Meikkitelineeni pysyy avarana ja meikkipussini sisältö edullisena, sillä omistan ainoastaan kymmenen meikkituotetta. Olen tyyliltäni aika minimalistinen, joten meikkaan suhteellisen harvoin ja kevyesti. Kun meikkivoidetta pidentää perusvoiteella, siitä syntyy rahallisen säästön lisäksi myös se etu, että sävyn ei tarvitse olla aina ihan täydellisesti omaan ihoon sulautuva. En halua meikkivoiteelta peittävyyttä, vaan lähinnä tasaisuutta. Pidän siitä, että oma ihoni kuultaa läpi, ja kosteusvoide tuo omanlaista hehkua iholle.
Meikkivoiteen jälkeen sipaisen sormillani korkeapigmenttistä poskipunaa, jolloin pienelläkin määrällä voi saada näyttävän lopputuloksen. Vaikka poskipunani on jo vuosia ollut käytössä, se näyttää edelleen lähes koskemattomalta. Puuteria käytän enemmän, ja sitä sudinkin huiskulla tasaisesti koko kasvojen alueelle. Ajoitan puuterien oston aina Lumenen tarjouksiin, joita onnekseni ilmestyy aina kun tarvetta ilmenee.
Kulmat vahvistan tuhkanruskealla kulmakynällä, joka on ollut luottotuotteeni jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Tämä on oikeastaan tärkein syy sille, miksi edelleen olen Yves Rocherin asiakas. Lopuksi taitan ripset ja laitan yhden kerroksen perinteistä ripsiväriä. Saatan myös töpötellä hieman mustaa kajaalia, vaikka se onkin jo niin vanhaa, että moni dermatologi voisi järkyttyä. Erikoistilanteisiin teen voimakkaammat rajaukset nestemäisellä eyelinerilla, mutta silloin käytän myös täyteläisempää maskaraa.
Huuliini en laita koskaan mitään vaseliinia vahvempaa, sillä muuten joudun parantelemaan rohtumia useamman päivän ajan. Vaseliini kuitenkin sopii luonnolliseen tyyliini ja antaa huulille kauniin kiillon. Sitä voi käyttää huoletta, sillä se ei sotkeudu päivän aikana, eikä myöskään tee lovea lompakkoon.
Meikinpoistossa käytän ainoastaan perusvoidetta. Tämä sai alkunsa oikeastaan vahingon kautta; monia vuosia sitten humalassa olin jättänyt välttämättömimmän vaiheen välistä, sillä olin suoraan rasvaamassa kasvoja meikkien ollessa vielä kasvoilla! Kun huomasin virheeni, huuhtelin kasvot ja yllätyin siitä, miten jopa raskas, vedenkestävä silmämeikki hävisi kuin taikaiskusta — en ollut koskaan aiemmin saanut ripsiväriä niin vaivattomasti pois. Tämän onnekkaan erehdyksen kautta en ole enää ostanut meikinpoistoaineita. Se on itse asiassa ollut hyvä asia kaikin puolin, sillä olen pienentänyt kemikaalikuormaani, säästänyt jopa satoja euroja ja parantanut ihoni kuntoa. Olen jopa saanut kehuja hyvästä ihostani.
Kynsiä pidän luonnollisina. Yleensä ne ovat pitkät ja mantelimaisiksi muotoillut. Olen nuorempana hamstrannut kynsilakkoja jokaiseen mahdolliseen eri tilanteeseen, ja niistä onkin nyt tullut lähinnä ongelmajätettä. Nykyään lakkaan kynsiä vain muutaman kerran vuodessa, sillä inhoan kuluneen kynsilakan antamaa epäsiistiä vaikutelmaa.
Kuten monessa muussakin asiassa, myös kosmetiikassa vähemmän on enemmän. Vaikka yksittäinen pikkuostos ei saata tuntua suurelta panostukselta, summa moninkertaistuu mikäli kaapit pursuilevat jo ennestään vähälle käytölle jääneitä tuotteita. Pyrin siihen, että käytän kaikki aina viimeisiin pisaroihin asti ennen kuin otan seuraavan käyttöön: esimerkiksi pesuaineet hölskytän vesitilkalla ja hammastahnatuubit leikkaan auki.
Kauneus on kuitenkin paljon moniulotteisempi käsite, joka ei rajaudu vain siihen, mitä pinnalta näkee. Se on elinvoimaa, jota voi kasvattaa terveellisillä valinnoilla. Kauneus on hehkua, jossa ihminen arvostaa itsensä lisäksi myös muita
