksi otin kuitenkin pari maitoa ja muutaman rahkan ettei kaupassa tarvitsisi käydä enää myöhemmin viikolla: 7,21€

Yhteensä 300,17€

Koko kuukauden ostokset olivat lähes täsmälleen kolmesataa euroa. Tämä piti sisällään kahden hengen ruokaostokset, taloustavarat, herkkutilauksen sekä myös sielunruokaa itselleni keikkalipun muodossa. Kaikin puolin siis onnistunut kuukausi!

#raha   #laskelma   #ruoka   #arki  

Huhtikuu lukuina

Huhtikuu sisälsi haaveilua ja tavoitteiden asettamista. Aloitin uudelleen vuosia tauolla olleen aamulenkkeilyn, ja yllätyksekseni olin saanut ylläpidettyä kuntoani ihan kohtalaisena pelkällä hyötyliikunnalla. Jo ensimmäisenä aamuna jaksoin hölkätä maastopolkujen osuuden, ja seuraavana päivänä lisäsin loppuun juoksuaskeliakin!

Nämä viimeiset puoli vuotta ovat tuoneet sellaisia yllätyksiä, että olen kaivannut hieman kokonaisvaltaisempaa otetta elämästäni. Vaikka olenkin ollut tyytyväinen arkeeni sellaisena kuin se on, halusin silti panostaa enemmän omaan hyvinvointiin. Siksi olikin ihana pysähtyä unelmoimaan ja kuulostelemaan sitä, mitä kaikkea maailmalla voisi olla tarjottavana.

Tulonsiirrot

2× työmarkkinatuki	1190€
yleinen asumistuki	123€
bonukset	22€
tulot yhteensä	1335€

Tämä toinen kuukausi pienemmällä asumistuella tuli yllätyksenä enemmän miehelleni kuin itselleni. Olin varautunut tilanteeseen tekemällä ostoksia enemmän hinta kuin laatu edellä, vaikka en kuitenkaan sanoisi tekeväni millään lailla laaduttomia valintoja.

Tuplabonuksista muodostui lopulta kuusinkertainen summa mitä yleensä! Meille on todella harvinaista päästä bonuksilla parinkympin yli, ja tuolla summalla saikin katettua kotivakuutusmaksun lähes kokonaisuudessaan.

Menoerät

vuokra	589€		ruoka	179€		viihde	38€
sähkö	27€		herkut	34€		vaatteet	7€
internet	25€		koti	26€		kuppilat	7€
vakuutus	23€		muut	2€		lahjat	6€
asunto	664€		arki	241€		oma käyttö	58€

Aiemmin hankittu kotivara näkyi ruokakuluissa, jotka laskivat nyt reilusti alle keskiarvon. Toisaalta herkkuja tuli ostettua hieman enemmän, mutta ainakaan niiden suhteen ei hetkeen tarvitse seurailla tarjouksia — karkkeja nimittäin löytyy kaapeista vielä kolmisen kiloa... Mutta näistä ja muista ostoksista ajattelin kertoa enemmän ensi viikon kulutuspäiväkirjassa!

Yhteenveto

talouden varat	1335€
− asumismenot	664€
− yhteiset ostot	241€
− omat maksut	58€
− puolison kulut	298€
= kuun ylijäämä	75€

Maaliskuun ostosten takia yhteiskulut olivat pieniä ja omat kulut sitäkin pienempiä, sillä opettelin vielä uutta normaalia kutistuneiden tulojen suhteen. Miehellä tosin oli tällä kertaa suurempi budjetti, sillä hän oli viikonlopun mittaisella reissulla, josta sain ihania tuliaisia teepussien muodossa.

Kevytsarjalaisen kuluilla ei kuitenkaan pötki kovin pitkälle, sillä kotivara kutistuu ja sitä kautta menotkin alkavat taas kasvaa. Mielenkiinnolla odotan, miltä tilanne näyttää siirtymävaiheen jälkeen, kun en voi enää pelkästään omalla ostokäyttäytymiselläni paikata asumistuen leikkausta

#raha   #laskelma

Rahaa roskiin?

Ihmiset heittävät vuosittain roskiin enemmän rahaa kuin haluavat myöntää. Tämä ei tarkoita käyttämättä jääneitä heräteostoksia tai suoraveloitukselle unohtuneita palveluita, vaan ihan konkreettista rahaa, joka katoaa roskien mukana.

Ruokahävikki

Suurin syyllinen on tietenkin ruokahävikki, kuten kaappiin homehtuneet leivät, vihanneslokeroon mädäntyneet kasvikset ja jääkaappiin jääneet tähteet. Jokainen meistä heittää keskimäärin noin kymmenen euron edestä ruokaa roskiin joka kuukausi. Se on rahaa, jolla olisi voinut kattaa vaikka parin päivän ateriat.

Koitan aina parhaani mukaan pelastaa aikansa ylittäneet tai muuten vahingoittuneet elintarvikkeet. Viimeisin sankaritekoni oli kaksi vuotta vanhoista riisimuroista ja vuoden vanhasta kookosrasvasta tehdyt riisisuklaat, jotka maistuivat lähes tuoreen veroisilta. Olen myös elvyttänyt jääkaappiin kuivuneita porkkanoita, pessyt lohen limaantunutta nahkaa, valmistanut pestoa nuutuneesta basilikasta ja viipaloinut kylmävaurioituneita banaaneja puuron sekaan. Kaikista kannattavinta on kuitenkin ennakoida ja käyttää ruokia ennen kuin ne näkevät parhaat päivänsä.

Materiaalihävikki

Toinen hukkauksen muoto on kierrätettävien tuotteiden laittaminen roskiin. Tavara, jonka elinkaari voisi jatkua pidemmällekin, päätyy liian usein sekajätteeseen. Silloin sen arvo häviää, ja samalla myös hukkuu resurssi, jota olisi voitu vielä hyödyntää.

Käytän vaatteet aina loppuun asti ja jopa hetken vielä sen jälkeenkin. On helppo korjata saumojen ratkeamiset, mutta paikkaa paikan päälle parsineena olen huomannut, ettei puhki kulunutta kangasta kannata enää yrittää korjata. Silti ehjiä tilkkuja voi käyttää käsitöissä tai vaikka siivousliinoina. Otan talteen napit, vetoketjut, nauhat ja oikeastaan kaiken hyödyllisen mitä irti lähtee, sillä koskaan ei tiedä, vaikka niille tulisikin vielä käyttöä.

Postitse tulevat paperitkin säästän, mikäli niissä on tyhjänä taustapuoli tai edes puolet siitä. Kokonaiset arkit liitän kirjoitusalustaan, mikä on kätevä työkalu suunnittelua, luonnoksia taikka ihan tajunnanvirtaista piirtelyä varten. Pienemmät laput käytän ostoslistoina — ja vaikka ne välillä unohtuvatkin keittiön pöydälle, muistan silti käsin kirjoitetut sanat paremmin kuin hetken mielessä vierailleet ajatukset.

Siistit pahvilaatikot säilytän myös, sillä ne ovat erityisen käteviä paketoinnissa. Mikäli pahvi on tasaisen harmaata, sen voi kääriä lahjapaperiin, mutta laatikon voi myös "tapetoida" tai vaikka kääntää ympäri. Osan pahveista olen käyttänyt askartelussa esimerkiksi lautapelin pohjana.

Olen keräillyt oliivipurkkeja maustepurkeiksi jo muutaman vuoden ajan. Ne ovat juuri sopivan kokoisia täyttääkseen maustekaapin tilavuuden lähes kokonaisuudessaan. Lisäksi niiden sisälle mahtuu hyvin lusikka, jonka avulla mausteiden annostelu onnistuu helposti. Musta korkki sointuu hyvin yhteen kohokirjoittimella tulostettuun mustaan tarraan, joka kertoo tarkemmin purkin sisällöstä.

Raejuustopurkit päätyvät yleensä kertakäyttöisiksi eväsrasioiksi. Yhteen purkkiin mahtuu sopivasti valmiiksi täytetty ruispala sekä viipaloitua kurkkua ja kirsikkatomaatteja. Toiseen purkkiin olen paloitellut valmiiksi hedelmiä ja laittanut sekaan pähkinöitä ja rusinoita. Usein rusinat muuttuvat matkan aikana herkullisen pulleiksi makupaloiksi imettyään hedelmien kosteutta.

Edes kynttilänpätkiä en raaski heittää roskiin, vaan olen keräillyt niitä vuosien mittaan pienen pussillisen. Tarkoituksena on ollut viedä se kierrätyskeskukseen, josta halukkaat saisivat materiaalia esimerkiksi uusien kynttilöiden tekoa varten, mutta ilmeisesti se paikka onkin jo sulkenut ovensa! Pitäisiköhän sitä sitten itse alkaa askartelupuuhiin?

Roskapussit

Kolmas rahareikä on itse roskapussit — etenkin jos ne ostaa kaupan kassalta. Kun nykyään muoviset ostoskassit maksavat jo viisikymmentä senttiä kappaleelta, voi sillä hinnalla ostaa kokonaisen rullan roskapusseja. Viime kuussa törmäsinkin hyvään tarjoukseen, minkä ansioista meillä on nyt viisitoista rullaa roskapusseja! Tuon määrän toivoisin riittävän ensi vuoden loppuun saakka.

Biojätteelle uusiokäytän kaupan biopusseja, vaikka en olekaan täysin varma niiden soveltuvuudesta siihen tarkoitukseen. Uskon kuitenkin niiden olevan parempi vaihtoehto, kuin roskasäiliössä nähtävät naapureiden muovipussit, joten olen antanut asiasta itselleni synninpäästön.

Hyötykäytän myös suuret pakkausmuovit, kuten esimerkiksi vessapaperisäkkien pussit. Vaikka kyse onkin ihan vain muutaman sentin säästöstä per kerta, muodostuu siitäkin vuositasolla pienen kolikon arvoinen summa, minkä voisi käyttää järkevämminkin kuin heittämällä pois

#kierrätys   #koti   #säästö   #näkökulma 

Odottavan aika on rahaa

Liityin viime viikolla suomalaisen kansallisurheilun harrastajaksi, nimittäin jonottajaksi! Tällä kertaa jonotuksen kohteena ei ollut ilmainen ämpäri vaan viidenkymmenen euron lahjakortti. Ja koska ainahan ilmainen virtuaaliraha kelpaa, päätin ottaa tavoitteeksi olla yksi onnekkaista — tai lähinnä yksi määrätietoisista ja sinnikkäistä. 

Aluksi oli kehitettävä taktiikka, eli pelattava pienimuotoista mentaalipokeria ihmismassojen suhteen. Oli pyrittävä arvioimaan, kuinka moni muu olisi valmis näkemään vaivaa lahjakortin hankkimiseksi ja kuinka paljon tämä vaivannäkö olisi ajassa mitattuna. Tulin siihen lopputulokseen, että viimeistään tuntia ennen aukeamista olisi hyvä olla paikan päällä, mutta mikäli haluaisi pelata varman päälle, odottelun tuplaisi. 

Suoritukseni alkoi edellisen illan esivalmisteluilla. Säätiedotus lupaili pieniä plusasteita, joten viikkasin lämpimän kerraston pinoon farkkujen ja hupparin päälle. Pakkasin laukkuun ohuen viltin, jota voisin tarpeen tullen käyttää lämmikkeenä, mutta myös pehmeänä istuinalustana. Otin kaapista termospullon valmiiksi esiin, tein evääksi täyttävän ruisleivän ja viipaloin valmiiksi omenan. Asetin herätyksen aamuviiteen ja otin varmuuden vuoksi melatoniinin.

Heräsin aamulla jo ennen kellonsoittoa, ja nousin innoissani aamutoimiin. Sitten pakkasin eväät laukkuun ja kahvin termokseen. Kun lähdin kotoa, ulkona tuoksui kostea kesäyö. Aurinko valaisi horisontin alla, ja sai pilvettömän taivaan näyttämään voimakkaan siniseltä. Nautin tuosta hetkestä, jota niin harvoin pääsen todistamaan.

Olin ehkä kymmenen minuuttia aikatauluani edellä, ja parkkipaikalle saavuttua huomasin olevani ehkä liiankin ajoissa: vain muutama ihminen odotteli autoissaan. Istuin hetken pyörätelineen päällä aamukahvia juoden ja katselin, kuinka väkeä alkoi pikkuhiljaa valumaan paikalle. 

Hieman kuuden jälkeen työntekijät saapuivat pystyttämään rajaustolpat, jotta jono muodostuisi selkeämmäksi. Siirryin jonoon, asettelin viltin mainostelineen jalustan päälle ja istahdin syömään aamupalaa. Olin ottanut mukaan kuulokkeet käyttääkseni ajan hieman hyödyllisemmin, mutta osaltani nautin siitä tasaisesta puheensorinasta, jossa yksittäiset sanat hukkuivat kokonaisuuksiin.

Ensimmäinen ja viimeinen puolituntinen olivat jonotuksen kannalta helpoimmat. Niiden väliin mahtui kuitenkin ajanjakso, jolloin aika kului hitaammin ja ilma tuntui kylmemmältä. Silloin kääriydyin vilttiin ja nousin ylös jaloittelemaan. Onneksi muistin ottaa talvihansikkaat mukaan, vaikka sormet tuntuivatkin niiden sisällä kohmeisilta.

Siinä vaiheessa kun musiikki alkoi soimaan ja juontaja saapui nostattamaan tunnelmaa, ei jonotus tuntunut enää odotukselta. Silloin se muodostui tapahtumaksi, johon jonottajatkin saivat osallistua: oli haastatteluita, kilpailuja ja yhteistä tsemppiä. Tällöin jonokin oli muodostunut jo niin pitkäksi, etten enää edes hahmottanut sille päätä. 

Kun lähtölaskenta oli päättynyt ja avajaisnauha leikattu, saivat ihmiset tanssia yhdessä letkassa sisään myymälään. Tällöin odotukseni palkittiin 25 euron tuntipalkalla. Mielestäni se oli hyvä vastine sille, että sain hetken kuulua johonkin niin yhteisölliseen ja perisuomalaiseen tapaan. Ensi kerralla saatan harkita jopa sitä ämpäriäkin

#tulo  #näkökulma  

Köyhästä kauniiksi

Meikkitelineeni pysyy avarana ja meikkipussini sisältö edullisena, sillä omistan ainoastaan kymmenen meikkituotetta. Olen tyyliltäni aika minimalistinen, joten meikkaan suhteellisen harvoin ja kevyesti. Kun meikkivoidetta pidentää perusvoiteella, siitä syntyy rahallisen säästön lisäksi myös se etu, että sävyn ei tarvitse olla aina ihan täydellisesti omaan ihoon sulautuva. En halua meikkivoiteelta peittävyyttä, vaan lähinnä tasaisuutta. Pidän siitä, että oma ihoni kuultaa läpi, ja kosteusvoide tuo omanlaista hehkua iholle. 

Meikkivoiteen jälkeen sipaisen sormillani korkeapigmenttistä poskipunaa, jolloin pienelläkin määrällä voi saada näyttävän lopputuloksen. Vaikka poskipunani on jo vuosia ollut käytössä, se näyttää edelleen lähes koskemattomalta. Puuteria käytän enemmän, ja sitä sudinkin huiskulla tasaisesti koko kasvojen alueelle. Ajoitan puuterien oston aina Lumenen tarjouksiin, joita onnekseni ilmestyy aina kun tarvetta ilmenee.

Kulmat vahvistan tuhkanruskealla kulmakynällä, joka on ollut luottotuotteeni jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Tämä on oikeastaan tärkein syy sille, miksi edelleen olen Yves Rocherin asiakas. Lopuksi taitan ripset ja laitan yhden kerroksen perinteistä ripsiväriä. Saatan myös töpötellä hieman mustaa kajaalia, vaikka se onkin jo niin vanhaa, että moni dermatologi voisi järkyttyä. Erikoistilanteisiin teen voimakkaammat rajaukset nestemäisellä eyelinerilla, mutta silloin käytän myös täyteläisempää maskaraa. 

Huuliini en laita koskaan mitään vaseliinia vahvempaa, sillä muuten joudun parantelemaan rohtumia useamman päivän ajan. Vaseliini kuitenkin sopii luonnolliseen tyyliini ja antaa huulille kauniin kiillon. Sitä voi käyttää huoletta, sillä se ei sotkeudu päivän aikana, eikä myöskään tee lovea lompakkoon.

Meikinpoistossa käytän ainoastaan perusvoidetta. Tämä sai alkunsa oikeastaan vahingon kautta; monia vuosia sitten humalassa olin jättänyt välttämättömimmän vaiheen välistä, sillä olin suoraan rasvaamassa kasvoja meikkien ollessa vielä kasvoilla! Kun huomasin virheeni, huuhtelin kasvot ja yllätyin siitä, miten jopa raskas, vedenkestävä silmämeikki hävisi kuin taikaiskusta — en ollut koskaan aiemmin saanut ripsiväriä niin vaivattomasti pois. Tämän onnekkaan erehdyksen kautta en ole enää ostanut meikinpoistoaineita. Se on itse asiassa ollut hyvä asia kaikin puolin, sillä olen pienentänyt kemikaalikuormaani, säästänyt jopa satoja euroja ja parantanut ihoni kuntoa. Olen jopa saanut kehuja hyvästä ihostani.

Kynsiä pidän luonnollisina. Yleensä ne ovat pitkät ja mantelimaisiksi muotoillut. Olen nuorempana hamstrannut kynsilakkoja jokaiseen mahdolliseen eri tilanteeseen, ja niistä onkin nyt tullut lähinnä ongelmajätettä. Nykyään lakkaan kynsiä vain muutaman kerran vuodessa, sillä inhoan kuluneen kynsilakan antamaa epäsiistiä vaikutelmaa.

Kuten monessa muussakin asiassa, myös kosmetiikassa vähemmän on enemmän. Vaikka yksittäinen pikkuostos ei saata tuntua suurelta panostukselta, summa moninkertaistuu mikäli kaapit pursuilevat jo ennestään vähälle käytölle jääneitä tuotteita. Pyrin siihen, että käytän kaikki aina viimeisiin pisaroihin asti ennen kuin otan seuraavan käyttöön: esimerkiksi pesuaineet hölskytän vesitilkalla ja hammastahnatuubit leikkaan auki.

Kauneus on kuitenkin paljon moniulotteisempi käsite, joka ei rajaudu vain siihen, mitä pinnalta näkee. Se on elinvoimaa, jota voi kasvattaa terveellisillä valinnoilla. Kauneus on hehkua, jossa ihminen arvostaa itsensä lisäksi myös muita

#tyyli   #arki   #säästö