Asumiskulut ovat monelle kotitaloudelle suurin yksittäinen menoerä, joten aihe soveltuukin loistavasti blogin varsinaiseksi aloituspostaukseksi! Yleisesti ottaen asumiseen liittyvien menojen kohtuullisena määränä pidetään noin kolmannesta kuukausituloista. Me olemme sikäli onnellisessa asemassa, että ainakin vielä toistaiseksi kuulumme täpärästi tuon arvion uloimpaan marginaaliin:
Asumiskulut
vuokra 579€ vesi 0€ (sisältyy vuokraan) sähkö 27€ (kiinteä kuukausimaksu) vakuutus 7€ (yhden kuukauden osuus) yhteensä 613€ (39% kuukausituloista)
Olemme asuneet nyt viisi vuotta tässä kotoisassa, ylimmän kerroksen kolmiossa, jonka ikkunoista avautuu avara puistomaisema. Ennen tänne muuttoa en tiennyt, kuinka paljon sisäistä rauhaa voikaan saada ihan vain luonnonilmiöiden ja vuodenaikojen seuraamisesta. Aiemmin maisemat ovat rajoittuneet lähinnä naapureiden ikkunoihin tai epämääräisiin ryteikköihin, jotka on mielellään pitänyt verhojen takana tunnelmaa pilaamasta.
Vaikka taloyhtiö on vanha, on asuntomme kuin juuri meitä varten remontoitu. Harmaat laminaattilattiat ovat yhtenäiset joka huoneessa, ja ne sopivat hyvin sisustukseemme. Keittiö on ihanan moderni; kiertoilmauunissa valmistuvat erityisen rapeat pizzat ja tehokas jääkaappi säilyttää ruokia tuoreina pitkään. Kaappitilaa on suuremmankin kotivaran keräämiseksi ja tarpeen tullen ylimääräistä varastointitilaa löytyy myös vaatehuoneesta. Muuten asunto olisi täydellinen, mutta kylpyhuoneen pintamateriaaleissa olisi hieman toivomisen varaa. Se on kuitenkin pieni varjopuoli kun ottaa huomioon, että vesi sisältyy vuokraan. Myös sähköstä maksamme kiinteää kuukausimaksua, joten senkään suhteen ei tarvitse pelätä postin kautta tulevia yllätyksiä.
Mikäli jättää huomiotta maantieteellisen sijainnin, on tämä alueena meidän tarpeille ihanteellinen. Suurimpiin kauppoihin on vain kilometrin matka ja keskustaankin pyöräilee vartissa. Etenkin tuo kauppojen läheisyys auttaa pitämään kauppalaskuja pieninä, sillä tarjousten perässä on helppo kulkea. Vaikka paikallisten keskuudessa tämä tunnetaan ehkä hieman pahamaineisenakin seutuna, olen itse pitänyt tätä naapurustoa rauhallisena ja mukavana. Ja niin kliseistä kuin se onkin, koti on kuitenkin siellä missä sydän on. Tai vähintäänkin siellä, minne on ripustanut kattovalaisimet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti