Kyselyt & Vastikkeet

Viime aikoina olen maininnut lahjakorteista sen verran usein, että on ehkä aiheellista kertoa tarina niiden takana. Yleisesti ottaen ne ovat olleet korvausta kyselyihin vastaamisesta, jota olen harrastanut jo lähemmäs kymmenen vuotta. Se on ollut helppo tapa napata pientä lisätuloa aiheesta josta tiedän eniten — nimittäin omista mielipiteistäni. 

Idea on yksinkertainen: yritykset haluavat tietää mitä ajattelen, ja saan siitä palkkioksi pienen, yleensä senteissä mitattavan korvauksen. Kyselyiden kesto voi olla mitä vain yhden ja kahdenkymmenen minuutin väliltä, mutta pisimmät ja samalla myös arvokkaimmat voivat jatkua jopa useamman päivän ajan. 

Suurin saamani kertakorvaus tapahtui ihan pari viikkoa sitten, kun vastasin kolmetuntiseen musiikkikyselyyn. Koko urakasta sain parikymppiä, mikä oli ihan kohtalainen summa hieman puuduttavaankin vaivaan nähden. Sen sijaan mieluisin kysely on liittynyt juomistottumuksiin, jolloin viikon ajan kirjasin ylös kaikki juodut juomat ja niiden määrät. Siitä palkkioksi sain kymmenen euroa, mitä pidin ruhtinaallisena korvauksena niin mieluisasta ajanvietteestä!

Kun kyselyihin vastaa säntillisesti monia vuosia, alkavat niistä kertyneet summat muodostua huomattaviksi. Lahjakorteilla olen hankkinut muun muassa ilmastointilaitteen, astiaston, sohvapöydän, seinäpeilin, verhoja, vaatteita, ruokatilauksia, leffalippuja sekä lukuisasti kaikkea pienempää niin itselleni kuin lahjaksikin. Rahallisen arvon sanoisin olevan lähempänä nelinumeroista lukua, etenkin kun ottaa huomioon vielä palveluiden sisällä olevat parisataa euroa.

On kuitenkin hyvä huomioida, että kyseessä ei ole varma tulonlähde, vaan lähinnä käytännöllinen tapa hyödyntää vapaa-aikaa. Kyselyitä tulee vaihtelevasti ja välillä ne loppuvat kesken ilman palkkiota, mikäli ei satu kuulumaan oikeaan kohderyhmään. Myös kyselyiden määrä on viime aikoina vähentynyt, mutta ehkä senkin takia motivaatio vastaamiseenkin on pysynyt korkealla.

#tulo  #harrastus  

Huhtikuu kuluina

Viime kuussa sain idean kulutuspäiväkirjasta. Tapojeni mukaan se kuitenkin alkoi elää omaa elämäänsä ja lopulta venyi koko kuukauden mittaiseksi projektiksi. Tässä siis maaliskuun irtokulut saatesanoineen kronologisessa järjestyksessä:

1. huhtikuuta 37,99€

• Kuukauden kulutus alkoi heti siitä hetkestä, kun aamulla vain silmäni avasin. Mariskan kiertueen lipunmyynti oli alkanut, joten varasin itselleni heti paikan eturivistä: 37,99€

3. huhtikuuta 31,94€

• Pitkäperjantaina lähdin pääsiäismunajahtiin, eli siis tarkistamaan olisiko tarjoukset jo alkaneet. Kaupat olivatkin saaneet myytyä lähes kaikki suklaaherkkunsa hintojen ollessa vielä normaalit. En ostaisi suklaamunia yli kymmenen euron kilohinnalla, enkä ostanut nytkään: 0,00€
• Pääsiäisherkuista löytyi kuitenkin pakastettua mämmiä eurolla! Laittaessani sen tavarasäilöön seuraavan kauppareissun ajaksi, lokerosta löytyikin euro jo valmiina. Käytännössä ilmainen mämmi: 0,00€
• Prisman tarjouksesta ostin lähes kilon lohta ja kolme pakettia sillifileitä: 10,70€ 
• Lisäksi tein täydennysostoksia sekä puuttuvat ainekset nakkikeittoon. Perjantaiherkkuna meillä oli alehintaista energiajuomaa ja lämpimiä leipiä tarjoustäytteillä: 21,24€

4. huhtikuuta 24,80€

• Jyskissä oli meneillään alennusmyynti ja ajattelin käyttää vuoden vanhan lahjakorttini loppuun ostamalla tuoksukynttilän. Yllätyksekseni lahjakortilla olikin enemmän rahaa mitä muistelin, joten ostin kaksi tuoksukynttilää: 0,50€
• Rustassa oli hammastahnat tarjouksessa. Ostamalla kolme säästin viisi ylimääräistä senttiä summan pyöristyessä alaspäin. Ehkä pikkumaista, mutta säästöä sekin: 5,05€ 
• Tokmannilta hain puoleen hintaan leipää, riisikakkuja, suklaalevyn sekä poksahtelevia karkkeja kesäistä jäätelöbuffettia varten: 4,25€
• Hintakaaresta ostin kaksi palkintoa synttäriarvontaan, kaksi luukkua joulukalenteriin, suihkusaippuaa ja keksejä: 8,00€ 
• Herkuttelin pitkästä aikaa Hesburgerin kerrosaterialla, jonka sai suhteellisen edulliseen kuponkihintaan: 7,00€

8. huhtikuuta 20,32€

• Tein tilauksen Fazerin verkkokaupasta, sillä ensimmäistä kertaa elinaikanani sieltä tilaaminen tuli oikeasti halvemmaksi kuin kaupasta ostaminen! Nelikiloisen tilauksen hinnaksi tuli ainoastaan 5,04€/kg ja se sisälsi lähes puolet painostaan suklaata: 20,32€ 

10. huhtikuuta 73,18€

• Sitä kun luuli, ettei pakkasessa olisi enempää tilaa — mutta niin vain ostin kahdeksan pussillista kebablastuja ja kilon kylmäsavustettua lohta: 18,00€ 
• Viikon ruoiksi suunnittelin perunamuusia pinaatilla ja lohella, ilta-alennettua metripizzaa lisätäytteillä, kanankoipia ja riisiä, pannukakkupizzaa sekä inkivääriseen kanaliemeen tehtyä nuudeli-kanakeittoa. Jälkiruoiksi ostin pari poistomyynnissä olevaa proteiinivanukasta ja muille päiville tein pannukakun. Näistä aineksista suurin osa oli tarjoushintaan, jopa maidotkin: 15,57€
• Leipiin, hedelmiin, salaattiaineksiin ja muihin tykötarpeisiin: 39,61€ 

16. huhtikuuta 37,65€

• Ostin kaksi kuudentoista euron aluslakanaa, joista toisen maksoin kokonaisuudessaan uudella lahjakortilla ja toisen osittain jo aiemmin hankitulla lahjakortilla: 1,00€
• Takatalven kolkutellessa ostin itselleni legginsit ja thermosukkikset sekä miehelle jouluisen t-paidan. Kymmenen euron lahjakortin jälkeen maksettavaa jäi: 7,00€
• Törmäsin jälleen hyvään vessapaperitarjoukseen, joten ostin 32 rullaa lisää, vaikka kotona olikin jo lähemmäs sata rullaa odottamassa: 10,00€ 
• Aiemmat viikon ruoat olivatkin todellisuudessa lähes kahden viikon ruoat, joten tein vain täydennysostoksia kuten salaattia, leipää, maitoa ja raejuustoa. Seuraavan viikon ruoat löytyivät kaapeista jo valmiina, eli keitettyjä perunoita lohilisukkeella, ylijääneistä perunoista makkarapyttipannua ja ylijääneistä makkaroista makaronisalaattia: 19,65€

24. huhtikuuta 62,84€

• Viikonloppuna halusin herkutella reippaammin, joten valmistin fish&chipsit rahkapohjaisella remouladekastikkeella sekä nachopellin kaupan valmiilla lisäainelisukkeilla: 10,97€
• Tarjouksesta kävin hakemassa kahvia, juustoa sekä maissikakkuja: 20,00€
• Lisäksi ostin suuren kennollisen kananmunia, runsaasti kasviksia sekä muita arjen ostoksia: 31,87€ 

28. huhtikuuta 11,45€

• Ostin tarjouksesta kaksi pyykinpesuainetta: 5,98€
• Viikon ruokalista oli jo kaapeissa valmiina, eli kirjolohisalaattia, perunamunakasta sekä uunikanaa riisipedillä. Varmuuden vuoksi otin kuitenkin pari maitoa ja muutaman rahkan ettei kaupassa tarvitsisi käydä enää myöhemmin viikolla: 7,21€

Yhteensä 300,17€

Koko kuukauden ostokset olivat lähes täsmälleen kolmesataa euroa. Tämä piti sisällään kahden hengen ruokaostokset, taloustavarat, herkkutilauksen sekä myös sielunruokaa itselleni keikkalipun muodossa. Kaikin puolin siis onnistunut kuukausi!

#raha   #laskelma   #ruoka   #arki  

Huhtikuu lukuina

Huhtikuu sisälsi haaveilua ja tavoitteiden asettamista. Aloitin uudelleen vuosia tauolla olleen aamulenkkeilyn, ja yllätyksekseni olin saanut ylläpidettyä kuntoani ihan kohtalaisena pelkällä hyötyliikunnalla. Jo ensimmäisenä aamuna jaksoin hölkätä maastopolkujen osuuden, ja seuraavana päivänä lisäsin loppuun juoksuaskeliakin!

Nämä viimeiset puoli vuotta ovat tuoneet sellaisia yllätyksiä, että olen kaivannut hieman kokonaisvaltaisempaa otetta elämästäni. Vaikka olenkin ollut tyytyväinen arkeeni sellaisena kuin se on, halusin silti panostaa enemmän omaan hyvinvointiin. Siksi olikin ihana pysähtyä unelmoimaan ja kuulostelemaan sitä, mitä kaikkea maailmalla voisi olla tarjottavana.

Tulonsiirrot

2× työmarkkinatuki	1190€
yleinen asumistuki	123€
bonukset	22€
tulot yhteensä	1335€

Tämä toinen kuukausi pienemmällä asumistuella tuli yllätyksenä enemmän miehelleni kuin itselleni. Olin varautunut tilanteeseen tekemällä ostoksia enemmän hinta kuin laatu edellä, vaikka en kuitenkaan sanoisi tekeväni millään lailla laaduttomia valintoja.

Tuplabonuksista muodostui lopulta kuusinkertainen summa mitä yleensä! Meille on todella harvinaista päästä bonuksilla parinkympin yli, ja tuolla summalla saikin katettua kotivakuutusmaksun lähes kokonaisuudessaan.

Menoerät

vuokra	589€		ruoka	179€		viihde	38€
sähkö	27€		herkut	34€		vaatteet	7€
internet	25€		koti	26€		kuppilat	7€
vakuutus	23€		muut	2€		lahjat	6€
asunto	664€		arki	241€		oma käyttö	58€

Aiemmin hankittu kotivara näkyi ruokakuluissa, jotka laskivat nyt reilusti alle keskiarvon. Toisaalta herkkuja tuli ostettua hieman enemmän, mutta ainakaan niiden suhteen ei hetkeen tarvitse seurailla tarjouksia — karkkeja nimittäin löytyy kaapeista vielä kolmisen kiloa... Mutta näistä ja muista ostoksista ajattelin kertoa enemmän ensi viikon kulutuspäiväkirjassa!

Yhteenveto

talouden varat	1335€
− asumismenot	664€
− yhteiset ostot	241€
− omat maksut	58€
− puolison kulut	298€
= kuun ylijäämä	75€

Maaliskuun ostosten takia yhteiskulut olivat pieniä ja omat kulut sitäkin pienempiä, sillä opettelin vielä uutta normaalia kutistuneiden tulojen suhteen. Miehellä tosin oli tällä kertaa suurempi budjetti, sillä hän oli viikonlopun mittaisella reissulla, josta sain ihania tuliaisia teepussien muodossa.

Kevytsarjalaisen kuluilla ei kuitenkaan pötki kovin pitkälle, sillä kotivara kutistuu ja sitä kautta menotkin alkavat taas kasvaa. Mielenkiinnolla odotan, miltä tilanne näyttää siirtymävaiheen jälkeen, kun en voi enää pelkästään omalla ostokäyttäytymiselläni paikata asumistuen leikkausta.

#raha   #laskelma

Rahaa roskiin?

Ihmiset heittävät vuosittain roskiin enemmän rahaa kuin haluavat myöntää. Tämä ei tarkoita käyttämättä jääneitä heräteostoksia tai suoraveloitukselle unohtuneita palveluita, vaan ihan konkreettista rahaa, joka katoaa roskien mukana.

Ruokahävikki

Suurin syyllinen on tietenkin ruokahävikki, kuten kaappiin homehtuneet leivät, vihanneslokeroon mädäntyneet kasvikset ja jääkaappiin jääneet tähteet. Jokainen meistä heittää keskimäärin noin kymmenen euron edestä ruokaa roskiin joka kuukausi. Se on rahaa, jolla olisi voinut kattaa vaikka parin päivän ateriat.

Koitan aina parhaani mukaan pelastaa aikansa ylittäneet tai muuten vahingoittuneet elintarvikkeet. Viimeisin sankaritekoni oli kaksi vuotta vanhoista riisimuroista ja vuoden vanhasta kookosrasvasta tehdyt riisisuklaat, jotka maistuivat lähes tuoreen veroisilta. Olen myös elvyttänyt jääkaappiin kuivuneita porkkanoita, pessyt lohen limaantunutta nahkaa, valmistanut pestoa nuutuneesta basilikasta ja viipaloinut kylmävaurioituneita banaaneja puuron sekaan. Kaikista kannattavinta on kuitenkin ennakoida ja käyttää ruokia ennen kuin ne näkevät parhaat päivänsä.

Materiaalihävikki

Toinen hukkauksen muoto on kierrätettävien tuotteiden laittaminen roskiin. Tavara, jonka elinkaari voisi jatkua pidemmällekin, päätyy liian usein sekajätteeseen. Silloin sen arvo häviää, ja samalla myös hukkuu resurssi, jota olisi voitu vielä hyödyntää.

Käytän vaatteet aina loppuun asti ja jopa hetken vielä sen jälkeenkin. On helppo korjata saumojen ratkeamiset, mutta paikkaa paikan päälle parsineena olen huomannut, ettei puhki kulunutta kangasta kannata enää yrittää korjata. Silti ehjiä tilkkuja voi käyttää käsitöissä tai vaikka siivousliinoina. Otan talteen napit, vetoketjut, nauhat ja oikeastaan kaiken hyödyllisen mitä irti lähtee, sillä koskaan ei tiedä, vaikka niille tulisikin vielä käyttöä.

Postitse tulevat paperitkin säästän, mikäli niissä on tyhjänä taustapuoli tai edes puolet siitä. Kokonaiset arkit liitän kirjoitusalustaan, mikä on kätevä työkalu suunnittelua, luonnoksia taikka ihan tajunnanvirtaista piirtelyä varten. Pienemmät laput käytän ostoslistoina — ja vaikka ne välillä unohtuvatkin keittiön pöydälle, muistan silti käsin kirjoitetut sanat paremmin kuin hetken mielessä vierailleet ajatukset.

Siistit pahvilaatikot säilytän myös, sillä ne ovat erityisen käteviä paketoinnissa. Mikäli pahvi on tasaisen harmaata, sen voi kääriä lahjapaperiin, mutta laatikon voi myös "tapetoida" tai vaikka kääntää ympäri. Osan pahveista olen käyttänyt askartelussa esimerkiksi lautapelin pohjana.

Olen keräillyt oliivipurkkeja maustepurkeiksi jo muutaman vuoden ajan. Ne ovat juuri sopivan kokoisia täyttääkseen maustekaapin tilavuuden lähes kokonaisuudessaan. Lisäksi niiden sisälle mahtuu hyvin lusikka, jonka avulla mausteiden annostelu onnistuu helposti. Musta korkki sointuu hyvin yhteen kohokirjoittimella tulostettuun mustaan tarraan, joka kertoo tarkemmin purkin sisällöstä.

Raejuustopurkit päätyvät yleensä kertakäyttöisiksi eväsrasioiksi. Yhteen purkkiin mahtuu sopivasti valmiiksi täytetty ruispala sekä viipaloitua kurkkua ja kirsikkatomaatteja. Toiseen purkkiin olen paloitellut valmiiksi hedelmiä ja laittanut sekaan pähkinöitä ja rusinoita. Usein rusinat muuttuvat matkan aikana herkullisen pulleiksi makupaloiksi imettyään hedelmien kosteutta.

Edes kynttilänpätkiä en raaski heittää roskiin, vaan olen keräillyt niitä vuosien mittaan pienen pussillisen. Tarkoituksena on ollut viedä se kierrätyskeskukseen, josta halukkaat saisivat materiaalia esimerkiksi uusien kynttilöiden tekoa varten, mutta ilmeisesti se paikka onkin jo sulkenut ovensa! Pitäisiköhän sitä sitten itse alkaa askartelupuuhiin?

Roskapussit

Kolmas rahareikä on itse roskapussit — etenkin jos ne ostaa kaupan kassalta. Kun nykyään muoviset ostoskassit maksavat jo viisikymmentä senttiä kappaleelta, voi sillä hinnalla ostaa kokonaisen rullan roskapusseja. Viime kuussa törmäsinkin hyvään tarjoukseen, minkä ansioista meillä on nyt viisitoista rullaa roskapusseja! Tuon määrän toivoisin riittävän ensi vuoden loppuun saakka.

Biojätteelle uusiokäytän kaupan biopusseja, vaikka en olekaan täysin varma niiden soveltuvuudesta siihen tarkoitukseen. Uskon kuitenkin niiden olevan parempi vaihtoehto, kuin roskasäiliössä nähtävät naapureiden muovipussit, joten olen antanut asiasta itselleni synninpäästön.

Hyötykäytän myös suuret pakkausmuovit, kuten esimerkiksi vessapaperisäkkien pussit. Vaikka kyse onkin ihan vain muutaman sentin säästöstä per kerta, muodostuu siitäkin vuositasolla pienen kolikon arvoinen summa, minkä voisi käyttää järkevämminkin kuin heittämällä pois.

#koti   #säästö   #näkökulma 

Odottavan aika on rahaa

Liityin viime viikolla suomalaisen kansallisurheilun harrastajaksi, nimittäin jonottajaksi! Tällä kertaa jonotuksen kohteena ei ollut ilmainen ämpäri vaan viidenkymmenen euron lahjakortti. Ja koska ainahan ilmainen virtuaaliraha kelpaa, päätin ottaa tavoitteeksi olla yksi onnekkaista — tai lähinnä yksi määrätietoisista ja sinnikkäistä. 

Aluksi oli kehitettävä taktiikka, eli pelattava pienimuotoista mentaalipokeria ihmismassojen suhteen. Oli pyrittävä arvioimaan, kuinka moni muu olisi valmis näkemään vaivaa lahjakortin hankkimiseksi ja kuinka paljon tämä vaivannäkö olisi ajassa mitattuna. Tulin siihen lopputulokseen, että viimeistään tuntia ennen aukeamista olisi hyvä olla paikan päällä, mutta mikäli haluaisi pelata varman päälle, odottelun tuplaisi. 

Suoritukseni alkoi edellisen illan esivalmisteluilla. Säätiedotus lupaili pieniä plusasteita, joten viikkasin lämpimän kerraston pinoon farkkujen ja hupparin päälle. Pakkasin laukkuun ohuen viltin, jota voisin tarpeen tullen käyttää lämmikkeenä, mutta myös pehmeänä istuinalustana. Otin kaapista termospullon valmiiksi esiin, tein evääksi täyttävän ruisleivän ja viipaloin valmiiksi omenan. Asetin herätyksen aamuviiteen ja otin varmuuden vuoksi melatoniinin.

Heräsin aamulla jo ennen kellonsoittoa, ja nousin innoissani aamutoimiin. Sitten pakkasin eväät laukkuun ja kahvin termokseen. Kun lähdin kotoa, ulkona tuoksui kostea kesäyö. Aurinko valaisi horisontin alla, ja sai pilvettömän taivaan näyttämään voimakkaan siniseltä. Nautin tuosta hetkestä, jota niin harvoin pääsen todistamaan.

Olin ehkä kymmenen minuuttia aikatauluani edellä, ja parkkipaikalle saavuttua huomasin olevani ehkä liiankin ajoissa: vain muutama ihminen odotteli autoissaan. Istuin hetken pyörätelineen päällä aamukahvia juoden ja katselin, kuinka väkeä alkoi pikkuhiljaa valumaan paikalle. 

Hieman kuuden jälkeen työntekijät saapuivat pystyttämään rajaustolpat, jotta jono muodostuisi selkeämmäksi. Siirryin jonoon, asettelin viltin mainostelineen jalustan päälle ja istahdin syömään aamupalaa. Olin ottanut mukaan kuulokkeet käyttääkseni ajan hieman hyödyllisemmin, mutta osaltani nautin siitä tasaisesta puheensorinasta, jossa yksittäiset sanat hukkuivat kokonaisuuksiin.

Ensimmäinen ja viimeinen puolituntinen olivat jonotuksen kannalta helpoimmat. Niiden väliin mahtui kuitenkin ajanjakso, jolloin aika kului hitaammin ja ilma tuntui kylmemmältä. Silloin kääriydyin vilttiin ja nousin ylös jaloittelemaan. Onneksi muistin ottaa talvihansikkaat mukaan, vaikka sormet tuntuivatkin niiden sisällä kohmeisilta.

Siinä vaiheessa kun musiikki alkoi soimaan ja juontaja saapui nostattamaan tunnelmaa, ei jonotus tuntunut enää odotukselta. Silloin se muodostui tapahtumaksi, johon jonottajatkin saivat osallistua: oli haastatteluita, kilpailuja ja yhteistä tsemppiä. Tällöin jonokin oli muodostunut jo niin pitkäksi, etten enää edes hahmottanut sille päätä. 

Kun lähtölaskenta oli päättynyt ja avajaisnauha leikattu, saivat ihmiset tanssia yhdessä letkassa sisään myymälään. Tällöin odotukseni palkittiin 25 euron tuntipalkalla. Mielestäni se oli hyvä vastine sille, että sain hetken kuulua johonkin niin yhteisölliseen ja perisuomalaiseen tapaan. Ensi kerralla saatan harkita jopa sitä ämpäriäkin.

#tulo  #näkökulma  

Köyhästä kauniiksi

Meikkitelineeni pysyy avarana ja meikkipussini sisältö edullisena, sillä omistan ainoastaan kymmenen meikkituotetta. Olen tyyliltäni aika minimalistinen, joten meikkaan suhteellisen harvoin ja kevyesti. Kun meikkivoidetta pidentää perusvoiteella, siitä syntyy rahallisen säästön lisäksi myös se etu, että sävyn ei tarvitse olla aina ihan täydellisesti omaan ihoon sulautuva. En halua meikkivoiteelta peittävyyttä, vaan lähinnä tasaisuutta. Pidän siitä, että oma ihoni kuultaa läpi, ja kosteusvoide tuo omanlaista hehkua iholle. 

Meikkivoiteen jälkeen sipaisen sormillani korkeapigmenttistä poskipunaa, jolloin pienelläkin määrällä voi saada näyttävän lopputuloksen. Vaikka poskipunani on jo vuosia ollut käytössä, se näyttää edelleen lähes koskemattomalta. Puuteria käytän enemmän, ja sitä sudinkin huiskulla tasaisesti koko kasvojen alueelle. Ajoitan puuterien oston aina Lumenen tarjouksiin, joita onnekseni ilmestyy aina kun tarvetta ilmenee.

Kulmat vahvistan tuhkanruskealla kulmakynällä, joka on ollut luottotuotteeni jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Tämä on oikeastaan tärkein syy sille, miksi edelleen olen Yves Rocherin asiakas. Lopuksi taitan ripset ja laitan yhden kerroksen perinteistä ripsiväriä. Saatan myös töpötellä hieman mustaa kajaalia, vaikka se onkin jo niin vanhaa, että moni dermatologi voisi järkyttyä. Erikoistilanteisiin teen voimakkaammat rajaukset nestemäisellä eyelinerilla, mutta silloin käytän myös täyteläisempää maskaraa. 

Huuliini en laita koskaan mitään vaseliinia vahvempaa, sillä muuten joudun parantelemaan rohtumia useamman päivän ajan. Vaseliini kuitenkin sopii luonnolliseen tyyliini ja antaa huulille kauniin kiillon. Sitä voi käyttää huoletta, sillä se ei sotkeudu päivän aikana, eikä myöskään tee lovea lompakkoon.

Meikinpoistossa käytän ainoastaan perusvoidetta. Tämä sai alkunsa oikeastaan vahingon kautta; monia vuosia sitten humalassa olin jättänyt välttämättömimmän vaiheen välistä, sillä olin suoraan rasvaamassa kasvoja meikkien ollessa vielä kasvoilla! Kun huomasin virheeni, huuhtelin kasvot ja yllätyin siitä, miten jopa raskas, vedenkestävä silmämeikki hävisi kuin taikaiskusta — en ollut koskaan aiemmin saanut ripsiväriä niin vaivattomasti pois. Tämän onnekkaan erehdyksen kautta en ole enää ostanut meikinpoistoaineita. Se on itse asiassa ollut hyvä asia kaikin puolin, sillä olen pienentänyt kemikaalikuormaani, säästänyt jopa satoja euroja ja parantanut ihoni kuntoa. Olen jopa saanut kehuja hyvästä ihostani.

Kynsiä pidän luonnollisina. Yleensä ne ovat pitkät ja mantelimaisiksi muotoillut. Olen nuorempana hamstrannut kynsilakkoja jokaiseen mahdolliseen eri tilanteeseen, ja niistä onkin nyt tullut lähinnä ongelmajätettä. Nykyään lakkaan kynsiä vain muutaman kerran vuodessa, sillä inhoan kuluneen kynsilakan antamaa epäsiistiä vaikutelmaa.

Kuten monessa muussakin asiassa, myös kosmetiikassa vähemmän on enemmän. Vaikka yksittäinen pikkuostos ei saata tuntua suurelta panostukselta, summa moninkertaistuu mikäli kaapit pursuilevat jo ennestään vähälle käytölle jääneitä tuotteita. Pyrin siihen, että käytän kaikki aina viimeisiin pisaroihin asti ennen kuin otan seuraavan käyttöön: esimerkiksi pesuaineet hölskytän vesitilkalla ja hammastahnatuubit leikkaan auki.

Kauneus on kuitenkin paljon moniulotteisempi käsite, joka ei rajaudu vain siihen, mitä pinnalta näkee. Se on elinvoimaa, jota voi kasvattaa terveellisillä valinnoilla. Kauneus on hehkua, jossa ihminen arvostaa itsensä lisäksi myös muita.

#tyyli   #arki   #säästö

Pesunkestävä pihistelijä

Tässä kuussa saapui kauan odotettu paketti Yves Rocherilta. Heidän vanhoihin hyviin aikoihin jämähtänyt postimyyntityyli vetoaa suoraan heikoimpiin kohtiini, sillä välillä on vaikea vastustaa ilmaisia tilaajalahjoja. Tilaukseni maksoi 25 euroa ja se sisälsi shampoon, kaksi hoitoainetta ja lisäksi pienemmän shampoon sekä täysikokoisen parfyymin. En voisi olla tyytyväisempi, sillä juuri heidän shampoot sopivat herkälle iholleni kuin ne olisi erityisesti sitä varten valmistettu.

Olen pikkuhiljaa onnistunut pidentämään alaselkään asti ulottuvien hiusteni pesuväliä viikkoon ilman että ulkoinen habitukseni muistuttaisi sillan alta ryöminyttä. Pesen hiukseni niin, että ensin levitän hoitoaineen hiusten pituuksiin, ja sen jälkeen vasta shampoon päänahkaan. Tuo säästää kätevästi aikaa, mutta myös pesuainetta, sillä käyttämäni tuotteet eivät ole sieltä halvimmasta päästä. Huuhtelun jälkeen huljutan vielä minuutin ajan hiuksiani pää alaspäin niin kylmällä vedellä, kuin hanasta vain tulee. Tämän pitäisi tehdä hiuksista kiiltävämmät ja sileämmät, mutta olen ymmärtänyt sen olevan hyväksi myös hiuspohjalle.

Meillä on vaahtoava saippua-annostelija, jonka myötä käsisaippuan täyttöpussit ovat erityisen pitkäikäisiä, sillä saippua laimennetaan vedellä. Vartalolle käytän kuitenkin palasaippuaa, sillä olen huomannut sen olevan riittoisampaa ja puhdistavan hieman tehokkaammin kuin nestemäiset kollegansa. Lisäksi halvimmillaan se on halpaa kuin saippua! 

Suihkun jälkeen kosteutan ihoni kauttaaltaan. Olen atoopikko, joten saan apteekista perusvoiteen kelakorvauksella. Tämän ylellisyyden hinta on noin neljätoista euroa, ja yksi pumppupullo riittää viikoiksi. Mikäli iho on erityisen kuiva, käytän perusvoidetta myös hellävaraisena pesuaineena. 

Hiusteni annan yleensä kuivua luonnollisesti. Välillä laitan hajusteetonta muotovaahtoa kosteiden hiusten latvoihin ja kierrän ne puuvillahuiviin. Näin tekemällä hiukset avautuvat seuraavana aamuna huolettomille kiharoille, jotka kestävät jopa iltaan asti. 

Itsestään huolehtimisen ei tarvitse olla kallista ollakseen toimivaa, eikä arjen pieniä oivalluksia kannata aliarvioida. Usein riittää, että löytää itselleen sopivat tavat ja antaa niiden muodostua rutiineiksi. Kun arki on yksinkertaista, siihen jää myös enemmän tilaa elää. Luonnollisuus ei maksa mitään — ja juuri se tekee elämästä arvokasta.

#tyyli   #arki   #säästö

Maaliskuu lukuina

Maaliskuu eteni löysästi, sillä kaikki tekeminen tuntui vaativan tavanomaista enemmän tahdonvoimaa. Alkukuun vietin neuloen ja sarjoja katsellen, sillä suoratoistopalvelun puolen vuoden ilmaiskokeilu oli tulossa päätökseen. Onneksi kuukauden halkaisi viikon mittainen matka, jonka aikana vietin junassa kaiken kaikkiaan vuorokauden kulkiessa maan laidalta toiselle. Siitä syystä myös ravintoloissakin tuli vietettyä enemmän aikaa — ja koska aika on rahaa, sitäkin kului.

Matka piristi sen verran, että sain toivomaani energiaa tekemiseen. Siivosin keittiön kesäkuntoon, joten kaapit on nyt järjestelty, kodinkoneet siistitty ja ikkunakin pesty. Tekeminen myös ruokki tekemistä, sillä puhtaiden asioiden ihastelu innosti jatkamaan siivoamista muihinkin huoneisiin. Sadepäivänä vastapestyyn ikkunalasiin muodostuva upea sadehelmiverho oli luonnon oma taideteos, joka tuntui lähes henkilökohtaiselta tsemppiviestiltä. 

Kuukauden onnistumisia olivat hurjaa vauhtia neulomani ylipolvensukat sekä kaunokirjoituksen käsiala, josta voin viimein olla ylpeä! Olen jo useamman kuukauden harjoitellut kauniimpaa kaunoa, ja nyt voin sanoa olevani ainakin hyvin lähellä sitä, mitä toivoisinkin sen olevan. 

Tulonsiirrot

3× työmarkkinatuki	1785€
yleinen asumistuki	123€
bonukset	3€
tulot yhteensä	1911€

Viime kuulle osui yksi ylimääräinen työmarkkinatuen maksupäivä. Se tosin tuli ihan tarpeeseen, sillä koko kuukauden mittaiset tuplabonukset ajoivat ostamaan kaapit täyteen pähkinöitä, siemeniä, mausteita, öljyjä ja muita kalliimpia kuivatuotteita. Vaatehuone on tällä hetkellä pullollaan vessapaperia, lääkekaappi täynnä vitamiineja ja roskapussejakin on ainakin vuoden tarpeisiin. Myös pakastin on ääriään myöten täyteen tungettuna, joten mielenkiinnolla odotan, kuinka pieneksi ensi kuun kauppalaskut kutistuvat.

Vuokra nousi kymmenellä eurolla, mutta se ei ainakaan nostanut asumistukea. Päinvastoin Kela teki uuden laskelman, jossa asumistuki leikkaantuu yli puolella. Olen hieman yllättynyt noin suuresta kiristyksestä, sillä yleensä tuo parisataa euroa on ollut se summa, joka on kuukausittain jäänyt ylimääräiseksi. Olemme tosin onnekkaassa asemassa, että meillä kuitenkin on ollut sen verran ylimääräistä! Jollain saattaa olla tilanne, että puuttuvat eurot on pitänyt nyhtää elämiseen käytettävistä varoista.

Menoerät

vuokra	589€		ruoka	402€		matkaliput	85€
sähkö	27€		terveys	62€		ravintolat	38€
vesi	0€		koti	61€		lahjat ym.	20€
netti	25€		herkut	30€		vaatteet	10€
asunto	641€		arki	555€		oma käyttö	153€

Kevätauringon innoittamana suunnittelin jo ensi kesää, joten ostin matkoja juhannuksen jälkeiselle ajalle. Tarkoitus olisi käydä vähintään yksillä festareilla ja viettää railakkaat muumiteemaiset syntymäpäiväjuhlat. Muutamia yksityiskohtia olenkin hankkinut jo tulevia juhlia varten. Lisäksi ostin äitienpäiväksi syötävän suloisen konvehtirasian, johon sopiva kortti sattui löytymään valmiiksi kaapista.

Kuukauden hömppänä mainittakoon porohaalari, jonka hintaa olin seuraillut jo syksystä asti. Kun se viimein oli laskenut alle kolmannekseen, raaskin tehdä ostopäätöksen. Tarkoituksena olisi pitää haalaria lämpimänä oloasuna talvella, mutta miksei se sopisi myös kotoisten pikkujoulujenkin viettoon.

Yhteenveto

talouden varat	1911€
− asumismenot	641€
− yhteiset ostot	555€
− omat maksut	153€
− puolison kulut	161€
= kuun ylijäämä	401€

Yleisesti ottaen tilanne näyttää hyvältä, mutta mikäli tuosta summasta miinustaisi yhden "ylimääräisen" työmarkkinatuen, olisi kuukauden saldo miinuksella. Muuttunut tilanne saa miettimään uudenlaisia jatkosuunnitelmia, mutta onneksi niitä pohtiessa voin ainakin lohduttautua ajatuksella siitä, että kotivaraa on kerrytetty.  

#raha   #laskelma

Kahvitauko

Kahvi ja tee eivät ole vain juomia, vaan tapoja jäsentää päivää. Ne ovat kuin pieniä rituaaleja, jotka toistuvat vuodesta toiseen ja muuttuvat samalla kuin huomaamatta osaksi identiteettiä.

Rakastan kahvin mokkaisaa tuoksua, joka aamuisin leijuu makuuhuoneeseen. Se on merkki siitä, että uusi päivä on alkamassa, ja kahvi on tulevista hetkistä vasta ensimmäinen. Tuoksuun sekoittuvat odotukset ja varmuus siitä, että edessä on vielä kirjoittamaton päivä. Siinä on hienovaraista inspiraatiota, joka muistuttaa, että jokainen aamu tarjoaa uuden alun.

Juon kahvini mustana. Sitä varten valitsen kaapista pienimmän kupin ja siihen kuuluvan aluslautasen. Mielestäni se tuo kahviin vanhan ajan arvokkuutta: pieni määrä pakottaa pysähtymään ja nauttimaan hetkestä. Ilman maitoa kahvin maku on runsas ja suora. Ensisiemaukselta sen terävä hapokkuus herättää aistit, ja paahteisten marjojen karheus kuivattaa jälkensä suuhun pitkäksi aikaa.

Aiemmin join kahvin maidolla. En kuitenkaan nauttinut siitä, vaan se oli lähinnä kuin jokin aikuisuuden vaatima suoritus, jonka tein osittain hampaat irvessä. Kun muutama vuosi sitten jouduin tilanteeseen, jossa kahvi tarjoiltiin mustana, elämäni alkoi hiljalleen muuttua. Rohkaistuin kokeilemaan kerta toisensa jälkeen, oliko kahvi kuitenkin parempaa mustana. Silloin ymmärsin, että kaikki nämä vuodet olinkin inhonnut maidon makua, en kahvin.

En käytä kahvin kanssa sokeria, mutta saatan välillä syödä ohessa jotain pientä makeaa. Ennen otin palan tummaa suklaata, mutta kaakaon hinnan noustua olen halunnut luopua tuosta elämyksestä. Viime aikoina olemme syöneet poistohinnalla myytyjä piparkakkuja, mikä tuo tilanteeseen myös käytännöllisen sävyn.

Kahvin ostan aina tarjouksesta. Lähikaupassa on lähes joka kerta myynnissä alennustarroin varusteltuja pehmenneitä kahvipaketteja. Ostan niitä silloin, kun kotona on tilanne, että kaapissa oleva paketti tulisi avattua lähiaikoina. Mielestäni sillä ei ole niin merkitystä, onko paketti avautunut jo kaupassa vai avataanko se vasta seuraavana päivänä, kerran hinta on kolmen euron luokkaa.

Teehetki

Teen kanssa en ole yhtä säästeliäs, sillä juomme sitä todella paljon. Toisin kuin kahvissa, teen juon jättimäisestä, yli seitsemän desilitran mukista. Siinä on jotain lohdullista, aivan niin kuin lämpimässä halauksessa. Kahteen suureen mukilliseen laitan yhden teepussin, joka kaikkien ohjeistusten vastaisesti riittää tuomaan makuun tarpeeksi syvyyttä. Omaani laitan lisäksi myös yhden sokeripalan, joka pyöristää sopivasti makua ilman, että juoma muuttuu jälkiruoaksi.

Keskipäivällä juon earl greytä, joka usein vie minut lapsuuden makumuistoihin. Yhteen mukilliseen mahtuu loputtomalta tuntuvat kesäpäivät ja äitini turvallinen läsnäolo. Iltapäivisin juon vihreää teetä, johon välillä saatan pudottaa viipaleen sitruunaa. Se ei ole niinkään nautintoainetta, vaan pidän sitä enemmän terveellisenä vaihtoehtona. Iltojeni suosikki on mausteisen makea inkivääri-mangotee, joka viimeistään saa rauhoittumaan yötä vasten. Se on juomista herkullisin ja ikään kuin palkinto päivän saavutuksista.

Teetä olen juonut jo ihan pienestä pitäen. Silloin nokkamukiin kaadettu juoma oli lähinnä maitoa ja sitäkin enemmän sokeria, jota äitini kutsui venäläiseksi teeksi. Muistan sen tuntuneen niin hienolta, melkein jopa eksoottiselta tavalta — ja sitähän se on joskus ollutkin. Nykyään voin jokaisena päivänä olla kiitollinen siitä, että elän ajassa, missä tee ja kahvi kuuluu kaikille tulotasosta riippumatta.

Nestemäiset elämykset

Juhla Mokka –60%	0,17€	/ 0,5l
Pirkka Earl Grey	0,04€	/ 1,5l
Coop Vihreä tee	0,07€	/ 1,5l
Teekanne Rooibos	0,14€	/ 1,5l
Juomat yhteensä	0,42€	/ 5,0l

#arki   #minä   #näkökulma   #laskelma  

Puhdasta säästöä

Pyykinpesu on sellainen asia, josta en mielelläni halua tinkiä. Meillä on LG:n kuivaava pyykinpesukone, johon mahtuu kahdeksan kiloa pyykkiä. Se oli viitisen vuotta sitten tarjouksessa 499 euroa, ja on sen jälkeen pyörittänyt keskimäärin 150 koneellista vuodessa.

Pyykinpesuaineena käytän Bio Luvilia, sillä tarjouksesta ostettuna sen hinta on varsin kilpailukykyinen. Viimeksi ostin mammuttimarkkinoilta kolme pulloa 12:lla eurolla, eli noin neljä euroa litra. Sen sijaan huuhteluaineessa säästän. Sehän ei ole pakollista, mutta koska haluan pyykeilleni raikkautta ja koneelleni puhtautta, käytän etikkaa, johon lisään muutaman tuoksutipan. Tälle omatekoiselle pyykkietikalle tulee litrahintaa vain alle euron.

Pidän pyykinpesupäivän pari kertaa kuukaudessa, ja niinä päivinä pyykkikone pyörii kellon ympäri. Laitan ajastuksen edellisenä yönä, joten kone pesee aamuun mennessä 60°C tummat vaatteet, eli sen meidän suurimman pyykkikasan. Tämä pitää sisällään lähinnä alusvaatteet ja -paidat, joita miehelläni kuluu treenatessa paljon. Seuraavaksi pesen 40°C tummat vaatteet, kuten sukat, housut ja pitkähihaiset. Mikäli on värillistä pyykkiä, se koostuu lähinnä kotona käytettävistä neuleista tai yksittäisen käyttökerran juhlavammista vaatteista, joille riittää 40°C pikapesu. Näiden jälkeen pesen 60°C vaaleaa, eli pari settiä lakanoita ja ihan lopuksi 60°C pyyhkeet. Viimeiseen koneelliseen laitan puolen tunnin kuivaavan ohjelman, sillä se mukavasti kuivattaa rummun suuren urakkansa jälkeen.

Tiskikoneemme sen sijaan on vähemmän aktiivisessa käytössä. Se on viisivuotias Electrolux, joka maksoi talvialessa 250 euroa. Pesen tiskiä enintään kerran viikossa, sillä sitä tulee todella vähän. Meillä on tapana huuhdella astiat heti käytön jälkeen ja asettaa ne kuivauskaappiin odottamaan seuraavaa käyttökertaa. Käsitiskiaineemme on edullisinta hajusteetonta, jota ostan pari kertaa vuodessa. Se soveltuu laimennettuna kodin yleispesuaineeksi, mutta käy tarvittaessa myös käsienpesuun ruoanlaiton ohella.

Tiskiainetabletteja en ole ostanut ainakaan pariin vuoteen, sillä koneen ostettua hamstrasin niitä seitsemän sentin kappalehinnalla. Kun ne tämän vuoden aikana loppuvat, aion siirtyä geelimäiseen pesuaineeseen, jonka annosteluun voin itse vaikuttaa. Koska pesemme valmiiksi huuhdeltua tiskiä, ei puhdistustehon tarvitsisi olla niin mittava.

Pesukerroille tulee pesuaineista vain muutamien senttien kustannus, eikä se yksittäisenä eränä tunnu merkittävältä. Kun koneellisia kertyy kuitenkin vuodessa useampia, alkaa pienikin hintaero näkyä kokonaisuudessa. Silloin edullisemmat pesuaineet ja sopiva annostelu eivät ole enää vain pieniä arkisia valintoja, vaan osa suunnitelmallisempaa kuluttamista.

#koti   #säästö  

Rullaavaa arkea

Vessapaperi, tuo maailmanloppuun valmistautuneiden ensimmäinen hamstrauskohde. Kuulun tosin itsekin hieman vastaavan kaltaiseen hamsterilajiin, sillä oman järkeni sokaisee ennennäkemättömät tarjoukset.

Vessapaperit 2025

1× Lambi WC-paperi 32rl	7,18€	(22 cnt/rl)
10× Lotus Soft Embo 8rl	30,00€	(38 cnt/rl)
2× Ooops! Sensitive 24rl	10,00€	(21 cnt/rl)
2× Coop Nice & Soft 24rl	15,90€	(33 cnt/rl)
Yhteensä 208rl	63,08€	(30 cnt/rl)

Viimeksi löysin Prisman ilta-alesta jättipakkauksen Lambia. Paketti oli muuten moitteettomassa kunnossa, mutta yksi sivu oli viiltynyt rikki ja teipattu uudelleen ehjäksi. En epäröinyt hetkeäkään ostopäätöstäni, sillä vaikka tuote olisi ollut tavallisella –30% alennuksella, olisi sekin ollut jo riittävän hyvä hinta kotimaiselle vessapaperille. Ajattelin kuitenkin kokeilla, kuuluisiko tuote tupla-alen piiriin, ja kuuluihan se! Sisäinen tarjoushamsteri hykersi onnesta — vai miten hamsterit nyt ikinä ääntelevätkään.

Ostan vessapaperia aika usein tarjouksesta, mutta koitan silti välttää kaikista halvimpia merkkejä. Viime keväänä kokeilin Ooops!-merkkistä vessapaperia kun kympillä sai kaksi isoa pakettia. Viimeisten rullien kohdalla aloin jo toivomaan, että paperi loppuisi nopeammin. Toisaalta, se oli ihan hyvä paperi niistämiseen, mukavan pehmeää. Tämän kokemuksen jälkeen ostin mammuttimarkkinoilta jättimäiset säkit Emboa. Viime kerrasta oli vierähtänyt jo jonkin verran aikaa, joten en siksi tiedä, oliko kyseessä laadusta tinkaaminen vai miksi Embo ei enää tuntunut veroiseltaan. Ei, vaikka edeltävä kokemus oli todellista bulkkipaperia. Joka tapauksessa tuo oli kuitenkin virkistävä tarjous, sillä yleensä nuo mammuttimarkkinoiden kimppatarjoukset pakottavat ostamaan myös talouspaperia, mitä meillä ei paljoa kulu.

Talouspaperit 2023–2025

Lotus Emilia 4rl	0,49€	(12cnt/rl)
Rainbow 16rl	7,95€	(50cnt/rl)
Yhteensä 20rl	8,44€	(44cnt/rl)

Talouspaperin miellän ylellisyystuotteeksi. En tiedä onko tämä jokin kotitaloustuntien jättämä trauma, mutta joka kerta kun joudun käyttämään talouspaperia, mielessäni kaikuu opettajan kauhunsekaiset sanat: "tuota käytetään vain erikoistapauksiin!" En oikeastaan vielä tähänkään ikään mennessä tiedä, mitä ovat nämä erikoistapaukset. Ehkä kosteuden poistaminen graavattavan lohen pinnalta? Joka tapauksessa olen ostanut talouspaperia viimeksi pari vuotta sitten — siis mikäli jättää huomiotta yksittäistä Fiksuruoalta löytynyttä pikkupakettia. Kaapissa siitä on jäljellä vielä kaksi rullaa, joten en usko, että talouspaperia kuluu edes yhtä rullaa kuukaudessa. Enhän edes graavaa lohta kuin pari kertaa vuodessa.

#koti   #säästö   #laskelma

Helmikuu lukuina

Viime kuu oli mukavan kotoisa. Pakkasen kiristäessä niin ilmaa kuin ihoakin, opettelin kotisohvan lämmössä uusia tapoja neuloa. Tein ensimmäistä kertaa villasukat patenttineuleella ja tiimalasikantapäällä, ja lopputuloksesta tuli varsin suloisen ruttuiset sukat. Uskon, että molemmat tavat jäävät jatkossakin käyttöön, sillä pidän muhkeista, mutta silti hyvin istuvista villasukista.

Yksi reissukin mahtui mukaan arjen irtiotoksi. Yövyin ystäväni luona Vantaalla, jossa sain täysihoidon lisäksi myös kissaterapiaa. Ostimme kympin iltaliput Heurekaan, joka piti sisällään niin avaruusmatkan, jääkauden jättiläiset kuin taide-elämyksetkin.

Tulonsiirrot

2× työmarkkinatuki	1190€
yleinen asumistuki	391€
pullopantit	5€
bonukset	4€
tulot yhteensä	1590€

Mukava yllätys löytyi kierrätyspisteellä, kun roskasäiliöiden vierestä löytyi pussillinen tyhjiä oluttölkkejä. En tiedä oliko ne siihen tarkoituksella jätetty, mutta jäätymisasteesta päätellen olivat siinä olleet jo pidemmän tovin. Tuollainen pullojenkeräys on mieleeni.

Menoerät

vuokra	579€		ruokaostokset	309€		matkat	48€
sähkö	27€		päivittäistavarat	68€		puhelin	35€
vesi	0€		herkut&hömpät	29€		vaatteet	22€
netti	25€		muut hankinnat	45€		elämykset	15€
asuminen	631€		yhteiset kulut	451€		omat jutut	120€

Viime kuusta poiketen ruokaostokset olivat tavallista suuremmat. Pakastin sai mukavasti täydennystä, kun  ilta-alesta löytyi mieluisia tuotteita. Tällä kertaa söimme tarjoushinnalla haudutettuun kanaliemeen tehtyä keittoa, erilaisia wräppejä, paneer tikka masalaa sekä lohta peruna-palsternakkamuusilla ja paistetuilla kasviksilla. Banaanipuuro tuli tutuksi monena aamuna, sillä ostin kymmenen kiloa hevihävikkiä. 

Muista kuluista mainitsemisen arvoista olivat kahdet viiden euron leopardilegginssit, joista tuunasin itselleni catsuitin seuraavaksi halloweeniksi! Käytön jälkeen se tulee jäämää arkiseen kotoilukäyttöön, koska on mukavan joustava ja viileä asu. Löysin myös lämpimät ja pehmoiset toppahanskat puoleen hintaan, joille ennustan myös pitkää ikää.

Kuukauden jännitysnäytelmä muodostui Askon konkurssimyynnistä. Monen vuoden ajan haaveilin valkoisesta päiväpeitosta, joka olisi sopiva meidän tavallista suurempaan sänkyyn, mutta kuitenkin tavallista pienempi hinnaltaan. Kun tämä yksi onnekas kappale löytyi puoleen hintaan tarjouslaarien pohjalta, ostin sen suuremmin asiaa ajattelematta. Tämä ajattelemattomuus seurasi minua myöhemmin säilytyslokeroiden luona, kun muita ostoksia pakatessa jätin peiton avonaiseen lokeroon! Vasta kotiin päästyäni muistin, että jotain hyvin tärkeää unohtui, ja pyöräilin takaisin kauppaan niin nopeasti kuin pystyin. Matkan aikana kerkesin jo tuntemaan sen pettymyksen, mikä valtaisi tyhjän lokeron nähdessäni. Kun siellä yllätyksekseni vielä pilkistikin omaisuuteni, helpotuksen määrä ja pyöräilystä väsyneet jalat tekivät oloni aika voimattomaksi. Hetken istuin penkillä hengitystä tasaten, tuntien kiitollisuutta siitä, ettei tarvinnut maksaa oppirahoja tyhjäpäisyydestä.

Yhteenveto

talouden varat	1590€
− asumismenot	631€
− yhteiset ostot	451€
− omat maksut	120€
− puolison kulut	142€
= kuun ylijäämä	246€

Kuukauden lopputulema on aika tavanomainen. Siinä on sopivasti hetkessä elämistä, mutta osittain myös suunnitelmallista tulevaisuutta. Olen nyt ostanut kevään junalippuja sekä hankkinut puhelimeen saldoa, jonka pitäisi kestää kesän loppuun asti.

Säästöön jääneillä rahoilla olisi tarkoitus ostaa uusi parvekekalusto. Se ei ole kuitenkaan kovin akuutti tarve, sillä voisin yhden kesän nauttia täysin minimalistisesta parvekkeesta. Paremman puutteessa parvekkeelle voisi levittää vieraspatjan, jonka päällä olisi mukava loikoilla aurinkoa ottaen. Mikä ihana ajatus ensimmäiselle kevätkuukaudelle!

#raha   #laskelma   #oppi  

Elämäni rikkaus

Kymmenen vuotta sitten, helmikuun viimeisenä päivänä, meidän oli tarkoitus juhlistaa ensisuudelmamme vuosipäivää. Söimme kynttilän valossa stroganoffia ja perunamuusia — muistona niistä ajoista, jolloin kaikki oli vielä alussa. Mieheni ei vielä tiennyt sitä, että jälkiruokana odotti sydämenmuotoinen kakku, johon olin kirjaillut suklaisin kirjaimin "mennäänkö naimisiin?".

Oli karkauspäivä. Olin miettinyt erilaisia tapoja kosia, mutta mikään niistä ei tuntunut täysin omalta. En halunnut spektaakkelia julkisella paikalla, josta tulisi tarina muille ennen meitä. Halusin hetken, joka olisi vain meidän, kuten oman kodin rauha ja rakkaudella tehty ateria. 

Kun jälkiruoan aika lopulta koitti, ymmärsin viimeistään silloin, miksi naiset eivät kosi. En yksinkertaisesti saanut muodostettua sanaakaan sen jännityksensekaisen liikutuksen takia. Onneksi kakku osasi kuitenkin puhua puolestaan, sillä häkellyksen jälkeen mies vastasi: "en mä koskaan ajatellut meneväni naimisiin, mutta en mä vois kuvitella vaimokseni muuta kuin sut".

♡

Kaksitoista vuotta sitten, eräänä marraskuisena iltana, olin kavereilleni kuskina, kun takapenkille istuutui komea nuorukainen. Hänen taustapeilin kautta luoma katseensa sykähdytti niin syvältä, että tiesin jo silloin siinä olevan tuleva mieheni. 

Menimme porukalla baariin. Tilasin "jotain alkoholitonta ilman limeä" ja istuuduin pöytään. Mies tuli oluttuoppinsa kanssa minua vastapäätä. Emme jutelleet keskenämme mitään, mutta muistan toivoneeni hänen katsovan minua uudelleen sillä samalla katseellaan. Onneksi istuin kun se tapahtui. 

Illan edetessä mies poistui seurueestamme, mutta yritin parhaani mukaan keskittyä viettämään aikaa kavereiden kanssa. Lopulta päätimme siirtyä seuraavaan baariin juomaan toiset ensimmäiset. Mies oli juuri sillä hetkellä baarin ulkopuolella tupakalla englantia puhuvan miehen kanssa, joten huikkasin vain ohimennen suunnitelmistamme. 

Chydeniuksen puistossa mies juoksi perääni. Hän kertoi vaihto-oppilaasta ja heidän välisistä keskusteluistaan. Lopuksi mies mainitsi, kuinka tämä oli kehunut kauneuttani. Pysähdyin ja katsoin häntä yllättyneenä. Mies jatkoi: "niin, olet kaunis", aivan kuin en olisi kuullut sitä ensimmäisellä kerralla. Takeltelin jotain kiitoksen tapaista samalla kun jaloistani tuntui katoavan kaikki voimat. 

Seuraavan limettömän juoman aikana vaihdoimme monia pitkiä katseita, jotka eivät jääneet seurueen muiltakaan jäsenilta huomaamatta. Ja kun tiemme lopulta erosivat, hän herrasmiehenä kiitti kätellen, ja minä toivoin, ettei hän koskaan päästäisi irti. 

Loppuviikon olin murheen murtama. Itkin kaksi päivää ajatellen, että jos tämä mies olisi minun, ei minulla olisi enää koskaan mitään syytä olla onneton. Itkuni loppui vasta kun päätin onkia hänen numeronsa numerotiedustelusta ja ehdottaa tapaamista.

♡

Tänään, tänä sumuisena talvipäivänä, kirjoitan tätä ylitsepursuavan siirappista muistoa. Vaikka tuosta hetkestä on satatuhatta tuntia, on se painunut mieleeni vahvemmin kuin mikään muu elämäni tapahtuma. Näihin vuosiin on mahtunut monenlaista tilannetta, ja varsinkin niistä raskaimpiin saan voimaa tuosta entisen elämäni ajatuksesta. Sillä kun minulla on hänet, ei minulla ole koskaan syytä olla onneton.

#parisuhde   #muisto   #minä  

Ei puhetta puhelimetta

Oli aika ostaa uudet puhelimet. Jo lähemmäs vuoden ajan olin tuskaillut edellisen kanssa, joka käyttäytyi kuin riivattu. Vaikka haamukosketuksiin olisi voinut suhtautua ihan vain harmittomina pikkujuttuina, ne saivat suhteettomat mittasuhteet osuessaan tyypillisesti juuri niihin hetkiin, kun oli meneillään jotain kiireellistä tai tärkeää. Ihan puhtaasta turhautuneisuudesta en kuitenkaan ostoksilla käynyt, sillä aiemmat puhelimeni ovat olleet käytössä sukulaisillani. Etenkin vanhemmissa kapuloissa alkaa aika käymään vähiin, kun esimerkiksi verkkopankin sovelluksiin ei saa enää tietoturvapäivityksiä. Siksi uusi puhelin olikin helpotus itseni lisäksi myös läheisilleni.

Ostetut puhelimet

2026	OnePlus Nord CE5	199€
2024	Samsung Galaxy A14	119€
2021	Samsung Galaxy A21S	119€
2018	Huawei P Smart	145€
2016	Huawei P8 Lite	179€

Keskimäärin vaihdan 150 euron hintaisen puhelimen 30 kuukauden välein, joten kuvitteelliset kuukausittaiset kulut olisivat viisi euroa. Ostan kuitenkin puhelimen aina kertamaksulla ja kaiken lisäksi vielä kaksin kappalein; miehelleni mustan ja itselleni valkoisen. Pidän kätevänä sitä, että molemmilla on samanlaiset puhelimet, sillä ongelmatilanteissa osaan neuvoa ilman erillistä ohjelmistoon perehtymistä.

Pärjäsin suhteellisen pitkään ilman älypuhelinta. Käytin Samsungin valkoista näppäinpuhelinta vielä opiskeluaikoina, enkä silloin vielä ymmärtänyt, miksi kukaan haluaisi kuvata aamukahviaan. Kun muutama vuosi myöhemmin puhelin yhtäkkiä pimeni ja lakkasi toimimasta, ostin Prisman valikoimasta sellaisen puhelimen joka nyt sattui käteen sopimaan — mustana ja valkoisena tietty. Sen jälkeen olenkin aika tarkkaan pitänyt kirjaa puhelinten ominaisuuksista ja niiden tarjoushinnoista.

Olin nyt noin puolen vuoden ajan seurannut upean, marmorihuntuisen OnePlussan hintaa, sillä olin luvannut antaa äidilleni uuden vanhan Samsungin kevääseen mennessä. Black Fridayna harkitsin jo vakavasti uusien puhelinten ostamista, mutta päätin kuitenkin vielä odottaa, sillä yleensä keväisin löytää parhaimmat tarjoukset. Ja niin kävi nytkin, sillä saimme tarjoushinnan lisäksi myös saman valmistajan kaksiporttiset laturit kaupan päälle! Se tuntui pieneltä voitolta aikana, jolloin laturit ovat kadonneet pakkauksista vedoten ympäristösyihin — vaikka todellinen motiivi taitaa olla taloudellinen. Omalla kohdallani latureita ei kuitenkaan jää laatikoihin pölyttymään, sillä vanhat puhelimet lähtevät aina eteenpäin seuraavalle käyttäjälle. Näin kierto jatkuu, ja itse saan taas pariksi vuodeksi mielenrauhan.

#ostos   #laskelma

Tammikuu makuina

Tammikuu on usein ruokaostosten kannalta pienin, sillä joulun ja uudenvuoden jälkeen löytyy aina paljon ruoka-aineita alehintaan. Viime kuussa söimme alennettuun hintaan muun muassa karjalanpaistia, savulohipastaa, täytettyjä patonkeja, panang currya, pizzaa, tonnikalasalaattia, kasviswrappeja sekä pihvejä ja uunikasviksia.

Viime kuun herkullisimmaksi ateriaksi muodostui ruistortillapohjista tehdyt pikapizzat, joita teimme kolmea erilaista. Quattro formaggi sisälsi tällä kertaa mozzarellaa, brietä, fetaa sekä kermajuustoa. Illan yllättäjänä toimi päärynän ja brien yhdistelmä, joka kruunattiin paistamisen lopuksi revityllä kinkulla. Kolmantena oli meidän versiomme capricciosasta, johon tuli kinkun, herkkusienien sekä oliivien lisäksi myös viimeiset palat brietä.

Pikaiset pizzat

ruistortillat	1,08€
ranskankerma	0,49€
mozzarella	0,78€
feta	0,62€
brie	0,48€
päärynä	0,43€
kinkku	0,78€
herkkusieni	0,41€
oliivi	0,17€
juusto	1,00€
yhteensä	6,23€	(1,04€/kpl)

Ehkä edullisin ateria valmistui pihveistä ja uunikasviksista. Ilta-alesta sain ranch-maustetut fileepihvit, jotka kypsensin jouluruoista ylijääneiden raaka-aineiden kanssa. Pihvi oli niin mehukas, ettei se edes kaivannut minkäänlaista kastiketta kylkiäiseksi.

Iisiä uuniruokaa

fileepihvit	2,50€
peruna	0,42€
punajuuri	0,19€
porkkana	0,17€
lanttu	0,10€
yhteensä	3,38€	(0,85€/annos)

Leivonnaisten osalta valmistin taatelikakkua, appelsiini-suklaakakkua sekä mokkapaloja. Appelsiinia lukuun ottamatta näihin kaikkiin löytyi ainekset valmiina kaapista. Pari päivää herkuttelimme myös päiväyksen ylittäneellä, hieman alle euron maksaneella tiramisulla. Voin edelleen maistaa sen rommimaisen pehmeän maun muhkean suklaakuorrutteen alta.

Kaiken kaikkiaan kuukausi osoitti, että edullinen ruoka voi olla sekä monipuolista että nautinnollista. Suurin osa aterioista syntyi alennuksista tai jo valmiina kaapeissa olleista aineksista, joten mistään tarvinnut tinkiä. Päinvastoin tammikuu oli täynnä makuja, joita tekisi mieli toistaa muulloinkin kuin alelaarien houkuttelemana.

#ruoka   #laskelma

Tammikuu lukuina

Tammikuu meni yllättävän nopeasti — tuntuu kuin vasta olisi joulukoristeet raivannut ja yhtäkkiä vain herännyt helmikuuhun. Näihin talvisiin päiviin mahtui paljon kirjoittelua, jonkin verran matkustelua ja hieman sairasteluakin. Kävin shoppailemassa, museossa, risteilyllä ja vanhempieni luona, mutta koska nämä matkat oli maksettu jo viime vuoden puolella, eivät ne näissä luvuissa näy kuin sivukulujen osalta.

Viime kuun tulopuoli oli muuten vielä tavanomainen, mutta tässä kuussa pitäisi tulla päätös asumistuen vuositarkistuksesta. Voisin kuvitella, että suurempiakin muutoksia on luvassa, sillä mielestäni nykyinen asumistuen määrä on aika ruhtinaallinen.

Pienenä bonuksena bonusten lisäksi sain kymmenen euron hyvityksen, kun reklamoin joulupöytään ostamani lohifileen nahan limaisuudesta ja pahasta hajusta. Koska itse liha oli kuitenkin kimmoisaa ja kauniin väristä, otin riskin ja valmistin lohen. Suurimman hajuhaitat katosivat perusteellisen pesun jälkeen ja makukin oli kypsennyksen jälkeen tavanomaisen herkullinen.

Tulonsiirrot

2× työmarkkinatuki	1190€
yleinen asumistuki	391€
hyvitykset	10€
bonukset	8€
tulot yhteensä	1599€

Tammikuun menopuoli oli kuitenkin tavallista runsaampi, vaikka ruokaostoksiin menikin puolet keskiarvoa vähemmän rahaa. Suurin kuluerä muodostui uusista puhelimista, joista voisin kertoa yksityiskohtaisesti hieman myöhemmin.

"Herkut & hömpät" sisälsi sellaisia arjen pieniä ostoksia, jotka olivat turhia, mutta jotka toivat iloa ja elämänmakua. Tällainen oli erityisesti hopeinen soittokello, jolla voin kutsua miehen iltapäiväteelle hovineidon elkein. Tuo joulukellona myyty suloisuus maksoi alle kolme euroa ja tuo edelleen hymyn huulille jokaisella kilahduksellaan. Myös Tukholmasta matkamuistoksi ostamallani avaimenperällä on samanlainen efekti, sillä ihastelen sen kauneutta jokaisella kerralla, kun se vain osuu silmiini.

Menoerät

vuokra	579€		ruokaostokset	152€		pukeutuminen	60€
sähkö	27€		päivittäistavarat	45€		ravintolakäynnit	45€
vakuutus	23€		herkut&hömpät	31€		lahjat&juhlat	24€
internet	25€		muut hankinnat	417€		puhelinliittymä	0€
asuminen	654€		yhteiset kulut	645€		henkilökohtaiset	129€

Ostoslistallani oli ollut jo pari vuotta uudet talvikengät, sillä edellisten pinta oli alkanut halkeilla ja saumat ratketa. Ne olivat olleet aika ahkerassa käytössä yli kymmenen talven ajan, joten nyt raaskin ostaa karvareunaiset, valkoiset talvisaappaat 70% alennuksella. Lisäksi ostin kaksi pitkähihaista paitaa, joista toinen myytiin puoleen hintaan. Maksoin täyden hinnan viininpunaisesta neuleesta, jonka ostopäätöstä harkitsen tälläkin hetkellä. Mieheni kannusti kuitenkin hemmottelemaan itseäni. 

Sen sijaan muiden hemmottelu sujuu vaivatta, sillä ostan lahjoja ympäri vuoden. Erityisesti joululahjojen ostamiselle tammikuu on otollista aikaa, ja tällä kertaa mukaan tarttuikin pari luukkua tulevaan joulukalenteriin. Ostin lisäksi muutaman tuliaisen matkaltani sekä yhden palkinnon loppukesän syntymäpäiväjuhliini.

Yhteenveto

talouden varat	1599€
− asumismenot	654€
− yhteiset ostot	645€
− omat maksut	129€
− puolison kulut	157€
= kuun ylijäämä	14€

Tuollainen tilin saldo heti näin vuoden alkuun ei välttämättä ole se kaikista ihanteellisin esimerkki, mutta koen tammikuun olleen hintalappuaan arvokkaampi. Sain toteutettua haaveitani, vietettyä ikimuistoisia hetkiä ja tyydytettyä materialistista turhamaisuuttani. 

#raha   #laskelma

Hyvissä yhteyksissä

Puhelinliittymien hinnat karkasivat käsistä jo viime vuosikymmenellä. Kun älypuhelinten aikakausi alkoi, hinnat kasvoivat aina vain korkeammiksi, luvaten jokaisella nostokerralla jotain hieman parempaa. Nykyään olemme jo siinä pisteessä, missä ihan jo taskukokoisen liittymän kaistanleveys on satoja megabittejä sekunnissa. Onko se kaikki todellakin tarpeen?

Yhteyskulut

puhelin	8€	(vain oma liittymäni)
internet	25€	(sisältää modeemin 5€/kk)
yhteensä	33€

Aikaisempi liittymäni oli käytössä lähes kymmenen vuotta. Tuona aikana kuukausimaksua oltiin nostettu silloin tällöin eurolla tai parilla, mutta vasta kun liittymääni oltiin siirtämässä lähes tuplasti kalliimpaan 4G-liittymään, päätin siirtyä prepaidien käyttäjäksi. Aluksi muutos tuntui epämukavalta, sillä olin pitänyt niitä vaihtoehtoina vain huumekauppiaille ja luottotiedottomille. Kynnystä onneksi madalsi latausliittymä, johon sai ihan normaalisti siirrettyä oman, tutun ja tiedustelustakin löytyvän numeron.

Päästessäni vauhtiin aloin hankkia mobiilidataksi uusia prepaideja sen sijaan, että lataisin vanhaa liittymää uudelleen. Niin absurdia kuin se onkin, ensilataajan edut ovat usein niin hyviä, että on taloudellisesti kannattavampaa aina vain ostaa uusi. Parhaimmassa tapauksessa saa yhdistettyä samalla myös sesonkitarjouksen, jossa saldolatauksesta saa kymmenen euron lisäedun. Tällöin viiden euron liittymä ja 30 euron lataus kerryttää saldoa yhteensä 52 euroa.

Keskimäärin omien puhelinliittymien kulut ovat olleet noin kahdeksan euroa kuukaudessa. Tuo summa pitää sisällään niin tekstiviestit kuin perinteiset puhelutkin (joita ei monia tule edes vuositasolla), kodin ulkopuolella käytettävän mobiilidatan (jonka käytön yritän pitää minimissä) sekä satunnaiset paikallisliikenteen liput. Käytännössä siis yksi tuollainen isompi lataus riittää puoleksi vuodeksi, sillä suurimmaksi osaksi käytän puhelinta lähinnä kotona ollessa.

Meidän kahden käytössä taloyhtiön laajakaistan sopiva lisänopeus on ollut 300M. Se maksaa parikymppiä kuukaudessa, jonka yhteydessä maksamme uudesta modeemista viisi euroa kerrallaan. Edellinen oli ostettu käytettynä ja sitä vaihtoehtoa olisin suosinut nytkin, mutta sain niin houkuttelevan tarjouksen puolen vuoden mittaisesta ilmaisesta suoratoistopalvelusta, etten voinut vastustaa kiusausta. Suosin yleensä kertamaksua, mutta modeemin hinta oli matalampi pidemmällä maksuajalla — ja kun ottaa huomioon vielä inflaation vaikutuksen, koitan malttaa mieleni ja maksaa tuota pientä summaa vielä parin vuoden ajan.

#koti   #laskelma   #säästö

Haasteena ruokasuunnittelu

Pienituloinen harvoin pystyy vaikuttamaan tulojensa suuruuteen, mutta jokaisella valinnalla on vaikutusta menojen pienuuteen. Hyvällä ruokasuunnittelulla on suurin vaikutus siihen, miksi meidän taloudellinen tilanne on pysynyt niin hyvänä. Välillä kun kuulee, millaisia summia muut käyttävät kauppaan, sitä ihan häkeltyy! Mielestäni jo parisataa euroa on hirvittävän suuri summa yhdelle ihmiselle pelkistä elintarvikkeista.

Pidän ruoanlaitosta, mutta rakastan ruokaostoksia! Ne ovat kuin tosielämän jaksoja kokkisodasta. Kun ensin käy läpi päivän tarjoukset ja punalapputuotteet, saa niiden kautta muodostettua kehyksen seuraavien päivien aterioihin. Reseptejä miettiessä pääsee käyttämään osaamisen lisäksi luovuuttaan, ja ennalta tuntemattomien raaka-aineiden suhteen voi tutustua uusiin makuihin ja tapoihin laittaa ruokaa. Sen sijaan, että kauppaan menisi ajatuksella "mitä tänään ostaisin", siellä onkin ennakkoluulottomammalla suhtautumisella "mitä tänään tarjotaan". Lisähaastetta tähän omasta mielestäni hauskaan peliin saa asettamalla itselleen budjetin tai vaikka vaatimuksen kotimaisista raaka-aineista. Vaikeustasona voi olla myös mahdollisimman terveellinen ja monipuolinen ruokakori, milloin voi perehtyä enemmän ravintosisältöihin tai ainesosaluetteloihin.

Ruokaostosten tekijänä olen tästäkin syystä ehkä maailmanhistorian kolmanneksi hitain. Riskinä siinä on se, että mitä kauemmin aikaa viettää kaupassa, sitä todennäköisemmin sieltä myös ostaa enemmän. Onneksi asiassa auttaa itsekuri sekä suuruudenhulluuden minimoinnin taito. Olen joskus viettänyt viisikin minuuttia ilta-alessa olleen burriton edessä puntaroiden sitä, onko kaksi euroa edelleen liian paljon sellaisesta pötkylästä. Ja olihan se. Kun itselleen asettaa "turvarajat" sen suhteen, mikä on millekin kategorialle sopiva hinta, se yksinkertaistaa ostosten tekoa — kuten vaikka kolme euroa kilo kasviksille tai kymmenen euroa kilo lihoille.

Parhain tapa säästää ruokaostoksissa on kuitenkin ostaa raaka-aineita, ja niitäkin vain tarpeeseen. Pesto, majoneesi ja jopa levite valmistuu helposti ja nopeasti tekemällä itse. Mikäli oma aika ei ole rahaa, kannattaa myös juustoraasteet, pakastetaikinat, keittoliemet ja muut puolivalmisteet jättää suosiolla kauppaan. Sen lisäksi, että varmistuu siitä, että ateria on valmistettu puhtaista raaka-aineista, siitä saa tehtyä myös maukkaampaa. Kun vaihtoehtona on kotitekoinen, uunituore sämpylä, kuka edes valitsisi valmiiksi viipaloidun sarjatuotantoleivän? Ainoastaan sellainen, jolle arkiset elämykset ovat vain tavanomaisia tapahtumia kiireen keskellä.

#arki   #harrastus   #säästö   #näkökulma

Oma koti kullan kallis?

Asumiskulut ovat monelle kotitaloudelle suurin yksittäinen menoerä, joten aihe soveltuukin loistavasti blogin varsinaiseksi aloituspostaukseksi! Yleisesti ottaen asumiseen liittyvien menojen kohtuullisena määränä pidetään noin kolmannesta kuukausituloista. Me olemme sikäli onnellisessa asemassa, että ainakin vielä toistaiseksi kuulumme täpärästi tuon arvion uloimpaan marginaaliin:

Asumiskulut

vuokra	579€
vesi	0€	(sisältyy vuokraan)
sähkö	27€	(kiinteä kuukausimaksu)
vakuutus	7€	(yhden kuukauden osuus)
yhteensä	613€	(39% kuukausituloista)

Olemme asuneet nyt viisi vuotta tässä kotoisassa, ylimmän kerroksen kolmiossa, jonka ikkunoista avautuu avara puistomaisema. Ennen tänne muuttoa en tiennyt, kuinka paljon sisäistä rauhaa voikaan saada ihan vain luonnonilmiöiden ja vuodenaikojen seuraamisesta. Aiemmin maisemat ovat rajoittuneet lähinnä naapureiden ikkunoihin tai epämääräisiin ryteikköihin, jotka on mielellään pitänyt verhojen takana tunnelmaa pilaamasta.

Vaikka taloyhtiö on vanha, on asuntomme kuin juuri meitä varten remontoitu. Harmaat laminaattilattiat ovat yhtenäiset joka huoneessa, ja ne sopivat hyvin sisustukseemme. Keittiö on ihanan moderni; kiertoilmauunissa valmistuvat erityisen rapeat pizzat ja tehokas jääkaappi säilyttää ruokia tuoreina pitkään. Kaappitilaa on suuremmankin kotivaran keräämiseksi ja tarpeen tullen ylimääräistä varastointitilaa löytyy myös vaatehuoneesta. Muuten asunto olisi täydellinen, mutta kylpyhuoneen pintamateriaaleissa olisi hieman toivomisen varaa. Se on kuitenkin pieni varjopuoli kun ottaa huomioon, että vesi sisältyy vuokraan. Myös sähköstä maksamme kiinteää kuukausimaksua, joten senkään suhteen ei tarvitse pelätä postin kautta tulevia yllätyksiä.

Mikäli jättää huomiotta maantieteellisen sijainnin, on tämä alueena meidän tarpeille ihanteellinen. Suurimpiin kauppoihin on vain kilometrin matka ja keskustaankin pyöräilee vartissa. Etenkin tuo kauppojen läheisyys auttaa pitämään kauppalaskuja pieninä, sillä tarjousten perässä on helppo kulkea. Vaikka paikallisten keskuudessa tämä tunnetaan ehkä hieman pahamaineisenakin seutuna, olen itse pitänyt tätä naapurustoa rauhallisena ja mukavana. Ja niin kliseistä kuin se onkin, koti on kuitenkin siellä missä sydän on. Tai vähintäänkin siellä, minne on ripustanut kattovalaisimet.

#koti   #laskelma

Rajan takana

Tervehdys täältä rajan toiselta puolelta! Olen 35-vuotias pitkäaikaistyötön rouva rannikolta, joka rakastaa loogisia pulmia ja luovia ratkaisuja. Olen perusluonteeltani varauksellinen asiaihminen, mutta sisimmältäni innokas höpöttelijä, joka saa valtavasti voimaa elämän pienistä iloista. Yli vuosikymmenen olen elänyt köyhyysrajan alapuolella, mutta en ole kuitenkaan koskaan tuntenut itseäni köyhäksi. Omasta näkökulmastani köyhyys onkin enemmän mielentila kuin taloudellinen tilanne — sillä jos mieli on köyhä, ei sitä rikasta leveämpikään leipä.

Suomessa ei varsinaisesti ole olemassa köyhyysrajaa, sillä hyvinvointivaltioissa puhutaan lähtökohtaisesti pienituloisuudesta. Onhan se päättäjillekin mukavampaa, ettei virallisissa papereissa ole olemassa köyhiä, vaan ne ovat lähinnä yksisarvisten kaltaisia myyttisiä olentoja. Viime vuonna yksin asuvan pienituloisuusraja oli noin 1 600€/kk, joka on paljon enemmän kuin se summa, jolla minä ja mieheni tulemme toimeen kahdestaan.

Näiden vuosien aikana moni on ihmetellyt, miten on mahdollista elää näin pienellä rahalla, mutta silti syödä monipuolisesti, nauttia elämyksistä ja ostaa kalliitakin asioita. Usein sanaani on epäilty ja väitetty, että taustalla olisi pimeää rahaa tai jotain muita hämäriä keinoja. Tämän blogin kautta aionkin nyt todistaa, että mahdotonkin on mahdollista.

Idean tälle blogille sain sosiaaliohjaajaltani, jonka mukaan omaan eräänlaisen supervoiman mitä tulee taloudellisuuteen. Olin aluksi aika vastahakoinen, sillä ajatus oman yksityisyyden kadottamisesta pelotti. Mutta toisaalta, köyhyydestä puhuminen on yksi intohimoistani; pystyisin puhumaan jopa päiväkausia budjeteista, tarjouksista, säästövinkeistä, kulutustottumuksista ja elintasoista! Ja koska kukaan läheinen ei taida enää jaksaa paatoksellista paasaustani, mikä olisikaan parempi tapa, kun vuodattaa kaikki tähän blogiin?

#minä   #näkökulma