Rahaa roskiin?

Ihmiset heittävät vuosittain roskiin enemmän rahaa kuin haluavat myöntää. Tämä ei tarkoita käyttämättä jääneitä heräteostoksia tai suoraveloitukselle unohtuneita palveluita, vaan ihan konkreettista rahaa, joka katoaa roskien mukana.

Ruokahävikki

Suurin syyllinen on tietenkin ruokahävikki, kuten kaappiin homehtuneet leivät, vihanneslokeroon mädäntyneet kasvikset ja jääkaappiin jääneet tähteet. Jokainen meistä heittää keskimäärin noin kymmenen euron edestä ruokaa roskiin joka kuukausi. Se on rahaa, jolla olisi voinut kattaa vaikka parin päivän ateriat.

Koitan aina parhaani mukaan pelastaa aikansa ylittäneet tai muuten vahingoittuneet elintarvikkeet. Viimeisin sankaritekoni oli kaksi vuotta vanhoista riisimuroista ja vuoden vanhasta kookosrasvasta tehdyt riisisuklaat, jotka maistuivat lähes tuoreen veroisilta. Olen myös elvyttänyt jääkaappiin kuivuneita porkkanoita, pessyt lohen limaantunutta nahkaa, valmistanut pestoa nuutuneesta basilikasta ja viipaloinut kylmävaurioituneita banaaneja puuron sekaan. Kaikista kannattavinta on kuitenkin ennakoida ja käyttää ruokia ennen kuin ne näkevät parhaat päivänsä.

Materiaalihävikki

Toinen hukkauksen muoto on kierrätettävien tuotteiden laittaminen roskiin. Tavara, jonka elinkaari voisi jatkua pidemmällekin, päätyy liian usein sekajätteeseen. Silloin sen arvo häviää, ja samalla myös hukkuu resurssi, jota olisi voitu vielä hyödyntää.

Käytän vaatteet aina loppuun asti ja jopa hetken vielä sen jälkeenkin. On helppo korjata saumojen ratkeamiset, mutta paikkaa paikan päälle parsineena olen huomannut, ettei puhki kulunutta kangasta kannata enää yrittää korjata. Silti ehjiä tilkkuja voi käyttää käsitöissä tai vaikka siivousliinoina. Otan talteen napit, vetoketjut, nauhat ja oikeastaan kaiken hyödyllisen mitä irti lähtee, sillä koskaan ei tiedä, vaikka niille tulisikin vielä käyttöä.

Postitse tulevat paperitkin säästän, mikäli niissä on tyhjänä taustapuoli tai edes puolet siitä. Kokonaiset arkit liitän kirjoitusalustaan, mikä on kätevä työkalu suunnittelua, luonnoksia taikka ihan tajunnanvirtaista piirtelyä varten. Pienemmät laput käytän ostoslistoina — ja vaikka ne välillä unohtuvatkin keittiön pöydälle, muistan silti käsin kirjoitetut sanat paremmin kuin hetken mielessä vierailleet ajatukset.

Siistit pahvilaatikot säilytän myös, sillä ne ovat erityisen käteviä paketoinnissa. Mikäli pahvi on tasaisen harmaata, sen voi kääriä lahjapaperiin, mutta laatikon voi myös "tapetoida" tai vaikka kääntää ympäri. Osan pahveista olen käyttänyt askartelussa esimerkiksi lautapelin pohjana.

Olen keräillyt oliivipurkkeja maustepurkeiksi jo muutaman vuoden ajan. Ne ovat juuri sopivan kokoisia täyttääkseen maustekaapin tilavuuden lähes kokonaisuudessaan. Lisäksi niiden sisälle mahtuu hyvin lusikka, jonka avulla mausteiden annostelu onnistuu helposti. Musta korkki sointuu hyvin yhteen kohokirjoittimella tulostettuun mustaan tarraan, joka kertoo tarkemmin purkin sisällöstä.

Raejuustopurkit päätyvät yleensä kertakäyttöisiksi eväsrasioiksi. Yhteen purkkiin mahtuu sopivasti valmiiksi täytetty ruispala sekä viipaloitua kurkkua ja kirsikkatomaatteja. Toiseen purkkiin olen paloitellut valmiiksi hedelmiä ja laittanut sekaan pähkinöitä ja rusinoita. Usein rusinat muuttuvat matkan aikana herkullisen pulleiksi makupaloiksi imettyään hedelmien kosteutta.

Edes kynttilänpätkiä en raaski heittää roskiin, vaan olen keräillyt niitä vuosien mittaan pienen pussillisen. Tarkoituksena on ollut viedä se kierrätyskeskukseen, josta halukkaat saisivat materiaalia esimerkiksi uusien kynttilöiden tekoa varten, mutta ilmeisesti se paikka onkin jo sulkenut ovensa! Pitäisiköhän sitä sitten itse alkaa askartelupuuhiin?

Roskapussit

Kolmas rahareikä on itse roskapussit — etenkin jos ne ostaa kaupan kassalta. Kun nykyään muoviset ostoskassit maksavat jo viisikymmentä senttiä kappaleelta, voi sillä hinnalla ostaa kokonaisen rullan roskapusseja. Viime kuussa törmäsinkin hyvään tarjoukseen, minkä ansioista meillä on nyt viisitoista rullaa roskapusseja! Tuon määrän toivoisin riittävän ensi vuoden loppuun saakka.

Biojätteelle uusiokäytän kaupan biopusseja, vaikka en olekaan täysin varma niiden soveltuvuudesta siihen tarkoitukseen. Uskon kuitenkin niiden olevan parempi vaihtoehto, kuin roskasäiliössä nähtävät naapureiden muovipussit, joten olen antanut asiasta itselleni synninpäästön.

Hyötykäytän myös suuret pakkausmuovit, kuten esimerkiksi vessapaperisäkkien pussit. Vaikka kyse onkin ihan vain muutaman sentin säästöstä per kerta, muodostuu siitäkin vuositasolla pienen kolikon arvoinen summa, minkä voisi käyttää järkevämminkin kuin heittämällä pois

#kierrätys   #koti   #säästö   #näkökulma 

Odottavan aika on rahaa

Liityin viime viikolla suomalaisen kansallisurheilun harrastajaksi, nimittäin jonottajaksi! Tällä kertaa jonotuksen kohteena ei ollut ilmainen ämpäri vaan viidenkymmenen euron lahjakortti. Ja koska ainahan ilmainen virtuaaliraha kelpaa, päätin ottaa tavoitteeksi olla yksi onnekkaista — tai lähinnä yksi määrätietoisista ja sinnikkäistä. 

Aluksi oli kehitettävä taktiikka, eli pelattava pienimuotoista mentaalipokeria ihmismassojen suhteen. Oli pyrittävä arvioimaan, kuinka moni muu olisi valmis näkemään vaivaa lahjakortin hankkimiseksi ja kuinka paljon tämä vaivannäkö olisi ajassa mitattuna. Tulin siihen lopputulokseen, että viimeistään tuntia ennen aukeamista olisi hyvä olla paikan päällä, mutta mikäli haluaisi pelata varman päälle, odottelun tuplaisi. 

Suoritukseni alkoi edellisen illan esivalmisteluilla. Säätiedotus lupaili pieniä plusasteita, joten viikkasin lämpimän kerraston pinoon farkkujen ja hupparin päälle. Pakkasin laukkuun ohuen viltin, jota voisin tarpeen tullen käyttää lämmikkeenä, mutta myös pehmeänä istuinalustana. Otin kaapista termospullon valmiiksi esiin, tein evääksi täyttävän ruisleivän ja viipaloin valmiiksi omenan. Asetin herätyksen aamuviiteen ja otin varmuuden vuoksi melatoniinin.

Heräsin aamulla jo ennen kellonsoittoa, ja nousin innoissani aamutoimiin. Sitten pakkasin eväät laukkuun ja kahvin termokseen. Kun lähdin kotoa, ulkona tuoksui kostea kesäyö. Aurinko valaisi horisontin alla, ja sai pilvettömän taivaan näyttämään voimakkaan siniseltä. Nautin tuosta hetkestä, jota niin harvoin pääsen todistamaan.

Olin ehkä kymmenen minuuttia aikatauluani edellä, ja parkkipaikalle saavuttua huomasin olevani ehkä liiankin ajoissa: vain muutama ihminen odotteli autoissaan. Istuin hetken pyörätelineen päällä aamukahvia juoden ja katselin, kuinka väkeä alkoi pikkuhiljaa valumaan paikalle. 

Hieman kuuden jälkeen työntekijät saapuivat pystyttämään rajaustolpat, jotta jono muodostuisi selkeämmäksi. Siirryin jonoon, asettelin viltin mainostelineen jalustan päälle ja istahdin syömään aamupalaa. Olin ottanut mukaan kuulokkeet käyttääkseni ajan hieman hyödyllisemmin, mutta osaltani nautin siitä tasaisesta puheensorinasta, jossa yksittäiset sanat hukkuivat kokonaisuuksiin.

Ensimmäinen ja viimeinen puolituntinen olivat jonotuksen kannalta helpoimmat. Niiden väliin mahtui kuitenkin ajanjakso, jolloin aika kului hitaammin ja ilma tuntui kylmemmältä. Silloin kääriydyin vilttiin ja nousin ylös jaloittelemaan. Onneksi muistin ottaa talvihansikkaat mukaan, vaikka sormet tuntuivatkin niiden sisällä kohmeisilta.

Siinä vaiheessa kun musiikki alkoi soimaan ja juontaja saapui nostattamaan tunnelmaa, ei jonotus tuntunut enää odotukselta. Silloin se muodostui tapahtumaksi, johon jonottajatkin saivat osallistua: oli haastatteluita, kilpailuja ja yhteistä tsemppiä. Tällöin jonokin oli muodostunut jo niin pitkäksi, etten enää edes hahmottanut sille päätä. 

Kun lähtölaskenta oli päättynyt ja avajaisnauha leikattu, saivat ihmiset tanssia yhdessä letkassa sisään myymälään. Tällöin odotukseni palkittiin 25 euron tuntipalkalla. Mielestäni se oli hyvä vastine sille, että sain hetken kuulua johonkin niin yhteisölliseen ja perisuomalaiseen tapaan. Ensi kerralla saatan harkita jopa sitä ämpäriäkin

#tulo  #näkökulma  

Köyhästä kauniiksi

Meikkitelineeni pysyy avarana ja meikkipussini sisältö edullisena, sillä omistan ainoastaan kymmenen meikkituotetta. Olen tyyliltäni aika minimalistinen, joten meikkaan suhteellisen harvoin ja kevyesti. Kun meikkivoidetta pidentää perusvoiteella, siitä syntyy rahallisen säästön lisäksi myös se etu, että sävyn ei tarvitse olla aina ihan täydellisesti omaan ihoon sulautuva. En halua meikkivoiteelta peittävyyttä, vaan lähinnä tasaisuutta. Pidän siitä, että oma ihoni kuultaa läpi, ja kosteusvoide tuo omanlaista hehkua iholle. 

Meikkivoiteen jälkeen sipaisen sormillani korkeapigmenttistä poskipunaa, jolloin pienelläkin määrällä voi saada näyttävän lopputuloksen. Vaikka poskipunani on jo vuosia ollut käytössä, se näyttää edelleen lähes koskemattomalta. Puuteria käytän enemmän, ja sitä sudinkin huiskulla tasaisesti koko kasvojen alueelle. Ajoitan puuterien oston aina Lumenen tarjouksiin, joita onnekseni ilmestyy aina kun tarvetta ilmenee.

Kulmat vahvistan tuhkanruskealla kulmakynällä, joka on ollut luottotuotteeni jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Tämä on oikeastaan tärkein syy sille, miksi edelleen olen Yves Rocherin asiakas. Lopuksi taitan ripset ja laitan yhden kerroksen perinteistä ripsiväriä. Saatan myös töpötellä hieman mustaa kajaalia, vaikka se onkin jo niin vanhaa, että moni dermatologi voisi järkyttyä. Erikoistilanteisiin teen voimakkaammat rajaukset nestemäisellä eyelinerilla, mutta silloin käytän myös täyteläisempää maskaraa. 

Huuliini en laita koskaan mitään vaseliinia vahvempaa, sillä muuten joudun parantelemaan rohtumia useamman päivän ajan. Vaseliini kuitenkin sopii luonnolliseen tyyliini ja antaa huulille kauniin kiillon. Sitä voi käyttää huoletta, sillä se ei sotkeudu päivän aikana, eikä myöskään tee lovea lompakkoon.

Meikinpoistossa käytän ainoastaan perusvoidetta. Tämä sai alkunsa oikeastaan vahingon kautta; monia vuosia sitten humalassa olin jättänyt välttämättömimmän vaiheen välistä, sillä olin suoraan rasvaamassa kasvoja meikkien ollessa vielä kasvoilla! Kun huomasin virheeni, huuhtelin kasvot ja yllätyin siitä, miten jopa raskas, vedenkestävä silmämeikki hävisi kuin taikaiskusta — en ollut koskaan aiemmin saanut ripsiväriä niin vaivattomasti pois. Tämän onnekkaan erehdyksen kautta en ole enää ostanut meikinpoistoaineita. Se on itse asiassa ollut hyvä asia kaikin puolin, sillä olen pienentänyt kemikaalikuormaani, säästänyt jopa satoja euroja ja parantanut ihoni kuntoa. Olen jopa saanut kehuja hyvästä ihostani.

Kynsiä pidän luonnollisina. Yleensä ne ovat pitkät ja mantelimaisiksi muotoillut. Olen nuorempana hamstrannut kynsilakkoja jokaiseen mahdolliseen eri tilanteeseen, ja niistä onkin nyt tullut lähinnä ongelmajätettä. Nykyään lakkaan kynsiä vain muutaman kerran vuodessa, sillä inhoan kuluneen kynsilakan antamaa epäsiistiä vaikutelmaa.

Kuten monessa muussakin asiassa, myös kosmetiikassa vähemmän on enemmän. Vaikka yksittäinen pikkuostos ei saata tuntua suurelta panostukselta, summa moninkertaistuu mikäli kaapit pursuilevat jo ennestään vähälle käytölle jääneitä tuotteita. Pyrin siihen, että käytän kaikki aina viimeisiin pisaroihin asti ennen kuin otan seuraavan käyttöön: esimerkiksi pesuaineet hölskytän vesitilkalla ja hammastahnatuubit leikkaan auki.

Kauneus on kuitenkin paljon moniulotteisempi käsite, joka ei rajaudu vain siihen, mitä pinnalta näkee. Se on elinvoimaa, jota voi kasvattaa terveellisillä valinnoilla. Kauneus on hehkua, jossa ihminen arvostaa itsensä lisäksi myös muita

#tyyli   #arki   #säästö