Askel paremmaksi

Oli eräs aurinkoinen kevätpäivä, kun etsin vaatehuoneen perältä juoksukengät. Kun kopsuttelin niitä parvekkeella, irtosi niistä laaja pölypilvi. Hymähdin ja mietin milloinkohan viimeksi ne olivat olleet käytössä. Ehkä kahdeksan vuotta sitten? 

Tuona päivänä monta pientä ajatusta nivoutui yhdeksi. Selkein niistä taisi olla yli vuoden takaa, kun juoksin parisataa metriä vanhempieni autolle, jonka pysäköintiaika oli hetkeä aiemmin umpeutunut. Niiden muutamien juoksuaskelten ajan mietin, kuinka vapaa tunsinkaan olevani. Askel oli niin kevyt, että tuntui kuin olisin liitänyt parkkialueen läpi.

Se ajatus tuntui aluksi vaikeasti lähestyttävältä, sillä niihin aikoihin olin linnoittautunut omalle mukavuusalueelleni. Saatoin viettää kaksikin viikkoa kotona, jolloin ainoat kontaktit ympäröivään maailmaan olivat ikkunat ja näytöt. Vaikka silloin nautinkin elämäntyylistäni, alkoivat siihen liittyvät kauhukuvat kasvaa. Entä jos joskus tulee se päivä, kun liikkumattomuuteni muuttuu liikuntakyvyttömyydeksi?

Tämä blogi on kehittänyt minua ihmisenä enemmän, mitä kuvittelin sen tekevän. Se on ikään kuin luonut otteen elämään ja muistuttanut siitä, että olen oman elämäni käsikirjoittaja. Kun viime vuoden lopulla suunnittelin blogin perustamista, tietynlainen runko oli mielessä. Vaikka monet postaukseni ovat olleet ehkä itsestäänselvyyksiä, on säännöllinen julkaiseminen tuonut onnistumisen tunteita. Pystyin siihen, tälläkin viikolla. Tuo ajatus on sitten roihahtanut mielessäni: mistä muusta voisin saada elämääni tällaisia tunteita?

Kolme kuukautta sitten laitoin ensimmäisen kerran juoksukengät jalkaan. Ensimmäisenä aamuna hölkkäsin kaksi kilometrin mittaista maastopolkua, toisena aamuna sain lisättyä muutaman juoksuaskeleenkin loppuun. Ehkä kuukauden keräsin rohkeutta juosta julkisesti maastopolkujen välissä olevan katuosuuden, mutta tuon esteen ylitettyäni ei mikään ole enää pidätellyt. Nykyään juoksen neljä kilometriä, ja se on mielestäni juuri sopiva matka joka-aamuiselle aktiviteetille.

Lenkillä ollessa en kuuntele musiikkia, vaan annan ajatusteni virrata vapaasti ja aistieni toimia luontaisesti. Varsinkin alkuvaiheessa keskityin oman kehon tuntemuksiin, jotka olivat niin pitkän tauon jälkeen kuin uusia tuttavuuksia. Vaikka suurimman osan matkasta kuljenkin autopilotilla, välillä muistutan itseäni hengityksen rytmittämisestä, ryhdin oikaisemisesta, askelluksen muuttamisesta, lantion asennosta tai askelen pituudesta. On hyvä saada lenkkeihin vaihtelua muutenkin kuin maaston puolesta.

Tietysti sellaisiakin aamuja on mahtunut mukaan, kun keho on tuntunut tavallista väsyneemmältä ja askel raskaammalta. Silloin on riittänyt se, että käy ulkona haukkaamassa raitista ilmaa — vaikka vain läheisessä puistossa käyskennellen. Itselleen täytyy olla armollinen, sillä myös lepopäivät ovat tarpeellisia. Ja ehkä juuri tuon suopeuden takia en ole vielä yhtenäkään aamuna herännyt sillä ajatuksella, että en haluaisi mennä lenkille. Eihän kukaan pakota siihen. Se ei ole suoritus, vaan palvelus itselle. Ja kun siinä onnistuu, tulee siitä ilonaihe, joka pitää yllä hyvää energiaa loppupäivän ajan. Pystyin siihen, tänäänkin

#harrastus   #arki   #tavoite   #minä  

Kirjoittamisen ilosta

Kirjoittaminen ei ole vain ajatusten kirjaamista, vaan tapa jäsentää maailmaa ja siinä sivussa myös itseään. Samalla se on yksi helpoimmin saavutettavista tavoista kehittää itseään lähes ilmaiseksi! Tarvitaan vain kynää ja paperia — tai laite, jolta tätäkin tekstiä luet.

Viime aikoina olen keskittynyt enemmän kirjoittamiseen. Tarkoitukseni on ollut houkutella arkisilla teksteillä esiin omaa ääntäni, joka on liian pitkän kirjoitustauon sekä liian monen koulutyön vaikutuksesta muuttunut kovin insinöörimäiseksi. Toki sekin pienellä sarkastisella sävyllä on osa luonnettani, vaikka en aina haluaisikaan sitä myöntää. 

Nuorempana tyylissäni oli enemmän huoletonta runoilijatyttöä. Pidin silloin aktiivista blogia, joka lopulta kutistui mielessä kasvavan kynnyksen alle. Sisäinen perfektionistini saattoi jäädä pyörittelemään yksittäisiä sanoja yhä uudelleen ja uudelleen, jotta niistä olisi muodostunut kauniita, jopa eteerisiä kokonaisuuksia. Mutta sittemmin olen ymmärtänyt, ettei lauseiden tarvitse olla erityisiä ollakseen onnistuneita. Tärkeämpää on niiden taustalla oleva ajatus.

Koen, että tällä hetkellä käsissäni on ratkaisun avaimet. Haluaisin löytää uudenlaisen tavan ilmaista itseäni, jossa olisi sopivassa suhteessa molempia ominaisuuksiani. Ja kuten niin monet muutkin asiat, myös tämän opettelu on alkanut kovin pienestä: vain yhdestä lauseesta. Se on tavoitteeni jokaisena päivänä. Usein jo yhden lauseen jälkeen tukossa olevat ajatukset alkavat purkautua, ja teksti löytää oman suuntansa. Vain alku on kankea, mutta valitettavasti alku sijaitsee kaiken tekemisen edessä.

Mikäli kuitenkin huomaan jääväni liian pitkäksi aikaa jumiin, muuttuu koko olemassaolon kokemukseni jollain tavalla tahmeaksi. Olenko todellakin näin kömpelö kirjoittamaan? Miten päässäni ei liiku yhtäkään sanoitettavaa ajatusta? Onko pelkkä hengittäminenkin ollut aina näin hankalaa? Silloin ratkaisuna on yleensä ollut jokin muu arjen askare, jonka onnistumiseen voi luottaa — kuten vaikka siivoaminen tai ruoanlaitto. 

Aina ei kuitenkaan kannata antautua prokrastinaatiolle, vaan pyrkiä ylittämään mielen luomat esteet. Omalla kohdallani suurimmat haasteet liittyvät päätösten tekemiseen. Se ei liity pelkästään kirjoittamiseen, vaan oikeastaan elämäni jokaiseen osa-alueeseen. Mikäli en osaa päättää jotain, on helpompi siirtää päätöksentekoa myöhemmäksi ja jäädä odottamaan jotain suurempaa inspiraatiota. Se ei kuitenkaan ole ratkaisu, sillä eihän mikään asia etene, jos ei sitä edistä. Muutenhan mielessäni valmiiksi suunnitellut romaanit eivät olisi edelleen pöytälaatikossa keskeneräisinä.

Lopulta onnistumisen kokemukset ovat niitä, jotka luovat elinvoimaa. Silloin näppäimistöstäni muodostuu instrumentti uusiin ulottuvuuksiin mielikuvituksen rajattomuudessa. Ne ovat niitä päiviä, kun olemassaololleni on merkitys, sillä ainoastaan minä voin valita määränpään luovuuden avaruudessa. Mahdollisuuksien väreily tuntuu vatsanpohjassa yhtä jännittävältä kuin silloin, kun lapsena heräsi jouluaattoon. Ja saan olla kiitollinen siitä, että se tunne voi olla todellisuutta vielä aikuisenakin

#harrastus   #tavoite   #näkökulma   #minä  

Kesäkuu makuina

Kesäkuu lähti käyntiin juhlavasti, sillä tein aamupalaksi lettuja ilta-alesta löytyneestä luomumaidosta (0,60€). Myös lisäaineeton kuohukerma (0,92€) oli edullinen löytö, sen vaahdotin rahkan (0,65€) sekaan. Lisukkeeksi pilkoin hävikkibanaaneja (~0,25€) ja sulatin osan kotimaisesta marjaseoksesta (~1,13€). Kokonaisuus oli niin riittoisa, että siitä riitti vielä seuraavallekin aamulle → 3,55€ / 16 kappaletta

Monien vuosien tauon jälkeen tein yhtä mieheni lempiruoista: maksalaatikkoa. En yleensä tee sitä itse, sillä mielestäni se toimii paremmin valmisruokana. Nyt kuitenkin kävi hieman sääliksi niin montaa pakettia jauhettua naudan maksaa (2,04€), jotka eivät oikein näyttäneet kelpaavan kenellekään edes alle puoleen hintaan. Ensin suunnittelin tekeväni maksapihvejä, mutta koska vapaan lehmän maitoa (0,84€) löytyi alennuslapulla, päädyin maksalaatikkoon. Valmistin riisipuuron osuuden puolitoistakertaisena ja lisäsin muitakin valmiiksi kaapista löytyneitä aineita reilummalla kädellä. Yllätyksekseni valmistui pari litraa maksalaatikkoa, joka maistui yhtä hyvältä kuin äitien tekemä → 2,88€ / 6 annosta

Löysin kaapista avatun tortillapaketin, eikä kummallakaan ollut havaintoa kuinka kauan se olikaan ollut avonaisena. Uskaltauduin kuitenkin tekemään siitä pizzoja. Täytteeksi laitoin hieman yliaikaisia broilerileikkeleitä (~0,30€) jotka sekoitin tuoreempiin kanasuikaleisiin (0,82€). Pizzat kruunasi österkron (1,10€) sekä tavallinen kermajuusto (~70cnt). Koska harmikseni ananas olikin loppu, valitsin persikkaviipaleet (1,19€) tekemään kokonaisuudesta mehevän tasapainoisen. Lopuista persikoista tein jälkiruoaksi hedelmärahkaa (2× 0,65€) → 5,41€ / 2 ateriaa

Nakkikeitolta ei voinut viime kuussakaan välttyä, sillä lapulla löytyi sekä nakkeja (1,66€) että tuoreita keittojuureksia (0,67€). Varsisellerikin (~0,16€) oli laitettu hävikkinurkkaan, vaikka sen ainoa vika oli multaisuus. Vain perunoita (0,99€) ostin täydellä hinnalla → 3,48€ / 6 annosta

Piknikkiä varten löysin kuin kohtalon johdatuksesta esipaistettuja patonkeja (0,45€), kalkkunapekonia (0,92€) sekä raclettejuustoa (~1,26€). Laitoin patonkien väliin myös maustekurkkuviipaleita (~0,31€) ja salaattia (~0,35€). Evääksi otin lisäksi pussillisen sipsejä (1,59€), kaksi klementiiniä (~0,55€) ja banaanin (~0,25€). Pakastettu sekamehujuoma (1,01€) toimi sulaessaan kylmäkallena patongeille. Tällainen ulkona syöminen tuli huomattavasti halvemmaksi mitä ulkona syöminen tavallisesti → 6,69€ / piknik

Puoleen hintaan olevasta makkarapihvipaketista (1,26€) sai tehtyä sekä porilaisia että juhannusaaton herkkua: perunamuusia (1,20€) voisipulikastikkeella (~0,30€) ja vihersalaatilla (~0,58€). Koska en ole paljasjalkainen porilainen, eivät ole tekemäni porilaisetkaan sitä, sillä hävikkileipien väliin laitoin makkarapihvien lisäksi sinappia, ketsuppia, paistettuja kananmunia (~0,40€), muutaman lehden pinaattia, tomaattiviipaleita (~0,26€) sekä tuoretta että paahdettua sipulia. Jälkiruoiksi valikoitui puolikas hunajameloni (1,08€), joka oli juuri siinä ylikypsyyden ja yli-ikäisyyden rajamailla  → 5,08€ / 4 ateriaa

Porilaisten lisäksi herkuttelimme myös hampurilaisilla! Alennettuun hintaan oli sämpylöitä (0,99€), smash-burgerpihvejä (2,80€), pieni pala mondseer-juustoa (0,89€) sekä kolhiintunut kermaviili (0,20€), joten päätin kokeilla hieman erilaisia hampurilaisia. Tein kermaviilistä kastikkeen, johon sekoitin maustekurkkusilppua (0,49€), sinappia, pippuria ja suolaa. Lisäsin smash-burgerin väliin vielä reilusti sipulia, viipaleen tomaattia (~0,26€) ja salaatinlehden (~0,21€). Lopputulos muistutti makuyhdistelmältään hieman nostalgista euron juustoa, vaikka hampurilaisten yksikköhinnaksi tulikin alle euro → 5,83€ / 6 kappaletta

Juhannuspäivänä tein porsaan minuuttisuikaleista (2× 1,20€) ja sinappipurkin jämistä yhtä omaa lempiruokaani: suuren annoksen stroganoffia. Lisäksi tarvitsi vain smetanaa (1,15€), maustekurkkua (0,56€), pari kesäsipulia (~0,35€) sekä reilusti valkosipulia. Tämä herkkujen herkku syötiin varhaisperunoiden (1,89€) ja vihersalaatin (~1€) kanssa. Iloa riitti myös myöhemmäksi, sillä loput kastikkeesta sekoitin juustopastan sekaan. Jälkiruoaksi oli mansikkajogurttipikarit (0,92€), joista yhdestä löytyi pieni kivi. Tästä reklamaatio onkin jo tehty ja lahjakortti on tulossa postitse. Pidän hyvin todennäköisenä sitä, että tämän juhannuksen ruokailusta tuleekin lopulta miinusmerkkinen  → 8,27€ / 4 ateriaa

Kesäkuussa ruokalistallemme kuului myös tonnikalapastaa, kanaa ja riisiä, lohipyöryköitä ja lohkoperunoita, kanasalaattia, savulohta ja perunamuusia, lämpimiä voileipiä, kermaperunoita ja jauhelihapihvejä sekä erilaisia pizzoja. Nämä kaikki saivat inspiraationsa joko kaapin perukoilta tai ilta-alen tarjonnasta. En kuitenkaan tehnyt ihan kaikista kattavaa laskelmaa, sillä kuten vanha sanontakin sen kertoo — ei makeaa mahan täydeltä, eikä koko kuukauden kattausta kerralla

#ruoka   #laskelma

Kesäkuu lukuina

Kesäkuukausina menoja kerääntyy ikään kuin huomaamatta, sillä erilaiset tapahtumat herättävät eloon ja houkuttelevat kuluttamaan. Koska tiesin, että festareiden takia kesäkuun kulut nousevat heti sadalla eurolla, koitin parhaani mukaan pitää malttia kukkarossa. Ratkaisin tämän muun muassa siten, että SuomiAreenalla käynnin ajoitin ilmaisen keittolounaan ympärille ja Satakunnan museon vierailupäivälle suunnittelin herkullisen piknikin.

Tulonsiirrot

2× yleistuki	1191€
asumistuki	123€
+ bonukset	5€
yhteensä	1319€

Vaikka koenkin tehneeni fiksuja ratkaisuja, tunnen silti hieman epäonnistuneeni. Tavoite herkkuostosten vähentämisestä ei mennyt suunnitellusti, sillä juhannusviikon tarjoukset olivat aivan ennennäkemättömiä. Ja koska mottoni on "aina kannattaa ostaa kun halvalla saa", ei lopputuloksena voi olla muuta kuin sipsipusseilla täytetyt kaapit. 

Muitakin tarjouksia hyödynsin, sillä nyt kaapeissa on seitsemän purkkia D-vitamiinia, kaksi litraa suihkusaippuaa sekä toistasataa tiskiainetablettia. Näiden toivoisin riittävän seuraavat pari vuotta, joten siihen nähden kuukauden kulut pysyivät kohtuullisina.

Menoerät

vuokra	589€		ruoka	218€		hotelli	99€
sähkö	27€		koti	39€		matkat	50€
vesi	0€		terveys	29€		kuppilat	25€
netti	25€		herkut	29€		muut	22€
asunto	641€		arki	315€		oma käyttö	196€

Omissa kuluissa suurin summa muodostui hotelliyöstä, johon sisältyi monipuolinen aamupala. Se olikin ratkaiseva syy siihen, miksi en halunnut olla edellisenä iltana kovin humalassa — niin usein aamuinen elämys on keskittynyt lähinnä tuoremehuihin, ettei se ole tuntunut kovin kustannustehokkaalta ratkaisulta. Samalla siinäkin tuli hieman säästöä kun ei erikseen tarvinnut ostaa juomia: pakkasin vain kotoa mukaan neljä laivan tuomaa siideriä. Lisäksi sain kolme päiväysvanhaa olutta, jotka eivät ystävälleni maistuneet.

Matkakulut muodostuivat syksyn junamatkoista, eli syyskuisista syntymäpäivistä ja lokakuisista halloweenjuhlista. Ravintolassa kävin kahteen otteeseen, ensin hyödynsin kuponkitarjouksen ja toiste juhlistin mieheni syntymäpäivää. 

Muissa menoissa on listattuna kymmenen euron sandaalit, viiden euron toppi, kolmen euron kirja sekä yhden euron sisäänpääsymaksu museoon. Loppusumma muodostui tulevien syntymäpäivien tarjoiluista ja arpavoitoista, eli karkeista, kekseistä ja hiuspannasta

Yhteenveto

talouden varat	1319€
− asumismenot	641€
− yhteiset ostot	315€
− omat maksut	196€
− puolison kulut	164€
= kuun ylijäämä	3€

Tämä kuu jäi hyvin niukasti plussan puolelle, sillä päivä ennen yleistuen maksua tilin saldo oli vaivaiset 2,97 euroa. Olin kuitenkin hyvilläni siitä, että tulos oli sentään plussan paremmalla puolella. Olin varautunut tämän vuoden ensimmäiseen miinustulokseen, sillä tässä kuussa viimein tapahtui se, mitä olin vuosikymmenen ajan odottanut. Ja nyt kun yksi elämäntehtävistäni on suoritettu, voinkin aloittaa jo tavoittelemaan seuraavaa!

#raha   #laskelma

Tänä kesänä elän

Ihanaa kesää! Vaikka en olekaan mikään juhannuksen juhlistaja, mielestäni kesäpäivänseisauksesta alkaa varsinainen kesä. Toki niille, joilla lasi on aina puoliksi tyhjä, on tämäkin ajankohta vain muistutus siitä, että matka kohti pimeää ja kylmää talvea on jo alkanut.

SuomiAreena on ainakin meille porilaisille varma kesän merkki, ja siellä käymisestä onkin muodostunut jokavuotinen perinne. Kun kaikki tapahtumat on julkistettu, on hauska koota mieluisia kokonaisuuksia sadoista eri vaihtoehdoista! Tänä vuonna suunnitelmat menivät niiden suhteen kuitenkin hieman uusiksi, sillä työllistymissuunnitelman päivitys sattui osumaan juuri samalle hetkelle, kun meneillään olisi ollut keskustelu lempiaiheestani: ravitsemuksellisesta tasa-arvosta. Onneksi kuitenkin pääsin seuraamaan ajatustenvaihtoa luovuudesta kasvun moottorina. Lisälohtua toi myös osallistuminen erilaiseen mingleen, jonka yhteydessä tarjoiltiin ilmainen keittolounas ja herkullinen jälkiruokamunkki.

Tämän kesän suunnitelmat olivat ensimmäisen kerran mielessä jo puoli vuotta sitten, kun sain mieheltäni joululahjaksi festariliput. Kiljahdin onnesta kuullessani, että lempibändini on tulossa Suomeen! Edellisen kerran olin menossa heidän keikalleen kymmenen vuotta sitten, mutta tapahtuma peruuntui samana päivänä. Asia on jäänyt vaivaamaan vuosiksi, ja siitä syystä olen lähes joka kevät tarkistanut, milloin he mahdollisesti palaisivat. Ja tänä kesänä se vihdoin tapahtuu! 

Muitakin festareita olen lisännyt kalenteriini, mutta lähinnä vain hengittääkseni niiden tunnelmaa. Lippujen hinnat ovat kovin suolaisia, mutta onneksi täällä on ainakin Jazzien aikoihin myös ilmaisia tapahtumia. Niiden sijaintikin on sopivasti joen varressa, joten parhaimmillaan samalla reissulla saa sekä kulttuurisen elämyksen että virkistävän rantapäivän.

Yhden aivan ultimaattisen päivän rannalla ajattelin viettää Yyterissä. Olen päättänyt haastaa itseäni pyöräilemällä parikymmentä kilometriä suuntaansa — enkä pelkästään säästääkseni bussilippujen verran rahaa. Se olisi upea saavutus itselleni, sillä pisimmät yhtämittaiset pyöräilymatkani ovat olleet yksinumeroisia.

Suunnitelmissa on ollut myös viettää pari yötä leirintäalueella. Hankin muutama vuosi sitten hetken mielijohteesta puoli-ilmaisen teltan, ja se onkin ollut viime vuotta lukuun ottamatta joka kesä käytössä. Nyt olisikin jo korkea aika saada ulkoilutettua telttaa — ja miksei samalla myös tätä kaupunkilaiskehoakin.

Kolmenkymmenen kohdan kesän kohokohdat

☑ käydä SuomiAreenalla	☐ opetella uusi resepti
☑ mennä Provinssiin	☐ ostaa jäätelö kioskilta
☑ vierailla museossa	☑ syödä mansikoita
☑ nähdä teatteriesitys	☐ paahtaa vaahtokarkkeja
☐ kokea ilmaiskonsertti	☑ käydä piknikillä
☑ mennä elokuviin	☑ lukea kesäinen kirja
☐ käydä kirjastoautossa	☑ tehdä ristikoita rannalla
☐ pyöräillä Yyteriin	☑ ottaa aurinkoa
☐ kahlata Munakariin	☑ uida luonnonvesissä
☐ meloa kajakilla	☐ pelata mölkkyä
☐ lenkkeillä sateessa	☐ viettää yö teltassa
☐ juosta 9 km ulkoilureitti	☑ käydä hotelliaamupalalla
☐ pelata padelia	☐ lainata kirjastosta lautapeli
☐ hyppiä ruutua	☐ valvoa auringonnousuun
☐ hypätä laskuvarjolla	☐ katsoa kaikki Metsolat

Haaveissa on ollut myös päiväreissu Tampereelle. Olisi virkistävää saada uusi museokokemus tai käydä vaikka paikallisessa irtokarkkitaivaassa! Kuitenkin tuon aiemman listan toteutuessa en olisi edes harmissani, vaikka jotain unelmoitavaa jäisi seuraavallekin kesälle. Ja olenhan jo saanut sammutettua kulttuurinnälkääni, sillä viime viikolla järjestettiin Maksa mitä haluat -päivä! Yhdellä eurolla tutustuin Satakunnan museossa viikinkiaikaan ja suuntasin sen jälkeen seuraamaan improvisaatioteatteria.

Juhliakin on luvassa, sillä järjestän ystävälleni Muumiteemaiset syntymäpäiväjuhlat. Olen jo suunnitellut erilaisia pelejä sekä yli 20-osaisen jäätelöbuffetin, johon jokainen Muumilaakson asukas tuo oman nimikkolisukkeen. Aion pukeutua Viljonkaksi, sillä meitä yhdistää ulkoisten ominaisuuksien lisäksi myös tunnollisuus, herkkyys ja tarve hallita kaaosta.

Omaa vuosipäivääni juhlin venetsialaisina. Silloin aion pukeutua Vapaudenpatsaaksi, sillä kaapissa sattuu olemaan mintunvärinen lakanakangas vailla käyttötarkoitusta. Illan vetonaulana tulee olemaan newyorkilainen hodarikoju, jota varten pakkasessa on jo vapusta asti odottanut yli sata tarjousnakkia. Erilaisia pelejä tulee olemaan yhtä monta kuin tähtilipussa on raitoja, kuten Jeopardya, baseballia sekä piirakansyöntikilpailua. 

Todennäköisesti elämäni ikimuistoisimman syntymäpäivälahjan tulen saamaan jo edesmenneeltä veljeltäni. Summa, jonka olisin saanut perinnöksi, tulee menemään laskuvarjohyppyyn. Kokemus tulee samalla muistuttamaan elämän hetkellisyydestä, mutta myös siitä, että elämän tarjoamiin hetkiin pitäisi myös tarttua. Ja niin aion tehdäkin, sillä tänä kesänä minä elän

#tavoite   #juhla   #viihde   #minä  

𝐏𝐀𝐋𝐀 Aamupalaa

= Pientä Arjen Luksusta: Annos Aamupalaa

Aikana jolloin en ollut vielä edes aloittanut blogia, haaveilin paloittelusta. En siis sellaisesta paloittelusta, jota tapahtuu puolenyön jälkeisten elokuvien kauhukohtauksissa, vaan ihan vain luetteloinnista, jossa kävisin läpi kaikki Pienet Arjen Luksukseni. Olen listaihmisiä, joten pelkästään tällaisten asioiden ylös merkitseminen ja niille kiitollisuuden osoittaminen tuottaa erityisen hyvää mieltä.

Koska arki alkaa aina aamusta, on PALA-sarjakin loogista aloittaa aamupalasta. Onhan se monesti päivän lempiateriani, vaikka en ihan ymmärräkään miksi. Ehkä se on tullut verenperintönä isäni kautta, sillä en muista äitini koskaan valmistaneen kaurapuuroa. Kaikenlaisia muita puuroja meillä kyllä oli; riisipuuroa, ohrapuuroa, mannapuuroa, puolukkapuuroa ja jopa suklaapuuroa, mutta kaurapuuroa taisi vain isäni syödä aamuyön hiljaisina tunteina.

Samalla kun rakkauteni puuroa kohtaan on kasvanut, niin myös puuro itsessäänkin on runsastunut. Aluksi se oli vain kaurapuuroa voisilmällä, mutta nykyään se sisältää raejuustoa, siemeniä, pähkinöitä ja marjoja. Myös kaurahiutaleet ovat vaihtuneet kauraleseisiin, sillä niistä valmistettu puuro on mielestäni samettisempaa kuin tavallinen, sisältäen silti verraten enemmän kuitua. Koska leseitä annostellaan vähemmän kuin hiutaleita, tulee se myös hieman halvemmaksi kuin tavallinen kaurapuuroannos. Hinta ei kuitenkaan ole tällä aterialla pienimmässäkään mielessä, sillä kyseessä on joka-aamuinen elämykseni:

Puuroannos (1 hlö) 

kauralese	0,06€
raejuusto	0,28€
siemenet	0,11€
pähkinät	0,13€
marjat	0,56€
maito	0,11€
yhteensä	1,25€

Aloitan puuron teon keittämällä neljä desiä vettä. Kun vesi kiehuu, lisään puoli teelusikallista suolaa ja puolitoista desiä kauraleseitä. Sekoitan puuron tasaiseksi ja annan sen hetken porista kannen alla. Sillä välin jauhan morttelissa teelusikallisen pellavansiemeniä ja toisen samanlaisen seesaminsiemeniä. Kun puuro on lopettanut kiehumisen, lisään siemenrouheen sekä viidenneksen raejuustopurkista. Huuhdon morttelin vedellä, kaadan huuhteluveden puuron sekaan ja lisään pari teelusikallista chia-siemeniä. Puuron hautuessa keitän teeveden ja murennan valmiiksi kymmenen cashewpähkinän puolikasta, viisi mantelia sekä yhden saksanpähkinän. 

Kun puuro on valmista, kaadan siitä puolet omaan kulhooni. Päälle ripottelen puolet pähkinärouheesta ja ehkä ruokalusikallisen siemenseosta, joka sisältää auringonkukan-, kurpitsan-, pinjan- ja hampunsiemeniä. Lisäksi kaadan vajaan desin marjaseosta, joka viime aikoina ollut kotimaista mansikkaa, mustaherukkaa ja metsämustikkaa. Marjojen päälle laitan vielä teelusikallisen sokeria, sillä haluan puuroni olevan ennen kaikkea nautinto. 

Juon puuron kanssa lasillisen puoliksi vedellä laimennettua vanhanajan täysmaitoa. Se on oleellinen osa aamupalaani, sillä se saa kauran maistumaan kermaisemmalta, mutta se myös pehmentää marjojen hapokkuutta. Täysmaito tosin nostattaa aterian tyydyttyneen rasvan määräksi neljä grammaa, mutta ainakaan tässä elämänvaiheessa ole huolissani kovista rasvoista:

Ravintoarvo (400 kcal)

hiilihydraatti	34g
proteiini	20g
rasva	18g
kuitu	9g
suola	2g

Ennen ruokailua asettelen puurolautasen, maitolasin, teemukin sekä päivän vitamiinit tarjottimelle, sillä se luo aivan kuin juhlavan kehyksen aterialleni. Mielestäni kaikki myös maistuu hieman paremmalta tarjottimelle aseteltuna — jopa kouluruoka! Etenkin näin kesäisin vien aamupalan parvekkeelle ja nautin ulkona syömisen ylellisyydestä, joka on saatavilla meille suomalaisille vain pienen osan vuodesta. Mutta tapahtuipa syöminen ulkona, sohvalla tai keittiön pöydän ääressä, on tämä ateria vuoden ympäri aamupäivieni luksus

#pala   #ruoka   #arki   #minä   #laskelma

Pääsymaksuton aurinkokylpylä

Parvekelämpötila kipusi kahteenkymmeneen jo huhtikuussa, joten jo silloin valmistauduin tulevaan kesäsesonkiin. Puhdistin pinnat, pesin lasitukset ja imuroin parvekkeella olevan (sisäkäyttöön tarkoitetun) divaanisohvan. Vaikka vuoden alussa haaveilinkin uudesta parvekekalustosta, päätin siirtää hankintaa myöhemmäksi. Sohva oli selviytynyt ainakin pintapuolisesti niin hyvin talven yli, että olisi ollut jopa sääli kutsua sitä huonekalujätteeksi.

Viime vuonna ostimme olohuoneeseen uuden kulmasohvan, joten aiempi sohva päätyi siitä syystä parvekkeelle. Aluksi ajattelin kyseisen operaation olevan vain yhden kauden mittainen, sillä taloyhtiömme pihassa on joka kevät asukkaille ilmainen roskalava. Kuitenkin sinä päivänä, kun roskalava viimein saapui, en vielä raaskinutkaan luopua tuosta kesäisten iltojeni luksuksesta. Päätöstäni alleviivasi myös epäsuotuisa ajankohta, sillä vaikka säästössä olisikin ollut sopiva summa rahaa, tuntui taloudellinen tilanne vielä aika epävakaalta. Myöskään tämänvuotinen parvekekalustemallisto ei ollut mieluisa, sillä en löytänyt tarjonnasta yhtäkään muhkeaa laiskanlinnaa, joka olisi mitoiltaan sopinut parvekkeellemme.

Nykyinen sohvamme on parvekkeemme sydän, sillä se ikään kuin luo yhden lisähuoneen kolmioomme. Pyrinkin hyödyntämään tuota ylimääräistä olohuonetta jokaisena lämpimänä iltana joko lukemalla, kirjoittamalla tai täyttämällä ristikoita. Onpa siellä tullut nukuttua yhdet ihanan levolliset päiväunetkin. Koska asumme ylimmässä kerroksessa ja parvekkeemme avautuu länteen, muistuttaa se helteisimpinä iltapäivinä maisemasaunaa. Silti viihdyn siellä, sillä hetken paahteisissa olosuhteissa aikaa viettäneenä sisälle palaaminen tuntuu helpotukselta. Jopa silloinkin, kun sisälämpötila lähestyy kolmeakymmentä! 

Vaikka sohvan siirtäminen parvekkeelle olikin aluksi vain väliaikainen ratkaisu, on se ollut hyvä muistutus siitä, ettei kaikkea tarvitse korvata uudella heti tilaisuuden tullen. Tältä kesältä toivonkin aurinkoisia päiviä ja tyyniä iltoja, jotta voisin nauttia tämän jatkoajalla elävän sohvan seurasta vielä mahdollisimman pitkään

#kierrätys   #koti   #arki  

Toukokuu lukuina

Toukokuu sisälsi kaksituhatta aurinkoista kilometriä, kuusi eri kohdetta ja kolme ikimuistoista juhlaa. Kaikkien näiden menojen ansiosta myös rahalliset menot jakautuivat hieman uudella tavalla. 

Tulonsiirrot

2× yleistuki	774€
2× työmarkkinatuki	417€
yleinen asumistuki	123€
bonukset	2€
tulot yhteensä	1316€

Tuloissa tapahtui muutos lähinnä nimikkeen osalta. Tosin nyt ainakin tuli huomattua se, että olin kaikkien näiden kuukausien aikana unohtanut laskea mukaan myös työmarkkinatukien sentit! Todellisuudessa summan olisi siis pitänyt pyöristyä euron verran korkeammaksi. Onneksi kyseessä oli kuitenkin vain muutamien senttien moka, joka ei ole vaikuttanut suurempaan kuvioon.

Menoerät

vuokra	589€		ruoka	211€		ravintolat	62€
sähkö	27€		herkut	22€		lahjat	38€
vesi	0€		terveys	6€		liikunta	33€
netti	25€		muut	34€		juhlat	27€
asunto	641€		arki	273€		oma käyttö	160€

Toukokuu täyttyi kevään juhlista, jotka kasvattivat niin lahja-, juhla- kuin ravintolabudjettiakin. Onneksi ne vastaavasti pienensivät ruokakuluja, eikä äitienpäivälounaan ja euroviisuherkkujen välillä lainkaan harmittanut syödä riisipuuroa ja röstiperunaa. Kaiken tuon reissailun jälkeen viisivuotias vetolaukkuni tuli matkansa päähän, mutta onneksi satuin löytämään puoleen hintaan uuden, hieman kookkaamman laukun. 

Liikuntamenoissa on yhdistettynä erilaisia tapoja liikkua. Kaukoliikenteen matkat varasin jo alkuvuodesta, mutta paikallisbussien liput ostin vasta paikan päältä. Lisäksi löysin tarjouksesta lenkkeilytrikoot sekä uuden satulan pyörään, sillä edellinen oli viidentoista vuoden aikana päässyt jo hävettävän huonoon kuntoon. Summaa täydentää myös yksittäinen squashkokeilu, sillä kössin pelaaminen on ollut pitkäaikainen haaveeni. Se olikin paljon vaikeampaa kuin miltä näyttää ja yllättävän pelottavaa! 

Yhteenveto

talouden varat	1316€
− asumismenot	641€
− yhteiset ostot	273€
− omat maksut	160€
− puolison kulut	128€
= kuun ylijäämä	114€

Vaikka toukokuun henkilökohtaisia menoja laskiessa jännitti niin, ettei heti uskaltanut edes katsoa viivan alle muodostunutta summaa, oli lopputulos kuitenkin yllättävän siedettävä. Kuvittelin kulujen olevan enemmänkin, sillä esimerkiksi yksittäisestä lounaasta en ihan hetkeen ole maksanut yli kahtakymmentä euroa

Herkkukulut jäivät viime kuun varastojen ansioista hieman pienemmiksi, mutta nyt sekin hätävara on käytetty lähes loppuun. Tässä kuussa ajattelinkin ryhdistäytyä ja kokeilla ainakin vähentää laputettujen leivonnaisten ja tarjouksessa olevien irtokarkkien ostamista. Kesällä on kuitenkin niin paljon muutakin hyvää tarjolla joita ei edes lasketa herkuiksi, kuten grilliruokaa, vesimelonia ja mansikoita. Ja jos jäätelöä tekisi itse, niin eikö sen voisi laskea ruokamenoista?

#raha   #laskelma

Valituksen vaikutus

Vaikka pidän itseäni ainaisena optimistina, rakastan silti valittaa! Tai ehkä valittaminen on hieman liian voimakas sana, sillä ilmaisen tyytymättömyyteni kuitenkin aina kohteliaasti. Kuvailisin itseäni laatutietoiseksi asiakkaaksi, joka kertoo mielellään mielipiteensä – etenkin silloin, kun odotettavissa on rahallinen hyvitys. 

Viime kuussa löysin syötävien koristerakeiden seasta pienen palan muovia. Otin siltä istumalta yhteyttä valmistajaan, kerroin ja kuvasin löydökseni, ja jäin odottamaan vastausta. Noin viikkoa myöhemmin sain kirjeen, jossa oli kiitokset, pahoittelut ja kymmenen euron lahjakortti. Kyseessä oli tähän mennessä yksi parhaimmista saamistani korvauksista, sillä tuotteen arvoon nähden se oli yli viisinkertainen.

Vaikka en edes muista kaikkia tekemiäni reklamaatioita, niistä saatu summa on jo reilusti yli satasen. Vuosien varrella olen saanut hyvityksiä muun muassa seuraavista:

• 4€ teepaketista, jonka pussit vuotivat sisältönsä juoman sekaan
• 4€ kahvipaketista, jota oli markkinoitu virheellisesti
• 5€ porkkanoista, jotka olivat mustuneet päistä
• 8€ tuikuista, joista yhdestä puuttui sydänlanka
• 10€ lohesta, jonka nahka oli jo limaantunut
• 10€ juustosta, jonka pinta oli kauttaaltaan homeessa
• 20€ fileeleikkeistä, joissa oli poikkeuksellinen väritys
• 25€ suklaalevystä, jonka kulmassa oli ketjuöljyä
• 30€ TV-tasosta, jonka vetolaatikossa oli pintavaurio

Iloisimmat yllätykset ovat luonnollisesti olleet myös kaikista suurimmat, mutta etenkin suklainen lahjakortti toi jouluumme aivan erityisen herkullisen lisän. Samalle vuodelle osui myös lihanjalostajan lahjakortti, jonka käytin elämäni ensimmäiseen (ja ehkä samalla myös viimeiseen?) aitoon joulukinkkuun. 

Rehellisesti sanottuna tuskin edes vaivautuisin yhteydenottoon, mikäli siitä ei olisi odotettavissa minkäänlaista hyvitystä. Pelkkä tyytymättömyys ei kuitenkaan korjaa mitään, sillä silloin ongelmat voivat jäädä huomioimatta. Reklamointi onkin ainakin itselleni yhdistelmä käytännöllisyyttä ja periaatetta: jos tuote ei vastaa sitä, mitä on luvattu, odotan siitä myös vastinetta. Samalla tieto virheestä menee eteenpäin, mikä on kaikkien kannalta järkevämpää kuin hiljainen boikotointi.

Koska en kuitenkaan halua vaikuttaa vain hankalalta asiakkaalta, olen pyrkinyt antamaan myös positiivista palautetta. Olen esimerkiksi kiittänyt mehutiivisteestä, jonka makumaailma vei minut hetkeksi takaisin esikoulun iltapäiviin sekä ilakoinut uudistuneesta raejuustopurkista, joka oli oikeasti aiempaa mieluisampi.

Myönteinen palaute ei kuitenkaan ole taloudellisesti yhtä kannattavaa, joten sitä tulee lähetettyä harvemmin. Mutta silloin kun jokin tuote on saanut aidosti hyvälle mielelle, sen tunteen haluaa jakaa eteenpäin — vaikka sitten sille kasvottomalle asiakaspalvelijalle. Ja juuri niiden pienten asioiden esiintuominen tekee olon, että olen välillä muutakin kuin vain kriittinen kuluttaja

#tulo   #näkökulma  

Kyselyt & Vastikkeet

Viime aikoina olen maininnut lahjakorteista sen verran usein, että on ehkä aiheellista kertoa tarina niiden takana. Yleisesti ottaen ne ovat olleet korvausta kyselyihin vastaamisesta, jota olen harrastanut jo lähemmäs kymmenen vuotta. Se on ollut helppo tapa napata pientä lisätuloa aiheesta josta tiedän eniten — nimittäin omista mielipiteistäni. 

Idea on yksinkertainen: yritykset haluavat tietää mitä ajattelen, ja saan siitä palkkioksi pienen, yleensä senteissä mitattavan korvauksen. Kyselyiden kesto voi olla mitä vain yhden ja kahdenkymmenen minuutin väliltä, mutta pisimmät ja samalla myös arvokkaimmat voivat jatkua jopa useamman päivän ajan. 

Suurin saamani kertakorvaus tapahtui ihan pari viikkoa sitten, kun vastasin kolmetuntiseen musiikkikyselyyn. Koko urakasta sain parikymppiä, mikä oli ihan kohtalainen summa hieman puuduttavaankin vaivaan nähden. Sen sijaan mieluisin kysely on liittynyt juomistottumuksiin, jolloin viikon ajan kirjasin ylös kaikki juodut juomat ja niiden määrät. Siitä palkkioksi sain kymmenen euroa, mitä pidin ruhtinaallisena korvauksena niin mieluisasta ajanvietteestä!

Kun kyselyihin vastaa säntillisesti monia vuosia, alkavat niistä kertyneet summat muodostua huomattaviksi. Lahjakorteilla olen hankkinut muun muassa ilmastointilaitteen, astiaston, sohvapöydän, seinäpeilin, verhoja, vaatteita, ruokatilauksia, leffalippuja sekä lukuisasti kaikkea pienempää niin itselleni kuin lahjaksikin. Rahallisen arvon sanoisin olevan lähempänä nelinumeroista lukua, etenkin kun ottaa huomioon vielä palveluiden sisällä olevat parisataa euroa.

On kuitenkin hyvä huomioida, että kyseessä ei ole varma tulonlähde, vaan lähinnä käytännöllinen tapa hyödyntää vapaa-aikaa. Kyselyitä tulee vaihtelevasti ja välillä ne loppuvat kesken ilman palkkiota, mikäli ei satu kuulumaan oikeaan kohderyhmään. Myös kyselyiden määrä on viime aikoina vähentynyt, mutta ehkä senkin takia motivaatio vastaamiseenkin on pysynyt korkealla

#tulo  #harrastus  

Huhtikuu kuluina

Viime kuussa sain idean kulutuspäiväkirjasta. Tapojeni mukaan se kuitenkin alkoi elää omaa elämäänsä ja lopulta venyi koko kuukauden mittaiseksi projektiksi. Tässä siis maaliskuun irtokulut saatesanoineen kronologisessa järjestyksessä:

1. huhtikuuta 37,99€

• Kuukauden kulutus alkoi heti siitä hetkestä, kun aamulla vain silmäni avasin. Mariskan kiertueen lipunmyynti oli alkanut, joten varasin itselleni heti paikan eturivistä: 37,99€

3. huhtikuuta 31,94€

• Pitkäperjantaina lähdin pääsiäismunajahtiin, eli siis tarkistamaan olisiko tarjoukset jo alkaneet. Kaupat olivatkin saaneet myytyä lähes kaikki suklaaherkkunsa hintojen ollessa vielä normaalit. En ostaisi suklaamunia yli kymmenen euron kilohinnalla, enkä ostanut nytkään: 0,00€
• Pääsiäisherkuista löytyi kuitenkin pakastettua mämmiä eurolla! Laittaessani sen tavarasäilöön seuraavan kauppareissun ajaksi, lokerosta löytyikin euro jo valmiina. Käytännössä ilmainen mämmi: 0,00€
• Prisman tarjouksesta ostin lähes kilon lohta ja kolme pakettia sillifileitä: 10,70€ 
• Lisäksi tein täydennysostoksia sekä puuttuvat ainekset nakkikeittoon. Perjantaiherkkuna meillä oli alehintaista energiajuomaa ja lämpimiä leipiä tarjoustäytteillä: 21,24€

4. huhtikuuta 24,80€

• Jyskissä oli meneillään alennusmyynti ja ajattelin käyttää vuoden vanhan lahjakorttini loppuun ostamalla tuoksukynttilän. Yllätyksekseni lahjakortilla olikin enemmän rahaa mitä muistelin, joten ostin kaksi tuoksukynttilää: 0,50€
• Rustassa oli hammastahnat tarjouksessa. Ostamalla kolme säästin viisi ylimääräistä senttiä summan pyöristyessä alaspäin. Ehkä pikkumaista, mutta säästöä sekin: 5,05€ 
• Tokmannilta hain puoleen hintaan leipää, riisikakkuja, suklaalevyn sekä poksahtelevia karkkeja kesäistä jäätelöbuffettia varten: 4,25€
• Hintakaaresta ostin kaksi palkintoa synttäriarvontaan, kaksi luukkua joulukalenteriin, suihkusaippuaa ja keksejä: 8,00€ 
• Herkuttelin pitkästä aikaa Hesburgerin kerrosaterialla, jonka sai suhteellisen edulliseen kuponkihintaan: 7,00€

8. huhtikuuta 20,32€

• Tein tilauksen Fazerin verkkokaupasta, sillä ensimmäistä kertaa elinaikanani sieltä tilaaminen tuli oikeasti halvemmaksi kuin kaupasta ostaminen! Nelikiloisen tilauksen hinnaksi tuli ainoastaan 5,04€/kg ja se sisälsi lähes puolet painostaan suklaata: 20,32€ 

10. huhtikuuta 73,18€

• Sitä kun luuli, ettei pakkasessa olisi enempää tilaa — mutta niin vain ostin kahdeksan pussillista kebablastuja ja kilon kylmäsavustettua lohta: 18,00€ 
• Viikon ruoiksi suunnittelin perunamuusia pinaatilla ja lohella, ilta-alennettua metripizzaa lisätäytteillä, kanankoipia ja riisiä, pannukakkupizzaa sekä inkivääriseen kanaliemeen tehtyä nuudeli-kanakeittoa. Jälkiruoiksi ostin pari poistomyynnissä olevaa proteiinivanukasta ja muille päiville tein pannukakun. Näistä aineksista suurin osa oli tarjoushintaan, jopa maidotkin: 15,57€
• Leipiin, hedelmiin, salaattiaineksiin ja muihin tykötarpeisiin: 39,61€ 

16. huhtikuuta 37,65€

• Ostin kaksi kuudentoista euron aluslakanaa, joista toisen maksoin kokonaisuudessaan uudella lahjakortilla ja toisen osittain jo aiemmin hankitulla lahjakortilla: 1,00€
• Takatalven kolkutellessa ostin itselleni legginsit ja thermosukkikset sekä miehelle jouluisen t-paidan. Kymmenen euron lahjakortin jälkeen maksettavaa jäi: 7,00€
• Törmäsin jälleen hyvään vessapaperitarjoukseen, joten ostin 32 rullaa lisää, vaikka kotona olikin jo lähemmäs sata rullaa odottamassa: 10,00€ 
• Aiemmat viikon ruoat olivatkin todellisuudessa lähes kahden viikon ruoat, joten tein vain täydennysostoksia kuten salaattia, leipää, maitoa ja raejuustoa. Seuraavan viikon ruoat löytyivät kaapeista jo valmiina, eli keitettyjä perunoita lohilisukkeella, ylijääneistä perunoista makkarapyttipannua ja ylijääneistä makkaroista makaronisalaattia: 19,65€

24. huhtikuuta 62,84€

• Viikonloppuna halusin herkutella reippaammin, joten valmistin fish&chipsit rahkapohjaisella remouladekastikkeella sekä nachopellin kaupan valmiilla lisäainelisukkeilla: 10,97€
• Tarjouksesta kävin hakemassa kahvia, juustoa sekä maissikakkuja: 20,00€
• Lisäksi ostin suuren kennollisen kananmunia, runsaasti kasviksia sekä muita arjen ostoksia: 31,87€ 

28. huhtikuuta 11,45€

• Ostin tarjouksesta kaksi pyykinpesuainetta: 5,98€
• Viikon ruokalista oli jo kaapeissa valmiina, eli kirjolohisalaattia, perunamunakasta sekä uunikanaa riisipedillä. Varmuuden vuoksi otin kuitenkin pari maitoa ja muutaman rahkan ettei kaupassa tarvitsisi käydä enää myöhemmin viikolla: 7,21€

Yhteensä 300,17€

Koko kuukauden ostokset olivat lähes täsmälleen kolmesataa euroa. Tämä piti sisällään kahden hengen ruokaostokset, taloustavarat, herkkutilauksen sekä myös sielunruokaa itselleni keikkalipun muodossa. Kaikin puolin siis onnistunut kuukausi!

#raha   #laskelma   #ruoka   #arki  

Huhtikuu lukuina

Huhtikuu sisälsi haaveilua ja tavoitteiden asettamista. Aloitin uudelleen vuosia tauolla olleen aamulenkkeilyn, ja yllätyksekseni olin saanut ylläpidettyä kuntoani ihan kohtalaisena pelkällä hyötyliikunnalla. Jo ensimmäisenä aamuna jaksoin hölkätä maastopolkujen osuuden, ja seuraavana päivänä lisäsin loppuun juoksuaskeliakin!

Nämä viimeiset puoli vuotta ovat tuoneet sellaisia yllätyksiä, että olen kaivannut hieman kokonaisvaltaisempaa otetta elämästäni. Vaikka olenkin ollut tyytyväinen arkeeni sellaisena kuin se on, halusin silti panostaa enemmän omaan hyvinvointiin. Siksi olikin ihana pysähtyä unelmoimaan ja kuulostelemaan sitä, mitä kaikkea maailmalla voisi olla tarjottavana.

Tulonsiirrot

2× työmarkkinatuki	1190€
yleinen asumistuki	123€
bonukset	22€
tulot yhteensä	1335€

Tämä toinen kuukausi pienemmällä asumistuella tuli yllätyksenä enemmän miehelleni kuin itselleni. Olin varautunut tilanteeseen tekemällä ostoksia enemmän hinta kuin laatu edellä, vaikka en kuitenkaan sanoisi tekeväni millään lailla laaduttomia valintoja.

Tuplabonuksista muodostui lopulta kuusinkertainen summa mitä yleensä! Meille on todella harvinaista päästä bonuksilla parinkympin yli, ja tuolla summalla saikin katettua kotivakuutusmaksun lähes kokonaisuudessaan.

Menoerät

vuokra	589€		ruoka	179€		viihde	38€
sähkö	27€		herkut	34€		vaatteet	7€
internet	25€		koti	26€		kuppilat	7€
vakuutus	23€		muut	2€		lahjat	6€
asunto	664€		arki	241€		oma käyttö	58€

Aiemmin hankittu kotivara näkyi ruokakuluissa, jotka laskivat nyt reilusti alle keskiarvon. Toisaalta herkkuja tuli ostettua hieman enemmän, mutta ainakaan niiden suhteen ei hetkeen tarvitse seurailla tarjouksia — karkkeja nimittäin löytyy kaapeista vielä kolmisen kiloa... Mutta näistä ja muista ostoksista ajattelin kertoa enemmän ensi viikon kulutuspäiväkirjassa!

Yhteenveto

talouden varat	1335€
− asumismenot	664€
− yhteiset ostot	241€
− omat maksut	58€
− puolison kulut	298€
= kuun ylijäämä	75€

Maaliskuun ostosten takia yhteiskulut olivat pieniä ja omat kulut sitäkin pienempiä, sillä opettelin vielä uutta normaalia kutistuneiden tulojen suhteen. Miehellä tosin oli tällä kertaa suurempi budjetti, sillä hän oli viikonlopun mittaisella reissulla, josta sain ihania tuliaisia teepussien muodossa.

Kevytsarjalaisen kuluilla ei kuitenkaan pötki kovin pitkälle, sillä kotivara kutistuu ja sitä kautta menotkin alkavat taas kasvaa. Mielenkiinnolla odotan, miltä tilanne näyttää siirtymävaiheen jälkeen, kun en voi enää pelkästään omalla ostokäyttäytymiselläni paikata asumistuen leikkausta

#raha   #laskelma

Rahaa roskiin?

Ihmiset heittävät vuosittain roskiin enemmän rahaa kuin haluavat myöntää. Tämä ei tarkoita käyttämättä jääneitä heräteostoksia tai suoraveloitukselle unohtuneita palveluita, vaan ihan konkreettista rahaa, joka katoaa roskien mukana.

Ruokahävikki

Suurin syyllinen on tietenkin ruokahävikki, kuten kaappiin homehtuneet leivät, vihanneslokeroon mädäntyneet kasvikset ja jääkaappiin jääneet tähteet. Jokainen meistä heittää keskimäärin noin kymmenen euron edestä ruokaa roskiin joka kuukausi. Se on rahaa, jolla olisi voinut kattaa vaikka parin päivän ateriat.

Koitan aina parhaani mukaan pelastaa aikansa ylittäneet tai muuten vahingoittuneet elintarvikkeet. Viimeisin sankaritekoni oli kaksi vuotta vanhoista riisimuroista ja vuoden vanhasta kookosrasvasta tehdyt riisisuklaat, jotka maistuivat lähes tuoreen veroisilta. Olen myös elvyttänyt jääkaappiin kuivuneita porkkanoita, pessyt lohen limaantunutta nahkaa, valmistanut pestoa nuutuneesta basilikasta ja viipaloinut kylmävaurioituneita banaaneja puuron sekaan. Kaikista kannattavinta on kuitenkin ennakoida ja käyttää ruokia ennen kuin ne näkevät parhaat päivänsä.

Materiaalihävikki

Toinen hukkauksen muoto on kierrätettävien tuotteiden laittaminen roskiin. Tavara, jonka elinkaari voisi jatkua pidemmällekin, päätyy liian usein sekajätteeseen. Silloin sen arvo häviää, ja samalla myös hukkuu resurssi, jota olisi voitu vielä hyödyntää.

Käytän vaatteet aina loppuun asti ja jopa hetken vielä sen jälkeenkin. On helppo korjata saumojen ratkeamiset, mutta paikkaa paikan päälle parsineena olen huomannut, ettei puhki kulunutta kangasta kannata enää yrittää korjata. Silti ehjiä tilkkuja voi käyttää käsitöissä tai vaikka siivousliinoina. Otan talteen napit, vetoketjut, nauhat ja oikeastaan kaiken hyödyllisen mitä irti lähtee, sillä koskaan ei tiedä, vaikka niille tulisikin vielä käyttöä.

Postitse tulevat paperitkin säästän, mikäli niissä on tyhjänä taustapuoli tai edes puolet siitä. Kokonaiset arkit liitän kirjoitusalustaan, mikä on kätevä työkalu suunnittelua, luonnoksia taikka ihan tajunnanvirtaista piirtelyä varten. Pienemmät laput käytän ostoslistoina — ja vaikka ne välillä unohtuvatkin keittiön pöydälle, muistan silti käsin kirjoitetut sanat paremmin kuin hetken mielessä vierailleet ajatukset.

Siistit pahvilaatikot säilytän myös, sillä ne ovat erityisen käteviä paketoinnissa. Mikäli pahvi on tasaisen harmaata, sen voi kääriä lahjapaperiin, mutta laatikon voi myös "tapetoida" tai vaikka kääntää ympäri. Osan pahveista olen käyttänyt askartelussa esimerkiksi lautapelin pohjana.

Olen keräillyt oliivipurkkeja maustepurkeiksi jo muutaman vuoden ajan. Ne ovat juuri sopivan kokoisia täyttääkseen maustekaapin tilavuuden lähes kokonaisuudessaan. Lisäksi niiden sisälle mahtuu hyvin lusikka, jonka avulla mausteiden annostelu onnistuu helposti. Musta korkki sointuu hyvin yhteen kohokirjoittimella tulostettuun mustaan tarraan, joka kertoo tarkemmin purkin sisällöstä.

Raejuustopurkit päätyvät yleensä kertakäyttöisiksi eväsrasioiksi. Yhteen purkkiin mahtuu sopivasti valmiiksi täytetty ruispala sekä viipaloitua kurkkua ja kirsikkatomaatteja. Toiseen purkkiin olen paloitellut valmiiksi hedelmiä ja laittanut sekaan pähkinöitä ja rusinoita. Usein rusinat muuttuvat matkan aikana herkullisen pulleiksi makupaloiksi imettyään hedelmien kosteutta.

Edes kynttilänpätkiä en raaski heittää roskiin, vaan olen keräillyt niitä vuosien mittaan pienen pussillisen. Tarkoituksena on ollut viedä se kierrätyskeskukseen, josta halukkaat saisivat materiaalia esimerkiksi uusien kynttilöiden tekoa varten, mutta ilmeisesti se paikka onkin jo sulkenut ovensa! Pitäisiköhän sitä sitten itse alkaa askartelupuuhiin?

Roskapussit

Kolmas rahareikä on itse roskapussit — etenkin jos ne ostaa kaupan kassalta. Kun nykyään muoviset ostoskassit maksavat jo viisikymmentä senttiä kappaleelta, voi sillä hinnalla ostaa kokonaisen rullan roskapusseja. Viime kuussa törmäsinkin hyvään tarjoukseen, minkä ansioista meillä on nyt viisitoista rullaa roskapusseja! Tuon määrän toivoisin riittävän ensi vuoden loppuun saakka.

Biojätteelle uusiokäytän kaupan biopusseja, vaikka en olekaan täysin varma niiden soveltuvuudesta siihen tarkoitukseen. Uskon kuitenkin niiden olevan parempi vaihtoehto, kuin roskasäiliössä nähtävät naapureiden muovipussit, joten olen antanut asiasta itselleni synninpäästön.

Hyötykäytän myös suuret pakkausmuovit, kuten esimerkiksi vessapaperisäkkien pussit. Vaikka kyse onkin ihan vain muutaman sentin säästöstä per kerta, muodostuu siitäkin vuositasolla pienen kolikon arvoinen summa, minkä voisi käyttää järkevämminkin kuin heittämällä pois

#kierrätys   #koti   #säästö   #näkökulma 

Odottavan aika on rahaa

Liityin viime viikolla suomalaisen kansallisurheilun harrastajaksi, nimittäin jonottajaksi! Tällä kertaa jonotuksen kohteena ei ollut ilmainen ämpäri vaan viidenkymmenen euron lahjakortti. Ja koska ainahan ilmainen virtuaaliraha kelpaa, päätin ottaa tavoitteeksi olla yksi onnekkaista — tai lähinnä yksi määrätietoisista ja sinnikkäistä. 

Aluksi oli kehitettävä taktiikka, eli pelattava pienimuotoista mentaalipokeria ihmismassojen suhteen. Oli pyrittävä arvioimaan, kuinka moni muu olisi valmis näkemään vaivaa lahjakortin hankkimiseksi ja kuinka paljon tämä vaivannäkö olisi ajassa mitattuna. Tulin siihen lopputulokseen, että viimeistään tuntia ennen aukeamista olisi hyvä olla paikan päällä, mutta mikäli haluaisi pelata varman päälle, odottelun tuplaisi. 

Suoritukseni alkoi edellisen illan esivalmisteluilla. Säätiedotus lupaili pieniä plusasteita, joten viikkasin lämpimän kerraston pinoon farkkujen ja hupparin päälle. Pakkasin laukkuun ohuen viltin, jota voisin tarpeen tullen käyttää lämmikkeenä, mutta myös pehmeänä istuinalustana. Otin kaapista termospullon valmiiksi esiin, tein evääksi täyttävän ruisleivän ja viipaloin valmiiksi omenan. Asetin herätyksen aamuviiteen ja otin varmuuden vuoksi melatoniinin.

Heräsin aamulla jo ennen kellonsoittoa, ja nousin innoissani aamutoimiin. Sitten pakkasin eväät laukkuun ja kahvin termokseen. Kun lähdin kotoa, ulkona tuoksui kostea kesäyö. Aurinko valaisi horisontin alla, ja sai pilvettömän taivaan näyttämään voimakkaan siniseltä. Nautin tuosta hetkestä, jota niin harvoin pääsen todistamaan.

Olin ehkä kymmenen minuuttia aikatauluani edellä, ja parkkipaikalle saavuttua huomasin olevani ehkä liiankin ajoissa: vain muutama ihminen odotteli autoissaan. Istuin hetken pyörätelineen päällä aamukahvia juoden ja katselin, kuinka väkeä alkoi pikkuhiljaa valumaan paikalle. 

Hieman kuuden jälkeen työntekijät saapuivat pystyttämään rajaustolpat, jotta jono muodostuisi selkeämmäksi. Siirryin jonoon, asettelin viltin mainostelineen jalustan päälle ja istahdin syömään aamupalaa. Olin ottanut mukaan kuulokkeet käyttääkseni ajan hieman hyödyllisemmin, mutta osaltani nautin siitä tasaisesta puheensorinasta, jossa yksittäiset sanat hukkuivat kokonaisuuksiin.

Ensimmäinen ja viimeinen puolituntinen olivat jonotuksen kannalta helpoimmat. Niiden väliin mahtui kuitenkin ajanjakso, jolloin aika kului hitaammin ja ilma tuntui kylmemmältä. Silloin kääriydyin vilttiin ja nousin ylös jaloittelemaan. Onneksi muistin ottaa talvihansikkaat mukaan, vaikka sormet tuntuivatkin niiden sisällä kohmeisilta.

Siinä vaiheessa kun musiikki alkoi soimaan ja juontaja saapui nostattamaan tunnelmaa, ei jonotus tuntunut enää odotukselta. Silloin se muodostui tapahtumaksi, johon jonottajatkin saivat osallistua: oli haastatteluita, kilpailuja ja yhteistä tsemppiä. Tällöin jonokin oli muodostunut jo niin pitkäksi, etten enää edes hahmottanut sille päätä. 

Kun lähtölaskenta oli päättynyt ja avajaisnauha leikattu, saivat ihmiset tanssia yhdessä letkassa sisään myymälään. Tällöin odotukseni palkittiin 25 euron tuntipalkalla. Mielestäni se oli hyvä vastine sille, että sain hetken kuulua johonkin niin yhteisölliseen ja perisuomalaiseen tapaan. Ensi kerralla saatan harkita jopa sitä ämpäriäkin

#tulo  #näkökulma  

Köyhästä kauniiksi

Meikkitelineeni pysyy avarana ja meikkipussini sisältö edullisena, sillä omistan ainoastaan kymmenen meikkituotetta. Olen tyyliltäni aika minimalistinen, joten meikkaan suhteellisen harvoin ja kevyesti. Kun meikkivoidetta pidentää perusvoiteella, siitä syntyy rahallisen säästön lisäksi myös se etu, että sävyn ei tarvitse olla aina ihan täydellisesti omaan ihoon sulautuva. En halua meikkivoiteelta peittävyyttä, vaan lähinnä tasaisuutta. Pidän siitä, että oma ihoni kuultaa läpi, ja kosteusvoide tuo omanlaista hehkua iholle. 

Meikkivoiteen jälkeen sipaisen sormillani korkeapigmenttistä poskipunaa, jolloin pienelläkin määrällä voi saada näyttävän lopputuloksen. Vaikka poskipunani on jo vuosia ollut käytössä, se näyttää edelleen lähes koskemattomalta. Puuteria käytän enemmän, ja sitä sudinkin huiskulla tasaisesti koko kasvojen alueelle. Ajoitan puuterien oston aina Lumenen tarjouksiin, joita onnekseni ilmestyy aina kun tarvetta ilmenee.

Kulmat vahvistan tuhkanruskealla kulmakynällä, joka on ollut luottotuotteeni jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Tämä on oikeastaan tärkein syy sille, miksi edelleen olen Yves Rocherin asiakas. Lopuksi taitan ripset ja laitan yhden kerroksen perinteistä ripsiväriä. Saatan myös töpötellä hieman mustaa kajaalia, vaikka se onkin jo niin vanhaa, että moni dermatologi voisi järkyttyä. Erikoistilanteisiin teen voimakkaammat rajaukset nestemäisellä eyelinerilla, mutta silloin käytän myös täyteläisempää maskaraa. 

Huuliini en laita koskaan mitään vaseliinia vahvempaa, sillä muuten joudun parantelemaan rohtumia useamman päivän ajan. Vaseliini kuitenkin sopii luonnolliseen tyyliini ja antaa huulille kauniin kiillon. Sitä voi käyttää huoletta, sillä se ei sotkeudu päivän aikana, eikä myöskään tee lovea lompakkoon.

Meikinpoistossa käytän ainoastaan perusvoidetta. Tämä sai alkunsa oikeastaan vahingon kautta; monia vuosia sitten humalassa olin jättänyt välttämättömimmän vaiheen välistä, sillä olin suoraan rasvaamassa kasvoja meikkien ollessa vielä kasvoilla! Kun huomasin virheeni, huuhtelin kasvot ja yllätyin siitä, miten jopa raskas, vedenkestävä silmämeikki hävisi kuin taikaiskusta — en ollut koskaan aiemmin saanut ripsiväriä niin vaivattomasti pois. Tämän onnekkaan erehdyksen kautta en ole enää ostanut meikinpoistoaineita. Se on itse asiassa ollut hyvä asia kaikin puolin, sillä olen pienentänyt kemikaalikuormaani, säästänyt jopa satoja euroja ja parantanut ihoni kuntoa. Olen jopa saanut kehuja hyvästä ihostani.

Kynsiä pidän luonnollisina. Yleensä ne ovat pitkät ja mantelimaisiksi muotoillut. Olen nuorempana hamstrannut kynsilakkoja jokaiseen mahdolliseen eri tilanteeseen, ja niistä onkin nyt tullut lähinnä ongelmajätettä. Nykyään lakkaan kynsiä vain muutaman kerran vuodessa, sillä inhoan kuluneen kynsilakan antamaa epäsiistiä vaikutelmaa.

Kuten monessa muussakin asiassa, myös kosmetiikassa vähemmän on enemmän. Vaikka yksittäinen pikkuostos ei saata tuntua suurelta panostukselta, summa moninkertaistuu mikäli kaapit pursuilevat jo ennestään vähälle käytölle jääneitä tuotteita. Pyrin siihen, että käytän kaikki aina viimeisiin pisaroihin asti ennen kuin otan seuraavan käyttöön: esimerkiksi pesuaineet hölskytän vesitilkalla ja hammastahnatuubit leikkaan auki.

Kauneus on kuitenkin paljon moniulotteisempi käsite, joka ei rajaudu vain siihen, mitä pinnalta näkee. Se on elinvoimaa, jota voi kasvattaa terveellisillä valinnoilla. Kauneus on hehkua, jossa ihminen arvostaa itsensä lisäksi myös muita

#tyyli   #arki   #säästö

Pesunkestävä pihistelijä

Tässä kuussa saapui kauan odotettu paketti Yves Rocherilta. Heidän vanhoihin hyviin aikoihin jämähtänyt postimyyntityyli vetoaa suoraan heikoimpiin kohtiini, sillä välillä on vaikea vastustaa ilmaisia tilaajalahjoja. Tilaukseni maksoi 25 euroa ja se sisälsi shampoon, kaksi hoitoainetta ja lisäksi pienemmän shampoon sekä täysikokoisen parfyymin. En voisi olla tyytyväisempi, sillä juuri heidän shampoot sopivat herkälle iholleni kuin ne olisi erityisesti sitä varten valmistettu.

Olen pikkuhiljaa onnistunut pidentämään alaselkään asti ulottuvien hiusteni pesuväliä viikkoon ilman että ulkoinen habitukseni muistuttaisi sillan alta ryöminyttä. Pesen hiukseni niin, että ensin levitän hoitoaineen hiusten pituuksiin, ja sen jälkeen vasta shampoon päänahkaan. Tuo säästää kätevästi aikaa, mutta myös pesuainetta, sillä käyttämäni tuotteet eivät ole sieltä halvimmasta päästä. Huuhtelun jälkeen huljutan vielä minuutin ajan hiuksiani pää alaspäin niin kylmällä vedellä, kuin hanasta vain tulee. Tämän pitäisi tehdä hiuksista kiiltävämmät ja sileämmät, mutta olen ymmärtänyt sen olevan hyväksi myös hiuspohjalle.

Meillä on vaahtoava saippua-annostelija, jonka myötä käsisaippuan täyttöpussit ovat erityisen pitkäikäisiä, sillä saippua laimennetaan vedellä. Vartalolle käytän kuitenkin palasaippuaa, sillä olen huomannut sen olevan riittoisampaa ja puhdistavan hieman tehokkaammin kuin nestemäiset kollegansa. Lisäksi halvimmillaan se on halpaa kuin saippua! 

Suihkun jälkeen kosteutan ihoni kauttaaltaan. Olen atoopikko, joten saan apteekista perusvoiteen kelakorvauksella. Tämän ylellisyyden hinta on noin neljätoista euroa, ja yksi pumppupullo riittää viikoiksi. Mikäli iho on erityisen kuiva, käytän perusvoidetta myös hellävaraisena pesuaineena. 

Hiusteni annan yleensä kuivua luonnollisesti. Välillä laitan hajusteetonta muotovaahtoa kosteiden hiusten latvoihin ja kierrän ne puuvillahuiviin. Näin tekemällä hiukset avautuvat seuraavana aamuna huolettomille kiharoille, jotka kestävät jopa iltaan asti. 

Itsestään huolehtimisen ei tarvitse olla kallista ollakseen toimivaa, eikä arjen pieniä oivalluksia kannata aliarvioida. Usein riittää, että löytää itselleen sopivat tavat ja antaa niiden muodostua rutiineiksi. Kun arki on yksinkertaista, siihen jää myös enemmän tilaa elää. Luonnollisuus ei maksa mitään — ja juuri se tekee elämästä arvokasta

#tyyli   #arki   #säästö

Maaliskuu lukuina

Maaliskuu eteni löysästi, sillä kaikki tekeminen tuntui vaativan tavanomaista enemmän tahdonvoimaa. Alkukuun vietin neuloen ja sarjoja katsellen, sillä suoratoistopalvelun puolen vuoden ilmaiskokeilu oli tulossa päätökseen. Onneksi kuukauden halkaisi viikon mittainen matka, jonka aikana vietin junassa kaiken kaikkiaan vuorokauden kulkiessa maan laidalta toiselle. Siitä syystä myös ravintoloissakin tuli vietettyä enemmän aikaa — ja koska aika on rahaa, sitäkin kului.

Matka piristi sen verran, että sain toivomaani energiaa tekemiseen. Siivosin keittiön kesäkuntoon, joten kaapit on nyt järjestelty, kodinkoneet siistitty ja ikkunakin pesty. Tekeminen myös ruokki tekemistä, sillä puhtaiden asioiden ihastelu innosti jatkamaan siivoamista muihinkin huoneisiin. Sadepäivänä vastapestyyn ikkunalasiin muodostuva upea sadehelmiverho oli luonnon oma taideteos, joka tuntui lähes henkilökohtaiselta tsemppiviestiltä. 

Kuukauden onnistumisia olivat hurjaa vauhtia neulomani ylipolvensukat sekä kaunokirjoituksen käsiala, josta voin viimein olla ylpeä! Olen jo useamman kuukauden harjoitellut kauniimpaa kaunoa, ja nyt voin sanoa olevani ainakin hyvin lähellä sitä, mitä toivoisinkin sen olevan. 

Tulonsiirrot

3× työmarkkinatuki	1785€
yleinen asumistuki	123€
bonukset	3€
tulot yhteensä	1911€

Viime kuulle osui yksi ylimääräinen työmarkkinatuen maksupäivä. Se tosin tuli ihan tarpeeseen, sillä koko kuukauden mittaiset tuplabonukset ajoivat ostamaan kaapit täyteen pähkinöitä, siemeniä, mausteita, öljyjä ja muita kalliimpia kuivatuotteita. Vaatehuone on tällä hetkellä pullollaan vessapaperia, lääkekaappi täynnä vitamiineja ja roskapussejakin on ainakin vuoden tarpeisiin. Myös pakastin on ääriään myöten täyteen tungettuna, joten mielenkiinnolla odotan, kuinka pieneksi ensi kuun kauppalaskut kutistuvat.

Vuokra nousi kymmenellä eurolla, mutta se ei ainakaan nostanut asumistukea. Päinvastoin Kela teki uuden laskelman, jossa asumistuki leikkaantuu yli puolella. Olen hieman yllättynyt noin suuresta kiristyksestä, sillä yleensä tuo parisataa euroa on ollut se summa, joka on kuukausittain jäänyt ylimääräiseksi. Olemme tosin onnekkaassa asemassa, että meillä kuitenkin on ollut sen verran ylimääräistä! Jollain saattaa olla tilanne, että puuttuvat eurot on pitänyt nyhtää elämiseen käytettävistä varoista.

Menoerät

vuokra	589€		ruoka	402€		matkaliput	85€
sähkö	27€		terveys	62€		ravintolat	38€
vesi	0€		koti	61€		lahjat ym.	20€
netti	25€		herkut	30€		vaatteet	10€
asunto	641€		arki	555€		oma käyttö	153€

Kevätauringon innoittamana suunnittelin jo ensi kesää, joten ostin matkoja juhannuksen jälkeiselle ajalle. Tarkoitus olisi käydä vähintään yksillä festareilla ja viettää railakkaat muumiteemaiset syntymäpäiväjuhlat. Muutamia yksityiskohtia olenkin hankkinut jo tulevia juhlia varten. Lisäksi ostin äitienpäiväksi syötävän suloisen konvehtirasian, johon sopiva kortti sattui löytymään valmiiksi kaapista.

Kuukauden hömppänä mainittakoon porohaalari, jonka hintaa olin seuraillut jo syksystä asti. Kun se viimein oli laskenut alle kolmannekseen, raaskin tehdä ostopäätöksen. Tarkoituksena olisi pitää haalaria lämpimänä oloasuna talvella, mutta miksei se sopisi myös kotoisten pikkujoulujenkin viettoon.

Yhteenveto

talouden varat	1911€
− asumismenot	641€
− yhteiset ostot	555€
− omat maksut	153€
− puolison kulut	161€
= kuun ylijäämä	401€

Yleisesti ottaen tilanne näyttää hyvältä, mutta mikäli tuosta summasta miinustaisi yhden "ylimääräisen" työmarkkinatuen, olisi kuukauden saldo miinuksella. Muuttunut tilanne saa miettimään uudenlaisia jatkosuunnitelmia, mutta onneksi niitä pohtiessa voin ainakin lohduttautua ajatuksella siitä, että kotivaraa on kerrytetty

#raha   #laskelma

Kahvitauko

Kahvi ja tee eivät ole vain juomia, vaan tapoja jäsentää päivää. Ne ovat kuin pieniä rituaaleja, jotka toistuvat vuodesta toiseen ja muuttuvat samalla kuin huomaamatta osaksi identiteettiä.

Rakastan kahvin mokkaisaa tuoksua, joka aamuisin leijuu makuuhuoneeseen. Se on merkki siitä, että uusi päivä on alkamassa, ja kahvi on tulevista hetkistä vasta ensimmäinen. Tuoksuun sekoittuvat odotukset ja varmuus siitä, että edessä on vielä kirjoittamaton päivä. Siinä on hienovaraista inspiraatiota, joka muistuttaa, että jokainen aamu tarjoaa uuden alun.

Juon kahvini mustana. Sitä varten valitsen kaapista pienimmän kupin ja siihen kuuluvan aluslautasen. Mielestäni se tuo kahviin vanhan ajan arvokkuutta: pieni määrä pakottaa pysähtymään ja nauttimaan hetkestä. Ilman maitoa kahvin maku on runsas ja suora. Ensisiemaukselta sen terävä hapokkuus herättää aistit, ja paahteisten marjojen karheus kuivattaa jälkensä suuhun pitkäksi aikaa.

Aiemmin join kahvin maidolla. En kuitenkaan nauttinut siitä, vaan se oli lähinnä kuin jokin aikuisuuden vaatima suoritus, jonka tein osittain hampaat irvessä. Kun muutama vuosi sitten jouduin tilanteeseen, jossa kahvi tarjoiltiin mustana, elämäni alkoi hiljalleen muuttua. Rohkaistuin kokeilemaan kerta toisensa jälkeen, oliko kahvi kuitenkin parempaa mustana. Silloin ymmärsin, että kaikki nämä vuodet olinkin inhonnut maidon makua, en kahvin.

En käytä kahvin kanssa sokeria, mutta saatan välillä syödä ohessa jotain pientä makeaa. Ennen otin palan tummaa suklaata, mutta kaakaon hinnan noustua olen halunnut luopua tuosta elämyksestä. Viime aikoina olemme syöneet poistohinnalla myytyjä piparkakkuja, mikä tuo tilanteeseen myös käytännöllisen sävyn.

Kahvin ostan aina tarjouksesta. Lähikaupassa on lähes joka kerta myynnissä alennustarroin varusteltuja pehmenneitä kahvipaketteja. Ostan niitä silloin, kun kotona on tilanne, että kaapissa oleva paketti tulisi avattua lähiaikoina. Mielestäni sillä ei ole niin merkitystä, onko paketti avautunut jo kaupassa vai avataanko se vasta seuraavana päivänä, kerran hinta on kolmen euron luokkaa.

Teehetki

Teen kanssa en ole yhtä säästeliäs, sillä juomme sitä todella paljon. Toisin kuin kahvissa, teen juon jättimäisestä, yli seitsemän desilitran mukista. Siinä on jotain lohdullista, aivan niin kuin lämpimässä halauksessa. Kahteen suureen mukilliseen laitan yhden teepussin, joka kaikkien ohjeistusten vastaisesti riittää tuomaan makuun tarpeeksi syvyyttä. Omaani laitan lisäksi myös yhden sokeripalan, joka pyöristää sopivasti makua ilman, että juoma muuttuu jälkiruoaksi.

Keskipäivällä juon earl greytä, joka usein vie minut lapsuuden makumuistoihin. Yhteen mukilliseen mahtuu loputtomalta tuntuvat kesäpäivät ja äitini turvallinen läsnäolo. Iltapäivisin juon vihreää teetä, johon välillä saatan pudottaa viipaleen sitruunaa. Se ei ole niinkään nautintoainetta, vaan pidän sitä enemmän terveellisenä vaihtoehtona. Iltojeni suosikki on mausteisen makea inkivääri-mangotee, joka viimeistään saa rauhoittumaan yötä vasten. Se on juomista herkullisin ja ikään kuin palkinto päivän saavutuksista.

Teetä olen juonut jo ihan pienestä pitäen. Silloin nokkamukiin kaadettu juoma oli lähinnä maitoa ja sitäkin enemmän sokeria, jota äitini kutsui venäläiseksi teeksi. Muistan sen tuntuneen niin hienolta, melkein jopa eksoottiselta tavalta — ja sitähän se on joskus ollutkin. Nykyään voin jokaisena päivänä olla kiitollinen siitä, että elän ajassa, missä tee ja kahvi kuuluu kaikille tulotasosta riippumatta

Nestemäiset elämykset

Juhla Mokka –60%	0,17€	/ 0,5l
Pirkka Earl Grey	0,04€	/ 1,5l
Coop Vihreä tee	0,07€	/ 1,5l
Teekanne Rooibos	0,14€	/ 1,5l
Juomat yhteensä	0,42€	/ 5,0l

#arki   #minä   #näkökulma   #laskelma  

Puhdasta säästöä

Pyykinpesu on sellainen asia, josta en mielelläni halua tinkiä. Meillä on LG:n kuivaava pyykinpesukone, johon mahtuu kahdeksan kiloa pyykkiä. Se oli viitisen vuotta sitten tarjouksessa 499 euroa, ja on sen jälkeen pyörittänyt keskimäärin 150 koneellista vuodessa.

Pyykinpesuaineena käytän Bio Luvilia, sillä tarjouksesta ostettuna sen hinta on varsin kilpailukykyinen. Viimeksi ostin mammuttimarkkinoilta kolme pulloa 12:lla eurolla, eli noin neljä euroa litra. Sen sijaan huuhteluaineessa säästän. Sehän ei ole pakollista, mutta koska haluan pyykeilleni raikkautta ja koneelleni puhtautta, käytän etikkaa, johon lisään muutaman tuoksutipan. Tälle omatekoiselle pyykkietikalle tulee litrahintaa vain alle euron.

Pidän pyykinpesupäivän pari kertaa kuukaudessa, ja niinä päivinä pyykkikone pyörii kellon ympäri. Laitan ajastuksen edellisenä yönä, joten kone pesee aamuun mennessä 60°C tummat vaatteet, eli sen meidän suurimman pyykkikasan. Tämä pitää sisällään lähinnä alusvaatteet ja -paidat, joita miehelläni kuluu treenatessa paljon. Seuraavaksi pesen 40°C tummat vaatteet, kuten sukat, housut ja pitkähihaiset. Mikäli on värillistä pyykkiä, se koostuu lähinnä kotona käytettävistä neuleista tai yksittäisen käyttökerran juhlavammista vaatteista, joille riittää 40°C pikapesu. Näiden jälkeen pesen 60°C vaaleaa, eli pari settiä lakanoita ja ihan lopuksi 60°C pyyhkeet. Viimeiseen koneelliseen laitan puolen tunnin kuivaavan ohjelman, sillä se mukavasti kuivattaa rummun suuren urakkansa jälkeen.

Tiskikoneemme sen sijaan on vähemmän aktiivisessa käytössä. Se on viisivuotias Electrolux, joka maksoi talvialessa 250 euroa. Pesen tiskiä enintään kerran viikossa, sillä sitä tulee todella vähän. Meillä on tapana huuhdella astiat heti käytön jälkeen ja asettaa ne kuivauskaappiin odottamaan seuraavaa käyttökertaa. Käsitiskiaineemme on edullisinta hajusteetonta, jota ostan pari kertaa vuodessa. Se soveltuu laimennettuna kodin yleispesuaineeksi, mutta käy tarvittaessa myös käsienpesuun ruoanlaiton ohella.

Tiskiainetabletteja en ole ostanut ainakaan pariin vuoteen, sillä koneen ostettua hamstrasin niitä seitsemän sentin kappalehinnalla. Kun ne tämän vuoden aikana loppuvat, aion siirtyä geelimäiseen pesuaineeseen, jonka annosteluun voin itse vaikuttaa. Koska pesemme valmiiksi huuhdeltua tiskiä, ei puhdistustehon tarvitsisi olla niin mittava.

Pesukerroille tulee pesuaineista vain muutamien senttien kustannus, eikä se yksittäisenä eränä tunnu merkittävältä. Kun koneellisia kertyy kuitenkin vuodessa useampia, alkaa pienikin hintaero näkyä kokonaisuudessa. Silloin edullisemmat pesuaineet ja sopiva annostelu eivät ole enää vain pieniä arkisia valintoja, vaan osa suunnitelmallisempaa kuluttamista

#koti   #säästö  

Rullaavaa arkea

Vessapaperi, tuo maailmanloppuun valmistautuneiden ensimmäinen hamstrauskohde. Kuulun tosin itsekin hieman vastaavan kaltaiseen hamsterilajiin, sillä oman järkeni sokaisee ennennäkemättömät tarjoukset.

Vessapaperit 2025

1× Lambi WC-paperi 32rl	7,18€	(22 cnt/rl)
10× Lotus Soft Embo 8rl	30,00€	(38 cnt/rl)
2× Ooops! Sensitive 24rl	10,00€	(21 cnt/rl)
2× Coop Nice & Soft 24rl	15,90€	(33 cnt/rl)
Yhteensä 208rl	63,08€	(30 cnt/rl)

Viimeksi löysin Prisman ilta-alesta jättipakkauksen Lambia. Paketti oli muuten moitteettomassa kunnossa, mutta yksi sivu oli viiltynyt rikki ja teipattu uudelleen ehjäksi. En epäröinyt hetkeäkään ostopäätöstäni, sillä vaikka tuote olisi ollut tavallisella –30% alennuksella, olisi sekin ollut jo riittävän hyvä hinta kotimaiselle vessapaperille. Ajattelin kuitenkin kokeilla, kuuluisiko tuote tupla-alen piiriin, ja kuuluihan se! Sisäinen tarjoushamsteri hykersi onnesta — vai miten hamsterit nyt ikinä ääntelevätkään.

Ostan vessapaperia aika usein tarjouksesta, mutta koitan silti välttää kaikista halvimpia merkkejä. Viime keväänä kokeilin Ooops!-merkkistä vessapaperia kun kympillä sai kaksi isoa pakettia. Viimeisten rullien kohdalla aloin jo toivomaan, että paperi loppuisi nopeammin. Toisaalta, se oli ihan hyvä paperi niistämiseen, mukavan pehmeää. Tämän kokemuksen jälkeen ostin mammuttimarkkinoilta jättimäiset säkit Emboa. Viime kerrasta oli vierähtänyt jo jonkin verran aikaa, joten en siksi tiedä, oliko kyseessä laadusta tinkaaminen vai miksi Embo ei enää tuntunut veroiseltaan. Ei, vaikka edeltävä kokemus oli todellista bulkkipaperia. Joka tapauksessa tuo oli kuitenkin virkistävä tarjous, sillä yleensä nuo mammuttimarkkinoiden kimppatarjoukset pakottavat ostamaan myös talouspaperia, mitä meillä ei paljoa kulu.

Talouspaperit 2023–2025

Lotus Emilia 4rl	0,49€	(12cnt/rl)
Rainbow 16rl	7,95€	(50cnt/rl)
Yhteensä 20rl	8,44€	(44cnt/rl)

Talouspaperin miellän ylellisyystuotteeksi. En tiedä onko tämä jokin kotitaloustuntien jättämä trauma, mutta joka kerta kun joudun käyttämään talouspaperia, mielessäni kaikuu opettajan kauhunsekaiset sanat: "tuota käytetään vain erikoistapauksiin!" En oikeastaan vielä tähänkään ikään mennessä tiedä, mitä ovat nämä erikoistapaukset. Ehkä kosteuden poistaminen graavattavan lohen pinnalta? Joka tapauksessa olen ostanut talouspaperia viimeksi pari vuotta sitten — siis mikäli jättää huomiotta yksittäistä Fiksuruoalta löytynyttä pikkupakettia. Kaapissa siitä on jäljellä vielä kaksi rullaa, joten en usko, että talouspaperia kuluu edes yhtä rullaa kuukaudessa. Enhän edes graavaa lohta kuin pari kertaa vuodessa

#koti   #säästö   #laskelma

Helmikuu lukuina

Viime kuu oli mukavan kotoisa. Pakkasen kiristäessä niin ilmaa kuin ihoakin, opettelin kotisohvan lämmössä uusia tapoja neuloa. Tein ensimmäistä kertaa villasukat patenttineuleella ja tiimalasikantapäällä, ja lopputuloksesta tuli varsin suloisen ruttuiset sukat. Uskon, että molemmat tavat jäävät jatkossakin käyttöön, sillä pidän muhkeista, mutta silti hyvin istuvista villasukista.

Yksi reissukin mahtui mukaan arjen irtiotoksi. Yövyin ystäväni luona Vantaalla, jossa sain täysihoidon lisäksi myös kissaterapiaa. Ostimme kympin iltaliput Heurekaan, joka piti sisällään niin avaruusmatkan, jääkauden jättiläiset kuin taide-elämyksetkin.

Tulonsiirrot

2× työmarkkinatuki	1190€
yleinen asumistuki	391€
pullopantit	5€
bonukset	4€
tulot yhteensä	1590€

Mukava yllätys löytyi kierrätyspisteellä, kun roskasäiliöiden vierestä löytyi pussillinen tyhjiä oluttölkkejä. En tiedä oliko ne siihen tarkoituksella jätetty, mutta jäätymisasteesta päätellen olivat siinä olleet jo pidemmän tovin. Tuollainen pullojenkeräys on mieleeni.

Menoerät

vuokra	579€		ruokaostokset	309€		matkat	48€
sähkö	27€		päivittäistavarat	68€		puhelin	35€
vesi	0€		herkut&hömpät	29€		vaatteet	22€
netti	25€		muut hankinnat	45€		elämykset	15€
asuminen	631€		yhteiset kulut	451€		omat jutut	120€

Viime kuusta poiketen ruokaostokset olivat tavallista suuremmat. Pakastin sai mukavasti täydennystä, kun  ilta-alesta löytyi mieluisia tuotteita. Tällä kertaa söimme tarjoushinnalla haudutettuun kanaliemeen tehtyä keittoa, erilaisia wräppejä, paneer tikka masalaa sekä lohta peruna-palsternakkamuusilla ja paistetuilla kasviksilla. Banaanipuuro tuli tutuksi monena aamuna, sillä ostin kymmenen kiloa hevihävikkiä. 

Muista kuluista mainitsemisen arvoista olivat kahdet viiden euron leopardilegginssit, joista tuunasin itselleni catsuitin seuraavaksi halloweeniksi! Käytön jälkeen se tulee jäämää arkiseen kotoilukäyttöön, koska on mukavan joustava ja viileä asu. Löysin myös lämpimät ja pehmoiset toppahanskat puoleen hintaan, joille ennustan myös pitkää ikää.

Kuukauden jännitysnäytelmä muodostui Askon konkurssimyynnistä. Monen vuoden ajan haaveilin valkoisesta päiväpeitosta, joka olisi sopiva meidän tavallista suurempaan sänkyyn, mutta kuitenkin tavallista pienempi hinnaltaan. Kun tämä yksi onnekas kappale löytyi puoleen hintaan tarjouslaarien pohjalta, ostin sen suuremmin asiaa ajattelematta. Tämä ajattelemattomuus seurasi minua myöhemmin säilytyslokeroiden luona, kun muita ostoksia pakatessa jätin peiton avonaiseen lokeroon! Vasta kotiin päästyäni muistin, että jotain hyvin tärkeää unohtui, ja pyöräilin takaisin kauppaan niin nopeasti kuin pystyin. Matkan aikana kerkesin jo tuntemaan sen pettymyksen, mikä valtaisi tyhjän lokeron nähdessäni. Kun siellä yllätyksekseni vielä pilkistikin omaisuuteni, helpotuksen määrä ja pyöräilystä väsyneet jalat tekivät oloni aika voimattomaksi. Hetken istuin penkillä hengitystä tasaten, tuntien kiitollisuutta siitä, ettei tarvinnut maksaa oppirahoja tyhjäpäisyydestä.

Yhteenveto

talouden varat	1590€
− asumismenot	631€
− yhteiset ostot	451€
− omat maksut	120€
− puolison kulut	142€
= kuun ylijäämä	246€

Kuukauden lopputulema on aika tavanomainen. Siinä on sopivasti hetkessä elämistä, mutta osittain myös suunnitelmallista tulevaisuutta. Olen nyt ostanut kevään junalippuja sekä hankkinut puhelimeen saldoa, jonka pitäisi kestää kesän loppuun asti

Säästöön jääneillä rahoilla olisi tarkoitus ostaa uusi parvekekalusto. Se ei ole kuitenkaan kovin akuutti tarve, sillä voisin yhden kesän nauttia täysin minimalistisesta parvekkeesta. Paremman puutteessa parvekkeelle voisi levittää vieraspatjan, jonka päällä olisi mukava loikoilla aurinkoa ottaen. Mikä ihana ajatus ensimmäiselle kevätkuukaudelle!

#raha   #laskelma   #oppi  

Elämäni rikkaus

Kymmenen vuotta sitten, helmikuun viimeisenä päivänä, meidän oli tarkoitus juhlistaa ensisuudelmamme vuosipäivää. Söimme kynttilän valossa stroganoffia ja perunamuusia — muistona niistä ajoista, jolloin kaikki oli vielä alussa. Mieheni ei vielä tiennyt sitä, että jälkiruokana odotti sydämenmuotoinen kakku, johon olin kirjaillut suklaisin kirjaimin "mennäänkö naimisiin?".

Oli karkauspäivä. Olin miettinyt erilaisia tapoja kosia, mutta mikään niistä ei tuntunut täysin omalta. En halunnut spektaakkelia julkisella paikalla, josta tulisi tarina muille ennen meitä. Halusin hetken, joka olisi vain meidän, kuten oman kodin rauha ja rakkaudella tehty ateria. 

Kun jälkiruoan aika lopulta koitti, ymmärsin viimeistään silloin, miksi naiset eivät kosi. En yksinkertaisesti saanut muodostettua sanaakaan sen jännityksensekaisen liikutuksen takia. Onneksi kakku osasi kuitenkin puhua puolestaan, sillä häkellyksen jälkeen mies vastasi: "en mä koskaan ajatellut meneväni naimisiin, mutta en mä vois kuvitella vaimokseni muuta kuin sut".

♡

Kaksitoista vuotta sitten, eräänä marraskuisena iltana, olin kavereilleni kuskina, kun takapenkille istuutui komea nuorukainen. Hänen taustapeilin kautta luoma katseensa sykähdytti niin syvältä, että tiesin jo silloin siinä olevan tuleva mieheni. 

Menimme porukalla baariin. Tilasin "jotain alkoholitonta ilman limeä" ja istuuduin pöytään. Mies tuli oluttuoppinsa kanssa minua vastapäätä. Emme jutelleet keskenämme mitään, mutta muistan toivoneeni hänen katsovan minua uudelleen sillä samalla katseellaan. Onneksi istuin kun se tapahtui. 

Illan edetessä mies poistui seurueestamme, mutta yritin parhaani mukaan keskittyä viettämään aikaa kavereiden kanssa. Lopulta päätimme siirtyä seuraavaan baariin juomaan toiset ensimmäiset. Mies oli juuri sillä hetkellä baarin ulkopuolella tupakalla englantia puhuvan miehen kanssa, joten huikkasin vain ohimennen suunnitelmistamme. 

Chydeniuksen puistossa mies juoksi perääni. Hän kertoi vaihto-oppilaasta ja heidän välisistä keskusteluistaan. Lopuksi mies mainitsi, kuinka tämä oli kehunut kauneuttani. Pysähdyin ja katsoin häntä yllättyneenä. Mies jatkoi: "niin, olet kaunis", aivan kuin en olisi kuullut sitä ensimmäisellä kerralla. Takeltelin jotain kiitoksen tapaista samalla kun jaloistani tuntui katoavan kaikki voimat. 

Seuraavan limettömän juoman aikana vaihdoimme monia pitkiä katseita, jotka eivät jääneet seurueen muiltakaan jäsenilta huomaamatta. Ja kun tiemme lopulta erosivat, hän herrasmiehenä kiitti kätellen, ja minä toivoin, ettei hän koskaan päästäisi irti. 

Loppuviikon olin murheen murtama. Itkin kaksi päivää ajatellen, että jos tämä mies olisi minun, ei minulla olisi enää koskaan mitään syytä olla onneton. Itkuni loppui vasta kun päätin onkia hänen numeronsa numerotiedustelusta ja ehdottaa tapaamista.

♡

Tänään, tänä sumuisena talvipäivänä, kirjoitan tätä ylitsepursuavan siirappista muistoa. Vaikka tuosta hetkestä on satatuhatta tuntia, on se painunut mieleeni vahvemmin kuin mikään muu elämäni tapahtuma. Näihin vuosiin on mahtunut monenlaista tilannetta, ja varsinkin niistä raskaimpiin saan voimaa tuosta entisen elämäni ajatuksesta. Sillä kun minulla on hänet, ei minulla ole koskaan syytä olla onneton

#parisuhde   #muisto   #minä