Huhtikuu lukuina

Huhtikuu sisälsi haaveilua ja tavoitteiden asettamista. Aloitin uudelleen vuosia tauolla olleen aamulenkkeilyn, ja yllätyksekseni olin saanut ylläpidettyä kuntoani ihan kohtalaisena pelkällä hyötyliikunnalla. Jo ensimmäisenä aamuna jaksoin hölkätä maastopolkujen osuuden, ja seuraavana päivänä lisäsin loppuun juoksuaskeliakin!

Nämä viimeiset puoli vuotta ovat tuoneet sellaisia yllätyksiä, että olen kaivannut hieman kokonaisvaltaisempaa otetta elämästäni. Vaikka olenkin ollut tyytyväinen arkeeni sellaisena kuin se on, halusin silti panostaa enemmän omaan hyvinvointiin. Siksi olikin ihana pysähtyä unelmoimaan ja kuulostelemaan sitä, mitä kaikkea maailmalla voisi olla tarjottavana.

Tulonsiirrot

2× työmarkkinatuki	1190€
yleinen asumistuki	123€
bonukset	22€
tulot yhteensä	1335€

Tämä toinen kuukausi pienemmällä asumistuella tuli yllätyksenä enemmän miehelleni kuin itselleni. Olin varautunut tilanteeseen tekemällä ostoksia enemmän hinta kuin laatu edellä, vaikka en kuitenkaan sanoisi tekeväni millään lailla laaduttomia valintoja.

Tuplabonuksista muodostui lopulta kuusinkertainen summa mitä yleensä! Meille on todella harvinaista päästä bonuksilla parinkympin yli, ja tuolla summalla saikin katettua kotivakuutusmaksun lähes kokonaisuudessaan.

Menoerät

vuokra	589€		ruoka	179€		viihde	38€
sähkö	27€		herkut	34€		vaatteet	7€
internet	25€		koti	26€		kuppilat	7€
vakuutus	23€		muut	2€		lahjat	6€
asunto	664€		arki	241€		oma käyttö	58€

Aiemmin hankittu kotivara näkyi ruokakuluissa, jotka laskivat nyt reilusti alle keskiarvon. Toisaalta herkkuja tuli ostettua hieman enemmän, mutta ainakaan niiden suhteen ei hetkeen tarvitse seurailla tarjouksia — karkkeja nimittäin löytyy kaapeista vielä kolmisen kiloa... Mutta näistä ja muista ostoksista ajattelin kertoa enemmän ensi viikon kulutuspäiväkirjassa!

Yhteenveto

talouden varat	1335€
− asumismenot	664€
− yhteiset ostot	241€
− omat maksut	58€
− puolison kulut	298€
= kuun ylijäämä	75€

Maaliskuun ostosten takia yhteiskulut olivat pieniä ja omat kulut sitäkin pienempiä, sillä opettelin vielä uutta normaalia kutistuneiden tulojen suhteen. Miehellä tosin oli tällä kertaa suurempi budjetti, sillä hän oli viikonlopun mittaisella reissulla, josta sain ihania tuliaisia teepussien muodossa.

Kevytsarjalaisen kuluilla ei kuitenkaan pötki kovin pitkälle, sillä kotivara kutistuu ja sitä kautta menotkin alkavat taas kasvaa. Mielenkiinnolla odotan, miltä tilanne näyttää siirtymävaiheen jälkeen, kun en voi enää pelkästään omalla ostokäyttäytymiselläni paikata asumistuen leikkausta

#raha   #laskelma

Rahaa roskiin?

Ihmiset heittävät vuosittain roskiin enemmän rahaa kuin haluavat myöntää. Tämä ei tarkoita käyttämättä jääneitä heräteostoksia tai suoraveloitukselle unohtuneita palveluita, vaan ihan konkreettista rahaa, joka katoaa roskien mukana.

Ruokahävikki

Suurin syyllinen on tietenkin ruokahävikki, kuten kaappiin homehtuneet leivät, vihanneslokeroon mädäntyneet kasvikset ja jääkaappiin jääneet tähteet. Jokainen meistä heittää keskimäärin noin kymmenen euron edestä ruokaa roskiin joka kuukausi. Se on rahaa, jolla olisi voinut kattaa vaikka parin päivän ateriat.

Koitan aina parhaani mukaan pelastaa aikansa ylittäneet tai muuten vahingoittuneet elintarvikkeet. Viimeisin sankaritekoni oli kaksi vuotta vanhoista riisimuroista ja vuoden vanhasta kookosrasvasta tehdyt riisisuklaat, jotka maistuivat lähes tuoreen veroisilta. Olen myös elvyttänyt jääkaappiin kuivuneita porkkanoita, pessyt lohen limaantunutta nahkaa, valmistanut pestoa nuutuneesta basilikasta ja viipaloinut kylmävaurioituneita banaaneja puuron sekaan. Kaikista kannattavinta on kuitenkin ennakoida ja käyttää ruokia ennen kuin ne näkevät parhaat päivänsä.

Materiaalihävikki

Toinen hukkauksen muoto on kierrätettävien tuotteiden laittaminen roskiin. Tavara, jonka elinkaari voisi jatkua pidemmällekin, päätyy liian usein sekajätteeseen. Silloin sen arvo häviää, ja samalla myös hukkuu resurssi, jota olisi voitu vielä hyödyntää.

Käytän vaatteet aina loppuun asti ja jopa hetken vielä sen jälkeenkin. On helppo korjata saumojen ratkeamiset, mutta paikkaa paikan päälle parsineena olen huomannut, ettei puhki kulunutta kangasta kannata enää yrittää korjata. Silti ehjiä tilkkuja voi käyttää käsitöissä tai vaikka siivousliinoina. Otan talteen napit, vetoketjut, nauhat ja oikeastaan kaiken hyödyllisen mitä irti lähtee, sillä koskaan ei tiedä, vaikka niille tulisikin vielä käyttöä.

Postitse tulevat paperitkin säästän, mikäli niissä on tyhjänä taustapuoli tai edes puolet siitä. Kokonaiset arkit liitän kirjoitusalustaan, mikä on kätevä työkalu suunnittelua, luonnoksia taikka ihan tajunnanvirtaista piirtelyä varten. Pienemmät laput käytän ostoslistoina — ja vaikka ne välillä unohtuvatkin keittiön pöydälle, muistan silti käsin kirjoitetut sanat paremmin kuin hetken mielessä vierailleet ajatukset.

Siistit pahvilaatikot säilytän myös, sillä ne ovat erityisen käteviä paketoinnissa. Mikäli pahvi on tasaisen harmaata, sen voi kääriä lahjapaperiin, mutta laatikon voi myös "tapetoida" tai vaikka kääntää ympäri. Osan pahveista olen käyttänyt askartelussa esimerkiksi lautapelin pohjana.

Olen keräillyt oliivipurkkeja maustepurkeiksi jo muutaman vuoden ajan. Ne ovat juuri sopivan kokoisia täyttääkseen maustekaapin tilavuuden lähes kokonaisuudessaan. Lisäksi niiden sisälle mahtuu hyvin lusikka, jonka avulla mausteiden annostelu onnistuu helposti. Musta korkki sointuu hyvin yhteen kohokirjoittimella tulostettuun mustaan tarraan, joka kertoo tarkemmin purkin sisällöstä.

Raejuustopurkit päätyvät yleensä kertakäyttöisiksi eväsrasioiksi. Yhteen purkkiin mahtuu sopivasti valmiiksi täytetty ruispala sekä viipaloitua kurkkua ja kirsikkatomaatteja. Toiseen purkkiin olen paloitellut valmiiksi hedelmiä ja laittanut sekaan pähkinöitä ja rusinoita. Usein rusinat muuttuvat matkan aikana herkullisen pulleiksi makupaloiksi imettyään hedelmien kosteutta.

Edes kynttilänpätkiä en raaski heittää roskiin, vaan olen keräillyt niitä vuosien mittaan pienen pussillisen. Tarkoituksena on ollut viedä se kierrätyskeskukseen, josta halukkaat saisivat materiaalia esimerkiksi uusien kynttilöiden tekoa varten, mutta ilmeisesti se paikka onkin jo sulkenut ovensa! Pitäisiköhän sitä sitten itse alkaa askartelupuuhiin?

Roskapussit

Kolmas rahareikä on itse roskapussit — etenkin jos ne ostaa kaupan kassalta. Kun nykyään muoviset ostoskassit maksavat jo viisikymmentä senttiä kappaleelta, voi sillä hinnalla ostaa kokonaisen rullan roskapusseja. Viime kuussa törmäsinkin hyvään tarjoukseen, minkä ansioista meillä on nyt viisitoista rullaa roskapusseja! Tuon määrän toivoisin riittävän ensi vuoden loppuun saakka.

Biojätteelle uusiokäytän kaupan biopusseja, vaikka en olekaan täysin varma niiden soveltuvuudesta siihen tarkoitukseen. Uskon kuitenkin niiden olevan parempi vaihtoehto, kuin roskasäiliössä nähtävät naapureiden muovipussit, joten olen antanut asiasta itselleni synninpäästön.

Hyötykäytän myös suuret pakkausmuovit, kuten esimerkiksi vessapaperisäkkien pussit. Vaikka kyse onkin ihan vain muutaman sentin säästöstä per kerta, muodostuu siitäkin vuositasolla pienen kolikon arvoinen summa, minkä voisi käyttää järkevämminkin kuin heittämällä pois

#kierrätys   #koti   #säästö   #näkökulma 

Odottavan aika on rahaa

Liityin viime viikolla suomalaisen kansallisurheilun harrastajaksi, nimittäin jonottajaksi! Tällä kertaa jonotuksen kohteena ei ollut ilmainen ämpäri vaan viidenkymmenen euron lahjakortti. Ja koska ainahan ilmainen virtuaaliraha kelpaa, päätin ottaa tavoitteeksi olla yksi onnekkaista — tai lähinnä yksi määrätietoisista ja sinnikkäistä. 

Aluksi oli kehitettävä taktiikka, eli pelattava pienimuotoista mentaalipokeria ihmismassojen suhteen. Oli pyrittävä arvioimaan, kuinka moni muu olisi valmis näkemään vaivaa lahjakortin hankkimiseksi ja kuinka paljon tämä vaivannäkö olisi ajassa mitattuna. Tulin siihen lopputulokseen, että viimeistään tuntia ennen aukeamista olisi hyvä olla paikan päällä, mutta mikäli haluaisi pelata varman päälle, odottelun tuplaisi. 

Suoritukseni alkoi edellisen illan esivalmisteluilla. Säätiedotus lupaili pieniä plusasteita, joten viikkasin lämpimän kerraston pinoon farkkujen ja hupparin päälle. Pakkasin laukkuun ohuen viltin, jota voisin tarpeen tullen käyttää lämmikkeenä, mutta myös pehmeänä istuinalustana. Otin kaapista termospullon valmiiksi esiin, tein evääksi täyttävän ruisleivän ja viipaloin valmiiksi omenan. Asetin herätyksen aamuviiteen ja otin varmuuden vuoksi melatoniinin.

Heräsin aamulla jo ennen kellonsoittoa, ja nousin innoissani aamutoimiin. Sitten pakkasin eväät laukkuun ja kahvin termokseen. Kun lähdin kotoa, ulkona tuoksui kostea kesäyö. Aurinko valaisi horisontin alla, ja sai pilvettömän taivaan näyttämään voimakkaan siniseltä. Nautin tuosta hetkestä, jota niin harvoin pääsen todistamaan.

Olin ehkä kymmenen minuuttia aikatauluani edellä, ja parkkipaikalle saavuttua huomasin olevani ehkä liiankin ajoissa: vain muutama ihminen odotteli autoissaan. Istuin hetken pyörätelineen päällä aamukahvia juoden ja katselin, kuinka väkeä alkoi pikkuhiljaa valumaan paikalle. 

Hieman kuuden jälkeen työntekijät saapuivat pystyttämään rajaustolpat, jotta jono muodostuisi selkeämmäksi. Siirryin jonoon, asettelin viltin mainostelineen jalustan päälle ja istahdin syömään aamupalaa. Olin ottanut mukaan kuulokkeet käyttääkseni ajan hieman hyödyllisemmin, mutta osaltani nautin siitä tasaisesta puheensorinasta, jossa yksittäiset sanat hukkuivat kokonaisuuksiin.

Ensimmäinen ja viimeinen puolituntinen olivat jonotuksen kannalta helpoimmat. Niiden väliin mahtui kuitenkin ajanjakso, jolloin aika kului hitaammin ja ilma tuntui kylmemmältä. Silloin kääriydyin vilttiin ja nousin ylös jaloittelemaan. Onneksi muistin ottaa talvihansikkaat mukaan, vaikka sormet tuntuivatkin niiden sisällä kohmeisilta.

Siinä vaiheessa kun musiikki alkoi soimaan ja juontaja saapui nostattamaan tunnelmaa, ei jonotus tuntunut enää odotukselta. Silloin se muodostui tapahtumaksi, johon jonottajatkin saivat osallistua: oli haastatteluita, kilpailuja ja yhteistä tsemppiä. Tällöin jonokin oli muodostunut jo niin pitkäksi, etten enää edes hahmottanut sille päätä. 

Kun lähtölaskenta oli päättynyt ja avajaisnauha leikattu, saivat ihmiset tanssia yhdessä letkassa sisään myymälään. Tällöin odotukseni palkittiin 25 euron tuntipalkalla. Mielestäni se oli hyvä vastine sille, että sain hetken kuulua johonkin niin yhteisölliseen ja perisuomalaiseen tapaan. Ensi kerralla saatan harkita jopa sitä ämpäriäkin

#tulo  #näkökulma