Heinäkuu lukuina

Heinäkuu ei mennyt aivan niin kuten ajattelin, sillä sadevesi huuhtoi osan suunnitelmistani ensi vuodelle. Sateesta huolimatta (tai ehkä jopa senkin takia) koin hyvin klassisen kaupunkielämyksen, joka sisälsi tunnelmallisen kesäravintolaillallisen sekä käynnin elokuvateatterissa. Leffaeväinä meillä oli aidosta karkkikaupasta haettu, ylihintainen irtokarkkipussi, joka lopulta osoittautuikin täysin hintansa arvoiseksi.

Onneksi kuun puolivälissä ilmestyi pilkahdus kesästä. Vaikka lämpötilat eivät kivunneetkaan hellerajaa korkeammiksi, uskaltauduin silti heittämään talviturkkini. Kokemäenjoen vesi oli hyisevää, mutta kävin kuitenkin kahteen otteeseen pulahtamassa. Pari tuntia rannalla vietettyäni ostin kotimatkalle herkullisen jäätelön, jossa maistui lapsuuteni muistot.

Loppukuun sateet houkuttelivat jäämään sisätiloihin, joten hullaannuin uudelleen shakin pelaamisesta ja kirjojen lukemisesta. Sain jopa inspiraation järjestellä vaatehuoneeni uudelleen, joten nyt alimmalta hyllyltä löytyy toistakymmentä valmista asukokonaisuutta helppoina setteinä. Olen myös aloittanut tuleviin syntymäpäiväjuhliini valmistautumisen: puku on ommeltuna, koristeet askarreltuina ja osa tarjoiluistakin valmiina pakkasessa.

Tulonsiirrot

2× yleistuki	1191€
asumistuki	123€
bonukset	5€
tulot yhteensä	1319€

Omista kuluista suurin osa muodostui loppuvuoden bussimatkoista sekä ulkona syömisistä. Niitä vastapainoittamaan kuukauteen mahtui myös ilmaista ja jopa rikastuttavaa tekemistä, kuten kotieläinpihalla käymistä ja marjojen poimimista. Laskelman muut kulut sisälsivät pääosin lahjoja, sillä sain niin loistavan idean tulevaksi joulukalenteriksi, etten ole malttanut olla toteuttamatta sitä vuodenajasta huolimatta.

Menoerät

vuokra	589€		ruoka	269€		reissut	41€
sähkö	27€		herkut	34€		kuppilat	34€
netti	25€		terveys	8€		viihde	12€
vakuutus	23€		koti	8€		muut	14€
asunto	664€		arki	319€		oma käyttö	101€

Ensireaktioni herkkukulujamme laskiessa oli lievästi sanottuna epäuskoinen. Pilkkuvirheen takia luku oli lähes kymmenen euroa mainittua suurempi, mutta vielä virheen korjattuakin summa vaikutti huomattavalta. Vaikka neljännes siitä muodostuukin puhtaasti syntymäpäivien tarjoiluista ja lähes puolet perinteisistä kesäherkuista, on mielestäni viimein aiheellista alkaa rajoittamaan tuota päämäärätöntä herkuttelua

Yhteenveto

talouden varat	1319€
− asumismenot	664€
− yhteiset ostot	319€
− omat maksut	101€
− puolison kulut	117€
= kuun ylijäämä	118€

Reilu viikko sitten aloitimme tiukan ruokavalion, jonka avulla on tarkoitus päästä turhasta sokerikoukusta eroon — enkä laittaisi pahakseni jos muutama kilokin siinä samalla katoaisi. Uskon siis ruokakulujen nousevan, sillä me syömme nyt huomattavasti enemmän proteiinia aikaisempaan verrattuna. Toisaalta menot myös laskevat esimerkiksi juuston osalta, joka on pitkään ollut se ruokaostosten suurin kuluerä. Onkin mielenkiintoista nähdä, millaisia lukuja ensi kuu tuo!

#raha   #laskelma

Köyhän rikas mieli

Usein ajatellaan, että köyhyys muokkaa ihmisen ajattelua. Taloudellinen epävarmuus voi synkistää tulevaisuudennäkymiä, luoda kokemuksen ulkopuolisuudesta ja kaventaa käsitystä mahdollisuuksista. Omalla kohdallani olen kuitenkin miettinyt, voisiko asia olla toisinpäin. Entä jos oma tapa kokea elämä onkin johdattanut minut tähän elämäntapaan?

Olen karsastanut puhua itsestäni köyhänä, sillä se kuulostaa muiden korviin paljon pahemmalta, kuin se oikeasti on. Aivan kuten muutkin elämän numerot — oli kyseessä sitten ikä, pituus, paino, kolesteroliarvot tai nettotulot — tulisi niiden olla vain ominaisuuksia, ei määritelmiä. Pelkkiä lukuja ilman sen suurempaa merkitystä. Siksi pyrinkin nostamaan kirjoituksillani esiin käsitettä positiivisesta köyhyydestä ja muistuttaa sen sisäisestä rikkaudesta.

Mielenterveys on avainasemassa siinä, millaisena köyhyyden kokee. Mikäli se on heikoilla kantimilla, saattaa pienikin vastoinkäyminen tuntua suunnattomalta, jolloin sen ratkaisemiseksi ei riitä voimavaroja. Silloin syntyy helposti noidankehä, missä köyhyys kuormittaa mielenterveyttä, ja heikentynyt mielenterveys vaikeuttaa tilanteesta selviytymistä.

Vaikka huumori ei ratkaisekaan vastoinkäymisiä, se tekee niistä usein kevyempiä kantaa. Nauru on arvokasta, sillä sitä ei voi pakottaa, vaan se ilmestyy kutsumatta. Se on tasoittanut niin monia tunteita väsymyksestä turhautumiseen ja häpeästä epämukavuuteen, että kunnon hepulikohtauksen jälkeen pystyy melkein jopa tuntemaan kehon stressitasojen laskun.

Optimismi on elämäni vahvin eteenpäinpuskeva voima. Myönteisellä ajattelutavalla moni vastassa oleva este onkin lopulta osoittanut oikean suunnan. Myöskään uteliaisuus tai kokeilunhaluisuus eivät ole riippuvaisia sosiaalisesta asemasta tai taloudellisesta tilanteesta. Mielestäni kaikesta voi löytää mahdollisuuksia tai oppeja, joista parhaimmillaan muodostuu lapsenomaista iloa.

Olen herkkä ja aistin ympäristöni voimakkaasti. Elämäntilanteesta riippuen se voi olla joko kirous tai supervoima, mutta koen, että työttömänä se on jälkimmäistä. Silloin herkkyyteni värittää harmaimmankin arjen, ja tavallisista kokemuksista tulee ainutlaatuisia elämyksiä. Kuitenkin koulumaailmassa ja työelämässä ominaisuuteni on valjastettu usein heikkoudeksi. Siitä on tehty pilkan kohde ja uupumusteni lähde.

Luovuus on ratkaisevassa osassa harrastuksiani, mutta siitä on myös korvaamaton apu arjenhallinnassa. Niinä päivinä, kun kaapeissa ei ole "mitään", on luovuudella mahdollista loihtia jopa kokonainen illallinen. Samalla tavalla myös ongelmanratkaisu on osa luovuutta, sillä välillä parikin euroa voi venyä paljon arvokkaammaksi kokonaisuudeksi.

Sisäänpäinkääntyneisyydestä on hyötyä varsinkin silloin, jos ihminen tuntee itsekseen olemisen voimaannuttavana. Kun sulkee somet ja lakkaa vertailemasta itseään muihin, katoaa myös tarve uida trendien virrassa. Silloin on autuaan tietämätön seuraavista kulutuskohteista, eikä osaa edes kaivata pörröisiä pehmoleluja käsilaukun koristeeksi.

Minimalistinen elämäntyyli on rajoittanut turhaa kulutustani. Myös omatoimisuudella ja kekseliäisyydellä olen säästänyt pitkän pennin, kun kaikkea ei ole tarvinnut hankkia uutena. Pitkäjänteisyydellä pienimmätkin säästöt ovat saaneet lopulta nollia peräänsä, mikä kasvattaa tilin saldon lisäksi myös onnistumisen tunteita. 

Loppujen lopuksi tärkeintä on kyetä pysähtymään hetkeen ja kokea kiitollisuutta elämästä. Pyrkiä nauttimaan raittiista ulkoilmasta ja puhtaasta vesijohtovedestä, jotka ovat ylellisyyksiä meitä suuremmassa mittakaavassa. Mieheni välillä vitsaileekin, että olen ihmisenä kuin huonekasvi — että en tarvitse kuin valoa, vettä ja ravinteita voidakseni hyvin. Hän taitaa olla oikeassa, vaikka välillä tuntuukin, etten aina kaipaa sitä valoakaan. Sisälläni roihuaa rakkaus elämää kohtaan, joka valaisee itsessään jo tarpeeksi

#minä   #näkökulma

Askel paremmaksi

Oli eräs aurinkoinen kevätpäivä, kun etsin vaatehuoneen perältä juoksukengät. Kun kopsuttelin niitä parvekkeella, irtosi niistä laaja pölypilvi. Hymähdin ja mietin milloinkohan viimeksi ne olivat olleet käytössä. Ehkä kahdeksan vuotta sitten? 

Tuona päivänä monta pientä ajatusta nivoutui yhdeksi. Selkein niistä taisi olla yli vuoden takaa, kun juoksin parisataa metriä vanhempieni autolle, jonka pysäköintiaika oli hetkeä aiemmin umpeutunut. Niiden muutamien juoksuaskelten ajan mietin, kuinka vapaa tunsinkaan olevani. Askel oli niin kevyt, että tuntui kuin olisin liitänyt parkkialueen läpi.

Se ajatus tuntui aluksi vaikeasti lähestyttävältä, sillä niihin aikoihin olin linnoittautunut omalle mukavuusalueelleni. Saatoin viettää kaksikin viikkoa kotona, jolloin ainoat kontaktit ympäröivään maailmaan olivat ikkunat ja näytöt. Vaikka silloin nautinkin elämäntyylistäni, alkoivat siihen liittyvät kauhukuvat kasvaa. Entä jos joskus tulee se päivä, kun liikkumattomuuteni muuttuu liikuntakyvyttömyydeksi?

Tämä blogi on kehittänyt minua ihmisenä enemmän, mitä kuvittelin sen tekevän. Se on ikään kuin luonut otteen elämään ja muistuttanut siitä, että olen oman elämäni käsikirjoittaja. Kun viime vuoden lopulla suunnittelin blogin perustamista, tietynlainen runko oli mielessä. Vaikka monet postaukseni ovat olleet ehkä itsestäänselvyyksiä, on säännöllinen julkaiseminen tuonut onnistumisen tunteita. Pystyin siihen, tälläkin viikolla. Tuo ajatus on sitten roihahtanut mielessäni: mistä muusta voisin saada elämääni tällaisia tunteita?

Kolme kuukautta sitten laitoin ensimmäisen kerran juoksukengät jalkaan. Ensimmäisenä aamuna hölkkäsin kaksi kilometrin mittaista maastopolkua, toisena aamuna sain lisättyä muutaman juoksuaskeleenkin loppuun. Ehkä kuukauden keräsin rohkeutta juosta julkisesti maastopolkujen välissä olevan katuosuuden, mutta tuon esteen ylitettyäni ei mikään ole enää pidätellyt. Nykyään juoksen neljä kilometriä, ja se on mielestäni juuri sopiva matka joka-aamuiselle aktiviteetille.

Lenkillä ollessa en kuuntele musiikkia, vaan annan ajatusteni virrata vapaasti ja aistieni toimia luontaisesti. Varsinkin alkuvaiheessa keskityin oman kehon tuntemuksiin, jotka olivat niin pitkän tauon jälkeen kuin uusia tuttavuuksia. Vaikka suurimman osan matkasta kuljenkin autopilotilla, välillä muistutan itseäni hengityksen rytmittämisestä, ryhdin oikaisemisesta, askelluksen muuttamisesta, lantion asennosta tai askelen pituudesta. On hyvä saada lenkkeihin vaihtelua muutenkin kuin maaston puolesta.

Tietysti sellaisiakin aamuja on mahtunut mukaan, kun keho on tuntunut tavallista väsyneemmältä ja askel raskaammalta. Silloin on riittänyt se, että käy ulkona haukkaamassa raitista ilmaa — vaikka vain läheisessä puistossa käyskennellen. Itselleen täytyy olla armollinen, sillä myös lepopäivät ovat tarpeellisia. Ja ehkä juuri tuon suopeuden takia en ole vielä yhtenäkään aamuna herännyt sillä ajatuksella, että en haluaisi mennä lenkille. Eihän kukaan pakota siihen. Se ei ole suoritus, vaan palvelus itselle. Ja kun siinä onnistuu, tulee siitä ilonaihe, joka pitää yllä hyvää energiaa loppupäivän ajan. Pystyin siihen, tänäänkin

#harrastus   #arki   #tavoite   #minä