Rajan takana

Tervehdys täältä rajan toiselta puolelta! Olen 35-vuotias pitkäaikaistyötön rouva rannikolta, joka rakastaa loogisia pulmia ja luovia ratkaisuja. Olen perusluonteeltani varauksellinen asiaihminen, mutta sisimmältäni innokas höpöttelijä, joka saa valtavasti voimaa elämän pienistä iloista. Yli vuosikymmenen olen elänyt köyhyysrajan alapuolella, mutta en ole kuitenkaan koskaan tuntenut itseäni köyhäksi. Omasta näkökulmastani köyhyys onkin enemmän mielentila kuin taloudellinen tilanne — sillä jos mieli on köyhä, ei sitä rikasta leveämpikään leipä.

Suomessa ei varsinaisesti ole olemassa köyhyysrajaa, sillä hyvinvointivaltioissa puhutaan lähtökohtaisesti pienituloisuudesta. Onhan se päättäjillekin mukavampaa, ettei virallisissa papereissa ole olemassa köyhiä, vaan ne ovat lähinnä yksisarvisten kaltaisia myyttisiä olentoja. Viime vuonna yksin asuvan pienituloisuusraja oli noin 1 600€/kk, joka on paljon enemmän kuin se summa, jolla minä ja mieheni tulemme toimeen kahdestaan.

Näiden vuosien aikana moni on ihmetellyt, miten on mahdollista elää näin pienellä rahalla, mutta silti syödä monipuolisesti, nauttia elämyksistä ja ostaa kalliitakin asioita. Usein sanaani on epäilty ja väitetty, että taustalla olisi pimeää rahaa tai jotain muita hämäriä keinoja. Tämän blogin kautta aionkin nyt todistaa, että mahdotonkin on mahdollista.

Idean tälle blogille sain sosiaaliohjaajaltani, jonka mukaan omaan eräänlaisen supervoiman mitä tulee taloudellisuuteen. Olin aluksi aika vastahakoinen, sillä ajatus oman yksityisyyden kadottamisesta pelotti. Mutta toisaalta, köyhyydestä puhuminen on yksi intohimoistani; pystyisin puhumaan jopa päiväkausia budjeteista, tarjouksista, säästövinkeistä, kulutustottumuksista ja elintasoista! Ja koska kukaan läheinen ei taida enää jaksaa paatoksellista paasaustani, mikä olisikaan parempi tapa, kun vuodattaa kaikki tähän blogiin?

#minä   #näkökulma